Oletteko käyneet psykologilla ahdistuksen/paniikkien vuoksi. Millaista terapia on ollut? Onko menty lapsuusajan ongelmiin tai saatu selville paniikin alkuperää? Vai oko paniikin alkuperä ihan puhkeamiskohdan tapahtumissa vai peräti geeneissä tai jossakin ulkoisessa asiassa? Ei kai pelkkä mielialalääke tai rauhoittava poista itse ongelmaa vai poistaako lopulta? Millaisia kokemuksia tai mielipiteitä teillä kanssasisarilla tai -veljillä on?
Mielipiteitä
paniikeista
6601
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
hyvinkin monista tekijöistä, osaksi lapsuudenaikaisista ja/tai tuoreemmista traumoista, osaksi kokonaiselämäntilanteeseen liittyvistä stressitekijöistä.
Jos kysymyksessä on lapsuudentrauma, saattaa ahdistusta aiheuttaa jokin seikka joka yhdistää tilanteen tiedostamattomalla tasolla tuohon vanhaan traumaan.
Lapsuudentraumoista johtuva heikko itsetunto saattaa johtaa panikointiin sosiaalisissa tilanteissa, väkijoukossa jne...
Tuo traumaan liittyvä herätetekijä voi olla liki mahdoton tajuta, siksi monimutkaisia ovat ihmisen tunne-elämän kiemurat.
Elämäntilanteeseen liittyvä stressi voi olla tiedostamatonta tai tietoisen valinnan tulos. Jos ihminen ei tunne sisintä itseään, hän voi yrittää pakottaa itsensä elämään sellaista elämää joka ei hänen persoonallisuudelleen sovi.
Itse taiteilen tiedostetun valinnan aiheuttamien paineiden kanssa, onneksi olen oppinut hallitsemaan paniikkitaipumustani ja ajattelutapjani sen verran hyvin että oleminen onnistuu melko kivuttomasti, varsinkin kalaöljyn ja karnosiinin antaessa tukea.
Vaivalle saattaa olla geneettinen alttius, ainakin isälläni on tasan samat vaivat kuin minulla. En kuitenkaan usko että se on ainoa selitys, taitamattomuus stressinhallinnassa lienee kuitenkin se viimeinen tekijä, jonka jälkeen paniikki tulee arkipäiväksi.
Lääkkeillä ei tätä tilaa paranneta, helpotetaan ehkä oireita mutta ellei halua elää kemiallisessa sumussa loppuikäänsä, on ne paniikin varsinaiset syyt kuitenkin selvitettävä joskus ja lisäksi vielä lääkeriippuvuus.
Elämä on taitolaji ja taitopilleriä ei ole vielä keksitty.
Haluaisin tietää mitä on karnosiini ja miten se toimii.
Hei!
Itse olen ahdistuneena päässyt keskustelemaan erikoissairaanhoitajan kanssa, ja se on ollut oikeastaan lopulta todella ärsyttävää, kun he eivät taida olla kovin taitavia psykologeina. Sitä huomaa lopulta juttelevansa mitä sattuu muuta kuin ongelmista, kun on huomannut ettei näillä ole mitään hajua mistään. Oikeastaan olen epäillyt että he ovat tyhmiä. Joku yritti joskus puolustella heitä sanomalla liian pienet resurssit. Luulen että heitä ei myöskään kiinnosta. Ehkä he jopa pelkäävät ja tarjoavat mitään tietämättöminä rauhoittavia. Olenkin sanonut, että minulle se on sitten menolippu, enkä sitä tullut hakemaan, vaan minua kiinnostaisi selvittää päänsisäiset ongelmat.
Sattumalta pääsin eräänä kesänä oikean psykologin kanssa puhumaan. Tapasimme joitakin kertoja, ja siinä oli todellinen taivaan lahja! Kun kerroin ongelmistani, hän tarttui niihin, kysyi niistä jotain yllättävää, kantilta, jota itse en ollut osannut ajatella. Joka ikisen istunnon jälkeen lähdin pois kuin hän olisi avannut silmäni ja mieleni. Aina vain uudelleen, hän raikasti elämäni saaden itseni kehittymään elämässä eteenpäin, kohti viisaampaa minää.
Paniikki voi myös periytyä. Niinku mun tapauksessa.
psykiatri, jolla psykoterapeutin koulutus. Paras terapiasuunta itselleni, mitä tulee paniikkih., olen käynyt joskus 4 vuotisen psykoanalyysinkin lävitse, ihan ok, mutta paniikkiin tämä kognitiivinen on ollut selkeästi parempi.
Maksaahan se, mutta mielummin maksan kuin kärsin, sillä apua tästä on.
Oletko käynyt pääkaupunkiseudulla kongnitiivisessa terapiassa? Löytyisiköhän sieltä tai Hämeestä hyvää ja osaavaa tyyppiä..? Netti on oiva apu siinä missäpäin mitäkin on, mutta henk.koht. kokemustieto on aina papempi.