Moi! Meidän pojalla 1,5 vuotta on alkanut tälläinen kausi, että kun menneen sisälle johonkin paikkaan alkaa hirveä huuto. Näin on käynyt nyt, kun mentiin tuttava perheen luo kylään, josta jouduttiin viiden minuutin paniikinomaisen huudon jälkeen lähtemään pois, kun poika raapi ovea ja haki kenkiä eikä halunnut jäädä. Toisen kerran sama kävi, kun mentiin miehen siskon luo kylään. Poika rauhoittui viimein suklaakeksillä ja sen jälkeen ei ollut enään mitään hätää. Kolmannen kerran näin kävi kun mentiin neuvolaan sisälle ja neljännen kerran, kun mieheni kanssa poika tuli hakemaan minua töistä sisältä ja huuto alkoi heti. Onko tämö ihan normaalia ja miten asiaan pitäisi suhtautua? Kun pojan saa rauhoittumaan niin hänellä ei ole enää mitään hätää. Alkureaktio on vain ihan hirveä. Kauppaan menemisen kanssa ei kuitenkaan ole (ainakaan vielä) ollut ongelmia.
Mitä siis tehdä ja kuuluuko vaihe vain kasvuun jotenkin?
Mitä siis tehdä ja kuuluuko vaihe vain kasvuun jotenkin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meidän poika oli pienenä samanlainen. Nyt hän on 7 v. Jossain vaiheessa silloin aikanaan emme pystyneet menemään minnekään kylään. Kerrankin mamman ja papan luona oli joku tuntemattomampi samaan aikaan käymässä ja hän tarrautui jalkaani niin, että roikkui siinä kuin hämähäkkimies eikä päästänyt irti. Huuto oli kamala. Hän pelkäsi tolkuttomasti parrakkaita ihmisiä, silmälasipäisiä ihmisiä, ylipäätänsä kaikkia vieraita ihmisiä, kukkakärpäsiä, oman sängyn alta kasvavaa tulivuorta, kodin portaita ym ym. Vierasti ihan mahdotttomasti!
Nyt hän on hyvin mukava, iloinen, rauhallinen, pohtiva lapsi, joka miettii syntyjä syviä. Hän ei ole riehakkaan äänekäs tai erityisen ulospäinsuuntautunut, mutta kavereita on riittänyt ja koulussa on mennyt erittäin hyvin. Meni nyt 5. luokalle.
Kun hän oli pieni, en välittänyt siitä, mitä muut ajattelivat hänen vierastamisestaan. Yritin toki helpottaa ja tukea häntä pois peloista kuitenkaan painostamatta häntä. Neuvolapsykologi aikanaan sanoi, että joillakin lapsilla saattaa jossain vaiheessa olla vaikeaa erottaa todellisuutta ja mielikuvitusta ja esim siitä hänellä saattoi olla kyse.
Kahdella muulla meidän lapsellamme ei ole ollut vastaavaa, mutta he ovat nyt isompinakin erilaisia. Ympäristön paine on kova, että kaikkien pitäisi olla reippaita ja rohkeita lapsia, mutta kun me kaikki olemme erilaisia.
Jos asia jatkuu pitkään ja alkaa todella häiritä jossain vaiheessa elämää, voisit varmaan ottaa asian neuvolassa esille. Muuten sanoisin, että hän vierastaa ja niin tekee moni muukin lapsi (ei vain meidän kahden lapset)
Mitenkä ihmeessä 7v menee viidennelle luokalle?
Sorry, siis lapsi on nyt 10 v ja meni viidennelle - liian myöhään kirjoitin ja kolme lasta. Täytyy vissiin laskea lapset uudelleen :)On meillä 7 v:kin ja hän meni toiselle luokalle. Hän on puolestaan ollut koko ikänsä pelle peloton ja väliin on tuntunut, että sillä lapsella ei ole edes itsesuojeluvaistoa. Mitä korkeammalle ja kovempaa, sen parempi.
Itselläni on yksi erityislapsi ja kaksi normaalia lasta. Kaikilla on ollut uhmaikä. Kaikki ovat heittäytyneet maahan huutamaan, jos homma ei toimi oman pään mukaan. Ero alkuvaiheessa on ollut se, että erityislapsi huutaa huutamistaan. Kaksi "normaalilasta" rauhoittuivat aika pian, kun heidät oli vain nostettu ylös ja kannettu syrjään. Kuvauksestasi ja lapsen iästä ei voi vielä päätellä mitään. Kyseessä voi olla myös "tahtolapsi", joka vaatii selkeämmät säännöt voidakseen olla varma kiellon pitävyydestä. Voimia joka tapauksessa vaativaan kasvatustyöhön!