1. Joh. 5:16. Jos joku näkee veljensä tekevän jonkun synnin, ei kuolemahan, hän rukoilkoon, niin hän on antava niille elämän, jotka syntiä tekevät, ei kuolemahan. Jos synti on kuolemahan; senkaltaisista en minä sano, että joku rukoilisi.
Jakeen selitys kokonaan Lutherin mukaan...
http://www.angelfire.com/poetry/luther/joh.html
Jakeen selitys kokonaan Lutherin mukaan...
http://www.angelfire.com/poetry/luther/joh.html
Vastaukset 18
Vanhimmat
Lue tuota raamatunkohtaa. Mielesi valaistuu.
Tässähän on kyse mitä Johannes tarkoittaaa??
Rukous synnintekijän puolesta
16 Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei johda kuolemaan, hän rukoilkoon ja siten antakoon hänelle elämän; tarkoitan niitä, joiden synti ei ole kuolemaksi. Mutta on myös syntiä, joka johtaa kuolemaan, ja sellaisen synnin vuoksi en kehota rukoilemaan. 17 Kaikki vääryys on syntiä, mutta sellaistakin syntiä on, joka ei johda kuolemaan.
http://ftp.funet.fi/index/bible/finnish/1992/1Joh.5.html#o20
Apostolien teot ja roomalaiskirje
1. Joh. 5:16, kohdassa, joka tosin on kiistanalainen, erotetaan synti »joka ei ole kuolemaksi» synnistä, »joka on kuolemaksi», ja sanotaan, ettei jonkun edestä pidä rukoilla, jos hän tekee syntiä, joka on kuolemaksi, mitä kristittyjen muuten kyllä on käsketty tehdä. Siksi ei ole ajateltava, että puhuttaessa synnistä, joka on kuolemaksi, tarkoitetaan epäuskoisia, sillä heidän puolestaan kristittyjen on velvollisuus rukoilla (1. Tim. 2:1 - 4). Ei ole liioin ajateltava sellaisia kristilliseen seurakuntaan kuuluvia henkilöitä, jotka aivan ilmeisesti lankesivat ja jotka sen tähden täytyi sulkea seurakunnan ulkopuolelle. Heidänhän puolestaan on rukoiltava, koska yhteydestä erottaminen on äärimmäinen voimakeino luopioiden saattamiseksi parannukseen (1. Kor. 4:5; 2. Kor. 2:6 - 11).
Kysymykseen, esiintyykö tätä syntiä (jonka puolesta ei tule rukoilla) vielä meidän päivinämme, täytyy vastata myöntävästi. Sen esiintymistä ei voi rajoittaa apostolien aikaan, koska sanonta tästä synnistä aivan yleisluontoista ja koskee näin ollen kaikkia aikakausia. Vielä tärkeämpi on kysymys, voidaanko tämä synti havaita , toisin sanoen yksityisissä henkilöissä. Selvää on, että sillä, kuinka tähän kysymykseen vastataan, on suuri käytännöllinen merkitys sekä yksityisille kristityille että sielunhoidollisessa käytännössä. Kun on kysymys siitä, voidaanko tämä synti todeta yksityisessä konkreettisessa tapauksessa, on pidettävä mielessä kaksi asiaa: a. Ei pidä milloinkaan hätiköiden väittää jonkun tehneen tämän synnin b. Liian pitkälle menevät toisaalta ne, jotka väittävät, ettei tätä syntiä voida missään tapauksessa todeta, minkä 1. Joh. 5:16 sentään selvästi ilmaisee.
puolesta rukkoilla, joka on tiete tahtoe iänestännä Vennamon puoluvetta ja jootunna sen vuoksi erotetuks. Eikä oo suanna katumukse armoo vielä tähä päevää männessä?
Tämä aihe saattaa vaivata monia kristittyjä
siksi tästä on hyvä saada selko jotta ei sielunvihollinen pääse käyttämään tietämättömyyttämme hyväksi. Tuntekaa kirjoitukset Paavali sanoi jotenkin tähän tapaan
Jeesuskin tunsi kirjoitukset kun hän vastasi heti paholaiselle joka kiusasi tee
näistä kivistä leipää..
Luther Galatalaiskirjeen selitys s.243
Tästä kuulet lainvanhurskauden eli itsevanhurskauden toisen kiitoksen:
se lumoaa ihmiset siinä määrin, etteivät nämä voi uskoa totuutta.
Apostolit ja ensimmäiset isät mainitsevat tästä usein.
Johanneksen 1. kirjeen 5. luvussa (1. Joh. 5:16) sanotaan:
»On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava».
Samoin Hebrealaiskirjeen 6. luvussa (Hepr. 6:4 ja seur. jakeissa):
»Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet
ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja
tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet, taas uudistaa parannukseen» jne.
Ensi näkemältä nämä sanat tuntuvat sellaisilta kuin olisi lausunut ne Novatuksen tapainen mies.
Mutta apostolien oli pakko lahkolaisten tähden puhua näin; kuitenkaan he eivät tällä tahtoneet,
niinkuin novatolaiset, langenneilta evätä paluuta uskovaisten yhteyteen katumuksen jälkeen.
Heidänkin pitää nykyään puhua samalla tavalla harhojen alkuunpanijoitten ja opettajien vuoksi,
moiset ihmiset kun näet eivät milloinkaan palaja totuuteen. Tosin muutamat palajavat,
mutta vain sellaiset, jotka ovat lievähkön lumouksen vallassa, - lumouksen johtomiehet ja
alkuunpanijat eivät palaja. Heille täytyy jäädä se kunnia, minkä Paavali tässä heille
antaa: he eivät kuule eivätkä saata sietää totuutta, vaan pikemminkin huolehtivat siitä,
kuinka saisivat vastustaneeksi totuutta ja vielä kuinka saisivat heitä itseään vastaan
esiintuodut todistavat raamatunkohdat torjutuiksi. He näet ovat vankeja ja luulevat
omaavansa mitä riidattomimman totuuden ja kaikkein puhtaimman raamatunkäsityksen.
Se, joka on moisen varmuuden vallassa, ei kallista korvaansa toisille, vielä vähemmän
tekee heille myönnytyksiä. Samoin minäkin: minä olen varma ja Kristuksen
Hengen kautta siinä vakaumuksessa, että oppini kristillisestä vanhurskaudesta on tosi ja kiistämätön.
SRK:n johtajista ja saarnaajista. "Lumouksen johtomiehet ja alkuunpanijat"! Voisiko paremmin enää sanoa?
SRK ei ole Jumalan valtakunta.. joka koostuu siis vain uskovaisista ihmisistä...
Mitenkä Luther teksti tarkoittaa SRK:n miehiä?
Kovaaa mielikuvistusta...
Luther Ahtisaarnoja s.189
Nyt Herra ei rukoile yhteisesti summakaupalla kaikkein edestä,
vaan tekee myös erotuksen niiden välillä, joiden edestä
Hän rukoilee, ja sanoo: Isä! anna heille anteeksi, sillä eivät he tiedä,
mitä he tekevät. Sillä tahtoo Hän osottaa olevan kahdenlaisia syntisiä:
muutamat tietävät väärin tekevänsä, mutta tekevät niin kuitenkin rohkeasti,
sulasta pahuudesta ja kateudesta, tiettyä jumalallista totuutta vastaan.
Tämä on synti kuolemaan (1. Joh. 5:16) , kun eletään sellaisessa tietyssä synnissä,
ei tunnusteta sitä, eikä tahdota lakata siitä, ei rukoilla sitä anteeksi,
niinkuin herrat paavilaiset nyt tekevät.
SRK:n miehille: "herrat paavilaiset"!
Kuinka SR:n miehet ovat paavilaisia ...perustelut...
-->Mielikuvistusta....
että jotakuta vastaan Jumala on niin "armoton", ettei anna hänelle hänen syntejään anteeksi on se, että tällainen ihminen on "kääntänyt evankeliumin totuuden valheen tueksi" ja taistelee tosiasiassa "evankeliumin ulkoisen muodon puolustajana" todellista, Kristuksen ansaitsemaa, Jumalalle kelpaavaa sovitustyötä vastaan.
Jos ja kun ihminen omasta syystään taistelee sitä ainoaa pelastusta vastaan, joka hänet voi auttaa synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta, ei häntä tässä sielun tilassa voi Jumalakaan armahtaa. Sillä Jumalalla on vain "yksi siunaus", joka hänen edessään kelpaa.
on saanut maistaa evankeliumin suloisuutta, on hän myös päässyt tuntemaan Jumalan mittaamattoman armon merkiyksen. Hän siis on tuntenut ja tunnustanut, että Jumala on vanhurskas ja hän itse syntinen.
Kun tällainen ihminen lähtee sotimaan KRISTUKSEN ANSAITSEMAA evankeliumia vastaan, hän katsoo oikeudekseen pidättää evankeliumin itse ansaittuna työnä ja ansiona. Jumala ei olekaan enää hänelle Jumala, vaan hän uskoo olevansa itse oma jumalansa, joka pelastaa hänet (itse tekemistään synneistä).
Niin myös synnit, jotka hänen tulisi antaa lähimäiselleen anteeksi, tulevat hänen itsensä keksimän sovituksen (ehdollisen julistuksen) alaiseksi. Tämä taas merkitsee täyttä mielivaltaa suhteessa lähimäiseen.
jolle Jumala ei saa lukea armoa AINOAN OIKEAN tuomioistuimen edessä, Jumala paaduttaa.
soittaisi tällaiselle Jumalan paaduttamalle ihmiselle harppua päivät ja yöt ja vaikka kaikki maailman rukoukset kerättäisiin häntä pelastamaan ja puolustamaan, ei olisi niistä vähäisintä apua.
lukekaat BIBIlia kohta hengen pilkka...
siellä on kaikki kerrottu...