Hei,
Teen opinnäytetyötä nuorten syrjäytymisestä ja sen ehkäisystä.
Niinpää haluaisin kysellä vanhempien kokemuksia siitä ja kuinka he näkevät nuorten syrjäytymisen tilanteen tänä päivänä.
Kiinnostaisi myös tietää mikä on teidän näkemyksennen yleisesti syrjäytymiseen
Teen opinnäytetyötä nuorten syrjäytymisestä ja sen ehkäisystä.
Niinpää haluaisin kysellä vanhempien kokemuksia siitä ja kuinka he näkevät nuorten syrjäytymisen tilanteen tänä päivänä.
Kiinnostaisi myös tietää mikä on teidän näkemyksennen yleisesti syrjäytymiseen
Vastaukset 12
Vanhimmat
Laitatko sähköpostiosoittesi, niin sinne saattaa joku kirjoittaa mieluummin kuin tänne.
elikkä mikäli joku haluaa vastata kysymykseeni sähköpostitse, niin laittakaa postia osoitteeseen [email protected]
Olisi mukava kuulla teidän mielipiteitä, sillä niistä voisi olla hyötyä työhöni.
siis osoite on [email protected]
vaikutusvaltaa. Voi syrjäytyä monestakin syystä. Voi jopa haluta itse olla erossa kaikesta.
Masentuneisuus syrjäyttää. Se pitää hoitaa.
Pitää kiinnittää huomiota lapsen elämään,olemiseen,kouluun,kaikkeen. Olla kiinnostunut. Ei saa jättää yksin sen jälkeen kun koulu alkaa.(kyllä se nyt pärjää...)
Alkoholin käytön liian aikainen aloitus saattaa aiheuttaa myös.
Oman poikani kohdalla koulukiusatuksi joutuminen on ollut syrjäytymisen syy. Kiusatuksi joutumisen syynä huomattava ylipaino => itsetunto nollissa => masennus. Aika normaali kaava.
Tälläkin hetkellä uudessa koulussa ongelmia. Poika ei uskalla mennä kouluun. Hän ei pysty puolustautumaan sanallisesti haukkujiaan vastaan. Itku on herkässä, silloin ei poika uskalla suutaan avata. Kamala kierre, mutta lopun teen tästä. Paras oli kun olimme pienellä paikkakunnalla pienessä koulussa.
Laitatko vielä oppilaitoksen ja opparin ohjaajan yhteystiedot, kiitos.
Oppilaitos on Lahden diakonia instituutti. Ohjaajan tietoja en halua ilman hänen suostumustaan laittaa. Käytännössä antamianne mielipiteitä ja tietoja ei tule missään julki vaan niiden pohjalta teen omaa pohdintaa siitä mikä on tämän hetkinen käsitys syrjäytymisestä.
Täällä vaan pyörii kaikennäköistä viheltäjää tekemässä "tutkimusta" tuosta ja tästä:(
Edellinen viesti lähti ennen kuin kerkisin kirjoittaa jatkoa.
Jos teet opparia, niin kysymyksesi on liian laaja, parempaa aineistoa saat muutamalla suoralla kysymyksellä.
nuori poikkeaa ns. kaidalta tieltä.
Itse oli aivan sekaisin, kun esikoinen putosi opiskelukelkasta peruskoulun jälkeen. Fiksu nuori, mutta koulu lakkasi ysillä kiinnostamasta. Keskiarvo laski, ei päässyt mihinkään, kun ei edes oikein tiennyt, minne pyrkiä. Olin varma, että alamäki alkoi nyt.
Mutta, vuosi kului, nuori mietti asioita. On nyt toisen asteen koulussa mieleisellään alalla. Se siitä syrjäytymisestä.
Kuopus oireilee pahaa murkkuikää, hyvä koulussa, mutta kun se on tylsää, ei haluaisi mennä sinne. On vaikka minkä instanssin kirjoilla, ettei syrjäytyisi. Pakkohoitoakin tarjottiin, siis ettei vaan nyt syrjäydy. Minä olen huono ja yhteistyökyvytön äiti, kun haluan tytön ensin kokeilevan, lähtisikö se koulu kuitenkin sujumaan.
Enää en pelkää syrjäytymistä. Murrosikä tekee varmasti tehtävänsä, kypsyttää! Nuoreni ovat ennen sitä olleet mukavia ja järkeviä lapsia, toinen on nyt hyvin seestynyt nuori melkein aikuinen ja usko toisestakin vielä sellaisen kuoriutuvan.
Eri juttu on varmaan niillä nuorilla, joilla kotoa ei löydy tukea, jotka eivät saa apua muualtakaan. Kaveripiiri varmasti myös vaikuttaa.
Mutta liian usein vanhemmat unohtavat sen oman nuoruuden ja mitä silloin on ollut esim. leikkimieltä, kavereita jne.
Ja aletaan vetää esiin sensijaan pelkkiä käskyjä ja kieltoja, siis aletaan käyttää liian jyrkkää kasvatustyyliä.
Ja kun vanhenee, se ajatuksin usein kapenee ja luonteenpiirteet hyvin usein kärjistyy.
Elämähän on kuitenkin muutakin, kuin pelkkiä käskyjä ja kieltoja.
Ja kun nuorta pitäis tukea ja hänelle pitäis antaa tiettyä vapautta ja tukea, että hänelle tulis omaa rohkeutta valita itse.
Tällainen vääränlainen kuivuus ja kireys voi johtua esim. pelosta, ja vanhemmat yrittää "ylisuojata" lasta-
Tai se voi johtua vanhempien omasta väsymksestä. Ja kyvyttömyydestä hallita asioita oikein.
Mutta ei itse näe asioita oikein.
Ja silloin juuri kun pitäsi alkaa vähän antamaan nuorelle vapautta valita itse, yritetäänkin sulkea kaikki tiet. Ja tyrmätään kaikki nuoren yritykset aikuistua ja itsenäistyä ja irtaantua kotoa.
Nuorihan on aina heikompi osapuoli, ja äti ja isä voi vahvempina persoonina vaikka nujertaa nuoren itsetunnon täysin, jos haluaa.
Tällaisesta nuoresta jolla ei ole omaa itseluottamusta tarpeeksi voi tulla kaikesta syrjään vetäytyjä ja todella yksinäinen ihminen.
Tällainen voi olla nuorelle vaarallista ja tukahduttaa hänestä terveen elämän ja yrittämisen halun.
Ja hänestä voi tulla arka ja voi pelätä tai jopa hävetä puhumista, vaikka siihen olis tarvettakin.
Sellainen arkuus voi tulla, että hän ei uskalla vaan puhua, vaikka olis asiaakin.
Ja jos luottamus vanhempiin on jo rakoillut, pelkona voi olla että hän vieläkin vaan pettyy,jos puhuu ja vielä väärin tai liikaa. Ja jos ihmiset ei ymmärräkään häntä oikein.
Ja tämä liiallinen arkuus voi johtaa yksinäisyyteen nuoren kohadlla.
Ja vanhemmat voi ehkä tartuttaa häneen sen oman pelon. Mikä heillä on nuoren puolesta.
Näin nuoresta voi tulla näin turvaton, mutta ei uskalla puhua siitä, eikä osaa hakea apua.
Vaan voi pahimmassa tapauksessa lukkiutua täysin ja sulkeutua sekä käpertyä omiin ympyröihin.
Ja tästä voi tulla niin vaikea asia, että hän voi joutua ihan umpitunneliin, josta ei ehkä selviä.
Ja hän vaan ei osaa puhua, koska ei löydä oikeita sanoja, ja ei tiedä edes mitä ja miten uskaltais puhua, siis ei löydä oikeita sanoja. Koska pelkää, että kaikki mitä hän puhuu ja tekee on väärin.
Vaikka asia ei tarvitse olla näin.
Ja tämä voi päättyä onnettomsti, kun tätä on tarpeeksi kaua ja se voi johtaa jopa itsemurhaan.
on kavereita ynnämuuta. Ja sitten tilanne saattaa muuttua, ihan yht`äkkiä.
Vanhemmat kekenään on aikasemmin hyväksyneet aika vapaat naapuruus-suhteet, ja muunkin, naapureiden välillä.
Ja vaikka naapureina on ollutkin erilaisia ihmisiä, sopu on kuitenkin säilynyt.
Sitten näille kaikille vanhemmille tulee melkein yhtä aikaa vaikea kausi, koska kaikki on melkein saman ikäisiä. Toisin sanoen, keksi-iän ja sen moelmmin puolista ikäluokkaa.
Vanhemmille tulee kriisi, naisilla on vaihevuodet ja miehillä viidenkymmenen kriisi yhtä aikaa.
Ja se on todella vaikeea aikaa, koska kaikille vanhemmilla on tämä sama vaihe, miltei yhtä aikaa. Ja asiat kärjistyy.
Ja vielä osa lapsista on uhmaiässä ja toiset muurrosiässä.
Vaikka ennen on ollut ihan hyvät välit näiden kavereiden vanhempien kanssa ja kaikkien kanssa. Nyt tilanne muuttuu, ja ihmisten välit voi jopa särkyä kokonaan, sen seurauksena, että ihmiset ja myös tilanteet muuttuu. Ja naapureiden välit viilenee ja rakoilee.
Joku vanhemmista alkaakin vetää toista käyttä ja voi jopa mennä äärimmäisyyteen asti. Kun huomaa yht`äkkiä, että lapset onkin jo siinä iässä, että lähteekin kotoa.
Haluttaa painaa heitä alaspäin, että "ole vielä lapsi."
Tulee pelkoa ja vääränlaista kieryttäkin, ja jopa loukkaviakin sanoja naapureita kohtaan ja lapsellista käyttäytymistä.
Hän voi sen sijaan mitä oli ennen, että hän iloisena kävi naapurissa, kehui heidän lapsiaan viisaudesta yms. Nyt hän voi sen sijaan haukkua naapurin lapsetkin, toisen naapurin vanhemmat tai toisen heistä.
Oma kärsivällisyys on nollarajoilla, ja kestääkö se vai ei.
Ja KATEUSKIN NOSTAA PÄÄTÄÄN ainakin sen verra, että vaikka joku naapuri itse on puhunut ihan vapaasti toisten naapurin lasten kanssa, sekin asia muuttuu.
Enää tämä naapuri ei suvaitse juuri mitään, ja että joku toinen naapuri puhuis heidän lasten kanssa sanaakaan. Tai ylläpitää perheensä kanssa minkäänlaisia suhteita, ainakaan kaikki.
Varsinkaan jos joku on sanonut jonkin poikki-sanan hänelle tai sanonut hänestä jotakin, mitä hän ei niin kovin helposti olis oman kunnian vuoksi niellyt.
Tulee "johtajia," ja isäntä- tai emäntähenkeä tai molempia.
Ja tulee eri ryhmiä, ja ryhmäpainostusta, riitaa, toisten panettelua, toisista pahanpuhmisia yms.
Perhe, jonka vanhemmat ei halua olla enää siinä mukana, jää yksin ja lapset kärsii siitä ja jää yksin.
Ja muidenkin lapset häipyy jonnekin, ja kaikki naapurit ei edes tiedä, että minne.
Ja kaikki kärsii, kuka enemmän kuka vähemmän. Ja se hyvä maapurisopu on nyt loppu, anakin joittenkin kohdalla.
Yks perhe haluaa muutosta ja on väsynyt siihen, että elmä on ollut siinä aina niin rauhatonta. On ollut ainaista menoa ja tuloa, ei ole ollut juuri koskaan omaa perhe-elämää. Ei omaa yksitistä kotielämää, vaan aina vieraat ympäröi perhettä.
Haluttaa löytää jokin rauhallinen paikka.
Tämä voi olla todella raskasta aikaa, sekä vanehmmille, että lapsille. Mutta erikoiseti nuorille, jotka ovat aikuistumassa.
He ei osaa eikä halua tottua siihen, että vanhemmat on muutunut,eikä ymmärrä heitä. Varsinkaan äitiä, jolla on vaihevuodet.
Vanhemmat ja lapset kasvaa toisistaan erilleen.
Ja siitä tulee vielä enemmän koettelemuksia molemmille ospuolille.
Syytellään toisia, vaikka asiat ei ole oikeastaan kenenkään syy, vaan seurausta jostakin.
Nuoret voi ottaa nämä muutokset tosi raskaasti, ja he voi ensin jopa lukkiintua ja eristäytyä, sen seurauksena.
Ja asiat vaan roikkuu ilmassa, eikä nuori ymmärrä oikein, että mistä on kysymys.
Mutta sitten he löytä toisista seuraa ja tukea.
Ja se on pahinta, että jos kukaan ei osaa oikein puhua tilanteesta asiallisesti, eikä mistään saa asioihin oikeita vastauksia, että mitä on tapahtunut? Ja harvoin saa ihan puolueettomia vastauksia,ainakan ihan heti.
Eikä näistä asioista edes osaa kukaan puhua, niin, että niihin, ei kuitenkin aina joku tästä ryhmästä takerru tai loukkaannu.
Mutta kaikki vaan ympärillä on muuttunut, eikä mistään saa vastausta kysymykseen, että miksi? Eikä nuori itsekään oikein tiedä enää että onko hän lintu vai kala.
Puhumatta paras. Hän ei voi eikä jaksa puhua aikä aina kaikki muutkaan. Tilanne ei ole vielä niin pajon kypsynyt.
Hän on yrittänyt ja ympärillä on vaan hiljaisuutta, tai sitten jos hän suuttuu, että ei jaksa niellä kaikkea, hänelle suututaan.
Hänelle kaikki tämä on melkein liikaa. Mutta hän ei halua eikä voikaan puhua tästä asiasta enää kenenkään kanssa.
Eikä hän itsekään jaksa enää kuulla nän vaikesita asioista. Parasta peittä kaikki maton alle.
Mutta sitten toinen nuori suuttuu kun käy kotona, kaikki purkautuu ja hän alkaa puhua. Hän loukkaa ensin molempia vanhempia, sitten äitiä.
Äiti on ensin hämillään, että tämä joka on aina ollut helppo lapsi kättäytyy näin.
Lapsi ei asu ihan naaprissa, mutta ei kaukanakaan kotoa.
Hän vaihtaa äitin kansa viestin netin kautta. Äitin kärsivällisyys loppuu välillä, kun hän saa lapselta sellaisen viestin, joka tuottaa tuskaa.
Mutta äiti yrittää silti sopia ja ottaa taksin sanojaan, vaikka esnin vähän mielenmaltti pettikin.
Ja hän sanoo, että asioista pitäis keskustella ja ne olis hyvä ja tarpeellistakin sopia. Ja kaikki pitäis järjestää uudelleen, niin että kaikilla olis hyvä olla.
Lapsi ei vastaa enää äitin viesteihin, ei käy kotona. Hänestä ei kuulu juuri mitään. Tuntuu kuin kaikki olis väsynyt kaikkeen. Ja kaikki särkyi tuon ikävän kohtauksen seurauksena.
Vanhemmat ei voi muuta kuin odottaa parempaa aikaa. Ja että tulehtuneet välit ei enää olis avoimina haavoina eikä tuottais tuskaa.
He toivovat, että ainakin heidän lapsella menis hyvin.
Ja yrittävät katsoa tulevaisuuteen hyvä uskoisina ja luottavaisina. He haluaa uskoa, että asiat vielä kerran järjestyy ja kääntyy oikein päin. Ja jos ei siellä missä asuu, mutta jos kannattais muuttaa jonnekin muualle.
Äiti toivoo, että hän tapais heidän lapsensa yhtä iloisina ja elämän haluisina kuin ennen kuin tämä kaikki tapahtui.
Joskus kannattaa muuttaa ja vaihtaa paikkakuntaakin.
Osa näistä nuorista on jo tehnyt sen valinnan ja ajattelee kai, että joskus elämässä on helpompi aloittaa kaikki alusta jossakin muualla, kuin kotipaikkakunnalla. Jossa kaikki tuntee toisensa.