Kivahan täällä on lukea monenlaisia mielipiteitä, eikös?
Makeeta, jos joku on kuunnellut bändiä alusta lähtien ja tykkää bändistä edelleen täysillä. Säveltäjä on ikääntynyt ja synkistynyt kovasti, mutta kuulija ei ole kasvanut eroon. Cool.
Ymmärrettävää, että joku on ollut alkuaikoina innoissaan bändistä. Olihan se niin erilainen ILMIÖ Suomessa. Viattoman oloinen satu: menestystarina Kiteeltä ja herkkä runopoika.
Itsekin tykkäsin 2-4 levyistä suht paljon. Sellaisia 8-9 levyjä kouluasteikolla. Nykyään ehkä arvioisin nämä kasin levyiksi. Vertaan niitä näet kaikkeen muuhun ennen ja jälkeen ILMIÖN kuulemiini levyihin. Hevigenreä vasten arvioituna kiitettävä bändi, mutta yleisemmin ajateltuna ei niin kovin ihmeellinen.
Ymmärrettävää, että joku fani alkaa väsähtämään tässä vaiheessa enemmän säveltäjään kuin paljonpuhuttuun laulajaan. Ehkä nw-musiikki on hänelle tätä nykyä liian katkeraa, liian kovaa, tai ehkä liian yllätyksetöntä. Syitä voi olla monta.
Syy voi olla vaikkapa, että Tom Waits kertoo "Hope that I don't fall in love with you" biisissä asiat paljon herkemmin kuin Tuomas. Tai, että esim. Neil Youngin ehta, omalla äänellä lausuttu tuska
vaikkapa "Like a hurricanen" live-vedossa repii raavaan miehen paloiksi. Tai ehkä vaikka Peter Steelen "Am I good enough?" murina kertoo miehisen tuskan paljon aidommin. Yleistunnelmat taas luo maagisemmin vaikkapa Lou Reed Transformer-klassikollaan.
Ja jos puhutaan lähinnä instrumenteista, niin kyllähän nw-miehet soitetaan suohon tuhansien ja taas tuhansien soittajien toimesta. Tämän tekevät esim. Mark Knopfler, Alex Lifeson, Steven Wilson, Geddy Lee, Nick Drake, Steve Hillage jne. jne. Anetet/Tarjat taas pesee mennen tullen esim. Renaissancen muinainen tähtilaulajatar Annie Haslam, tai vaikkapa David Lynchin oma sireeni Julee Cruise.
Koska kuitenkin moni fani on elänyt alkuaikojen ilmiö-vaiheen, heitä kiinnostaa kovasti seurata miten sadun "prinssin" ja "prinsessan" tarina jatkuu. Ehkä on odottanut jotain vielä kauniimpaa ja herkempää? Ehkä vielä edistyksellisempää musiikkia. Ehkä ei kuule enää sitä, mitä sielu kaipaa. Sallittakoon, että he ovat yhä kiinnostuneita tästä nuoruusvuosiensa rakkaasta ilmiöstä. Sallittakoon,että heitä voi riepoa monenlainen pettymys.
Pettymystä omaan itseensähän ovat heijastaneet myös säveltäjän lyriikat - jo vuosien ajan.
Koettakaa kestä, lapsoset. Ja muistakaa kuunnella paljon erilaista musiikkia. Pysähtykää kirjaston levyosastolla joka hyllylle. Beatlesit ja Zeppelinit kannattaa elää lävitse joskus, mutta niin myös Charles Mingusit, Opethit, Dave Lindholmit ja King Diamondit jne. jne.
Makeeta, jos joku on kuunnellut bändiä alusta lähtien ja tykkää bändistä edelleen täysillä. Säveltäjä on ikääntynyt ja synkistynyt kovasti, mutta kuulija ei ole kasvanut eroon. Cool.
Ymmärrettävää, että joku on ollut alkuaikoina innoissaan bändistä. Olihan se niin erilainen ILMIÖ Suomessa. Viattoman oloinen satu: menestystarina Kiteeltä ja herkkä runopoika.
Itsekin tykkäsin 2-4 levyistä suht paljon. Sellaisia 8-9 levyjä kouluasteikolla. Nykyään ehkä arvioisin nämä kasin levyiksi. Vertaan niitä näet kaikkeen muuhun ennen ja jälkeen ILMIÖN kuulemiini levyihin. Hevigenreä vasten arvioituna kiitettävä bändi, mutta yleisemmin ajateltuna ei niin kovin ihmeellinen.
Ymmärrettävää, että joku fani alkaa väsähtämään tässä vaiheessa enemmän säveltäjään kuin paljonpuhuttuun laulajaan. Ehkä nw-musiikki on hänelle tätä nykyä liian katkeraa, liian kovaa, tai ehkä liian yllätyksetöntä. Syitä voi olla monta.
Syy voi olla vaikkapa, että Tom Waits kertoo "Hope that I don't fall in love with you" biisissä asiat paljon herkemmin kuin Tuomas. Tai, että esim. Neil Youngin ehta, omalla äänellä lausuttu tuska
vaikkapa "Like a hurricanen" live-vedossa repii raavaan miehen paloiksi. Tai ehkä vaikka Peter Steelen "Am I good enough?" murina kertoo miehisen tuskan paljon aidommin. Yleistunnelmat taas luo maagisemmin vaikkapa Lou Reed Transformer-klassikollaan.
Ja jos puhutaan lähinnä instrumenteista, niin kyllähän nw-miehet soitetaan suohon tuhansien ja taas tuhansien soittajien toimesta. Tämän tekevät esim. Mark Knopfler, Alex Lifeson, Steven Wilson, Geddy Lee, Nick Drake, Steve Hillage jne. jne. Anetet/Tarjat taas pesee mennen tullen esim. Renaissancen muinainen tähtilaulajatar Annie Haslam, tai vaikkapa David Lynchin oma sireeni Julee Cruise.
Koska kuitenkin moni fani on elänyt alkuaikojen ilmiö-vaiheen, heitä kiinnostaa kovasti seurata miten sadun "prinssin" ja "prinsessan" tarina jatkuu. Ehkä on odottanut jotain vielä kauniimpaa ja herkempää? Ehkä vielä edistyksellisempää musiikkia. Ehkä ei kuule enää sitä, mitä sielu kaipaa. Sallittakoon, että he ovat yhä kiinnostuneita tästä nuoruusvuosiensa rakkaasta ilmiöstä. Sallittakoon,että heitä voi riepoa monenlainen pettymys.
Pettymystä omaan itseensähän ovat heijastaneet myös säveltäjän lyriikat - jo vuosien ajan.
Koettakaa kestä, lapsoset. Ja muistakaa kuunnella paljon erilaista musiikkia. Pysähtykää kirjaston levyosastolla joka hyllylle. Beatlesit ja Zeppelinit kannattaa elää lävitse joskus, mutta niin myös Charles Mingusit, Opethit, Dave Lindholmit ja King Diamondit jne. jne.
Vastaukset 9
Vanhimmat
en ymmärrä artisteja,joista höpötät.
ne ovat kuitenkin varmasti roskaa,jos ovat
ns. progea. näin ovat kaverit minulle kertoneet.
kaikki proge on sitä samaa 4 tunnin biisiä.
kaikki hevi on aina sitä samaa nightwishiä. näin filosofoi äitimuorini,joka on kuullut nightwishiä ja sonata arcticaa ja muodostanut siltä pohjalta absoluuttisen kannan.
stevie wonder=i just galled to say. tämän filosofoin ihan itse levyraadin äärellä 80-luvulla. aivan sama mitä naapurin enska höpisee talking bookeista ym. höpölöpöistä varhaisista wondereista.
Visions in my mind! Näinhän se on, ykä!
enemmänkin fiilistelyä,tunnetasolla vetoavaa,kuin puhdasta soittamiseen perustuvaa musaa.Miten sen nyt jokainen kokee tai kuulee.
Naislaulukin sitä avittaa.Oceanborhan kikkailua enemmänkin.Stratojen innoittamana väsätty.Senhän siitä kuulee,joku sanoi.Vaikea sanoa,moniko saa kicksejä noista orkestraatioista.Tehostaahan ne
tunnelmaa,kuin elokuvissa.Master Passion Greedin loppu,kelvollinen esimerkki.Painostava.Machine Headia tai vaikka Stonea mukava kuunneella,mutta matka Saharaan ja Scotlantiin vaikeutuu huomattavasti.Herätelemässä henkiin tuota akustista proggista.Alkuperäinen idea.
Todettiin silloin tylsäksi,pidemmän päälle.
Mikä teitä "asiantuntijoita" riivaa - ei Nightwishista tarvitse sen syvempää analyysia tehdä. Joko tykkää tai sitten ei.
Ja ihan peetä jumittua jonnekin Zeppelin-tasolle musiikissa - koko ajan musiikkia tulee lisää ja todella hyvää sellaista.
Aina tätä samaa paskanjauhantaa saa lukea, kun joku ikäloppu kehoittaa "nuoria" menemään kirjastoon ja lainaamaan jonkin ikivihreän levyn, jota nyt sitten kaikkien pitäisi diggailla Nightwishin sijaan.
Kuunnelkaa sitä mitä tykkäätte, älkääkä verratko musiikkia toisiin.. on erilaisia bändejä, erilaisia ihmisiä, erilaisia makuja. Ei tässä sen suurempi filosofi pidä olla kuunnellakseen musiikkia. Joku pieni renkutuskin voi olla toisen mielestä hyvä.
Kerrankin fiksu kirjoitus. Kiitokset siitä.
antakaa nyt finninaamat uggeleiden pitää foorumia "avoimena päiväkirjanaan" onhan noita kirjoituksia ihan mukava lueskella.
beatles ja led zeppelin,siinäpä vasta musiikihistorian yliarvostetuimmat bändit.entäs dave lindholm,no voivoi.mee hoitoon.ja vielä king diamond,hermoja raastavaa vinguntaa.nw:n tyypit ei ehkä erikseen oo maailman parhaimpia soittajia,mutta yhdessä aika tiukka kokoonpano
kaimani on kyllä mahtava perustelemaan mielipiteitään, eli fiiliksiään. kuunteletko seksikäs kaima mitään muuta kuin heavyä?
btw: tuletko tänään dtm:ään?
kuuntelen hyvää musiikkia.ei tuu ei