kun lueskelee täällä näitä kirjoituksia niin olen saanut sellaisen kuvan että oikea tapa loukkaamisen/vääryyden korjaamiseen on se et loukatun/vääryyttä osakseen saadun pitää asia hoitaa oma aloitteesti korjatuksi eli se joka pahan aiheuttaa ei näin ollen tarvise asiaa korjata?!. Näinkö raamattu muka opettaa??
Minulla itselläni on siten kieroutunut omatunto eli jos loukkaan jotakuta alkaa omatuntoni kolkuttaa ja asia pitää hoitaa loukatun kanssa
Opetatteko te pyhäkoulussa lapsillenne tällaista niinkuin "erilaista omatunto oppia"?.
Minulla itselläni on siten kieroutunut omatunto eli jos loukkaan jotakuta alkaa omatuntoni kolkuttaa ja asia pitää hoitaa loukatun kanssa
Opetatteko te pyhäkoulussa lapsillenne tällaista niinkuin "erilaista omatunto oppia"?.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Se , joka loukkaantuu , menee loukkaajaansa puhuttelemaan , jolloin tämä tulee tietoiseksi siitä , että on loukannut. Tällöin hän voi korjata ja pyytää anteeksi.
Meinaatko ihan tosissaan, ettei loukkaaja ymmärrä muuten loukanneensa? On sulla oppi.
voi pyytää anteeksi?
Onko sopivaa sellainen, että loukkaaja itse olisi aloiteellinen?
Entäpä jos loukkaaja itse kiistääkin teon ja sanoo, että ei me täällä SRK:ssa sellaisista tiedetä. Menkää ystävälliseti pyytämään anteeksipyyntöä paikallisyhdistyksen yksityishenkilöiltä, joille ehkä on sattunut ylilyöntejä. Me täällä SRK:ssa huolehditaan vain opillisista ja sielunhoidollisista asioista siunauksellisissa merkeissä. Ylilyöntejä tehdään muualla.
Ja toisekseen, tehän kävelette vielä omin jaloin! Te olette kävelleet omin jaloin pois sieltä ylilyöntipaikaltakin. Menkää pyytämään vain tämäkin epäilyksenne anteeksi!
sinä , että tuolla viestilläsi loukkasit minua?
loukannaansa. Eihän sitä saa nukuttua , jos ei pyydä anteeksi, sellaista, jonka itse tajusi tehneensä. Mutta , jos sinä Jumalan sanalla jotakin lähestyt neuvoen tai nuhdellen, et sinä tiedä loukkaantuuko joku, kun sinä kuvittelet tekeäsi Jumalan sanan mukaan oikein.
Hyvä ämmä. Loistavaa. Tulit paljastaneeksi SRK:n virallisen opin loukkauksista: "Jos veljes rikkoo sinua vastaan, mene sinä..."
Kyllä se vaan niin raakaa ja sydämentöntä on, että loukatun pitää mennä pyytelemään pahaa mieltään anteeksi SRK-laiselta. Eipä ole ihme, että loukattujen päät tahtoo sekoilla.
SRK tulkitsee Matt.18.lukua ihan kummallisesti. Se vetää sellaiset johtopäätökset, että loukatuksi tulleen on mentävä puhuttelemaan. Sehän tarkoittaa lähtökohtaisesti sitä, loukkaaja on niin paatunut, ettei edes tunne rikkoneensa veljeään vastaan. Sellaisia taitavat SRK:n hoitomiehet ollakin, täysin tunnottomia.
Loukatun on mentävä heitä puhuttelemaan. Tuossa puhuttelussa päästäänkin helposti tilanteeseen, jossa loukattu saadaan kyykytetyksi lopullisesti: "Sinussa on väärä henki. Heitämmä sinut saatanan haltuun".
Miksi loukkaajien omatunto kolkutti sitten niin, että piti muilta, vaan ei loukatuilta, pyytää anteeksi?
Tuo ensimmäinen vatauksesi ketjuun ei ole minustakaan Raamatun mukainen. Tunne vikasi, sanoo Jeesus.
Oisko tällä logiikalla yhteys siihen miten vl.lapset sekä nuoret pystyy niin sujuvasti halveksimaan meitä tavallisia kun heille ei omatunto ala kolkuttaa.
että hoitokokouksissa eivät tienneet loukaneensa ketään?????????????????
Tietenkin loukkaaja viimekädessä on vastuussa tekemisistään. Sanooko sinun omatuntosi todellakin että syy on loukatussa eikä loukkaajassa? Mistä olet imenyt noin erikoisen opin? Olen muuten itsekkin vl.
Ajatteleppa vaikka että joku vetää nyrkillä sinua turpaan. Menetkö pyytämään anteeksi kun olit nyrkin tiellä?
ei ole mitään anteeksipyydettävää niin kauan kuin raiskauksen uhri ei ole tullut häntä puhuttelemaan? Outo on uskontonne!
Kaikki muut sen kyllä näkivät, mutta saatanalle heittäjä ei itse muista ollenkaan. Olettepa te porukkaa!
Lähtökohta on, että toista ei saa loukata.
Jos on loukannut, niin ENSISIJAISESTI loukkaajan kuuluu pyytää anteeksi loukatulta. (esim, anteeksi, kun astuin varpaillesi?)
Tuo esille ottamasi Raamatun kertomus tuo asian esille toisesta näkökulmasta. Jos veljesi rikkoo sinua vastaan. Eninnäkin rikkomus voi olla synti, tai muu rikkomus, joka ei ole välttämättä edes synti muutoin kuin lähimmäisen loukkauksena. Vastapuoli ei siten välttämättä tiedä edes luokanneensa.
Tämän takia Raamattu kertoo, että loukkaantuneen osapuolen tulee tuoda asia loukkaajalle tietoon. Muuten luokaaja ei voi parannusta tehdä. Parannuksen tekohan tarkoittaa, että TUNTEE rikkoneensa toista vastaan.
Muuten siinä Raamatun kohdassa kerotaan, että mene ja NUHTELE häntä. Ei siis käsketä PYYTÄÄ ANTEEKSI, vaan muistuttaa luoukkauksen tapahtuneen ja ottaa asia esille.
Muutenhan salaamalla luokkaantumisen voisi kerätä synnit toisen päälle, mutta tämä estää toiselle kuormien keräämisen Jumalan eteen.
1970-luvulta lähtien ovat vanhoillislestadiolaiset opettaneet niin, että jos uskovainen tekee väärin, hän saa jättää uhrinsa haavoitettuna tiepuoleen. Hänen selviytymisestään ei tarvitse uskovaisen välittää. SRK-uskovainenhan on kaikessa oikeassa joten hänen ei tarvitse nöyrtyä erehdyksiään anteeksi pyytämään. Sen haavoille lyödyn täytyy tulla SRK-uskovaisen luokse jos haluaa sovinnon tehdä.
Näin SRK:n rippikouluissa opetetaan.
SRK:n johtokunta itse toimii esikuvana juuri tämän opetuksen mukaan.
esikuvansa: Jerikon tien ryöväri ja Kain, joka ei ollut tietävinäänkään että oli tappanut veljensä vaan kysyi "olenko minä veljeni vartija".
"jos uskovainen tekee väärin, hän saa jättää uhrinsa haavoitettuna tiepuoleen."
Missähän se laupias samarialainen sitten majailee?
Korjaisin tuota kommenttiasi niin, että "jos uskovainen tekee OIKEIN, hän saa jättää uhrinsa haavoitettuna tiepuoleen." Ja tuo OIKEIN tuossa on tietysti täysin suhteellinen käsite, joka tarkoittaa lähinnä SRK-seurakunnan hyväksymää tapaa kohdella ulkopuolelle ajettua tai muuten haavoille lyötyä.
Ei ole laupias samarialainen suuressa määrin viihtynyt vl-liikkeessä 50-luvun jälkeen.
Totta. SRK:laisesta opista tulee elävästi mieleen se juutalainen lainoppinut, jolle Jeesus vertauksensa laupiaasta samarialaisesta kertoi.
Tämä lainoppinuthan piti lähimmäisinään ja valjinään vain omia sukulaisiaan ja muuten "samaan luokkaan" kuuluvia ihmisiä, kuten siihen aikaan oli juutalaisen eettisen opetuksen sisältö.
Jeesus räjäytti pankin vertauksellaan. Hän osoitti, että oikea uskovainen kantaa vastuuta lähimmäisen hyvinvoinnista katsomatta siihen, onko tämä samaa uskoa, sukua, ihonväriä tai kansanryhmää. Juuri kaikkein erilaisimmassakin meidän on nähtävä kallis veli tai sisar josta on itse omakohtaisesti vastuussa. Vastuussa siitä miten hänet kohtaa.
Tämä oli Jeesuksen aikana hyvin radikaali opetus.
Se on radikaali velvoite yhä tänä päivänä.
Vanhoillislestadiolaisuuden nykysuuntauksessa ei valitettavasti nähdä muuta kuin oman ryhmän erinomaisuus. Omahyväisyyden ja itsekehun tympeä tunnelma hallitsee niin seuroja kuin Päivämies-lehteäkin.
Jeesus opetti itse: "Jos veljesi rikkoo sinua vastaan, mene ja nuhtele häntä jne.". Tämähän ei tietenkään tarkoita sitä, että sovinnonteko olisi kokonaan rikotun vastuulla, mutta Jeesus kehottaa häntä menemään ensin tekemään sovintoa. Jos loukkaaja ei ymmärrä tilaansa eikä suostu milloinkaan parannukseen, häntä voi pitää jumalattomana. Mihinkään pakkoparannukseen tai muuhun ojentamiseen Jeesus ei anna kuitenkaan lupaa lähteä. Jos toinen on hengellisesti kuollut, hänet voi jättää sillensä ja keskittyä oman uskon hoitoon.
ymmärtävästä ja myötätuntoisesta viestistä.
Juuri näitä hengellisesti kuolleita on nyt siellä SRK.n johdossa, jotka hoitomiehinä ollessaan eivät ole ymmärtäneet tilaansa eikä suostu milloinkaan parannukseen. Heitä Jani S:n mukaan tulee pitää jumalattomina.
Kiitos kun annoit sanat tälle asialle.
Toimenpiteillään he ovat kuitenkin tehneet sellaisen pelon ilmapiirin, että keskittyäkseen oman uskon hoitoon, on rivivlien pitänyt valita heidät uudelleen ja uudelleen sinne johtotehtäviin, etteivät he suurempaa vahinkoa aiheuttaisi.
Ai, kun olet nero, Jani S
Ole hyvä ja kiitos kehuista, mutta joudun silti korjaamaan käsityksiäsi.
SRK:n johtomehet eivät ole rikkoneet minua vastaan vähääkään, eikä heitä tulee minun mukaani pitää jumalattomina. Nyt sinä olet puolestasi rikkonut minua vastaan, kun annoit karkeasti väärän todistuksen minusta.