Hei. Minulla on 1v3kk taapero ja hän ei tottele minua kovin usein. Esim hän heittelee tavaroita ja hakkaa peiliä. Ei tottele kun komennan lopettamaan, nauraa vaan ja tekee uudestaan kun ei taida ottaa minua ihan todesta. En millään haluaisi huutaa kokoajan. Onko tämä vielä sitä ikää kun ei tajuta mitä EI tarkoittaa? Kyllä hän ainakin syöttötuolissa istuu kiltisti kun komennan istumaan nätisti. Mikä neuvoksi? alkaa olemaan aika turhautunut olo vaikka hän onkin muuten niin ihana ja kiltti, silti kuitenkin tekee mitä kielletään vaikka ei kovin montaa asiaa edes ole kielletty.
Kuuluuko ikään?
Apua kaipaava..
4554
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
poika saman ikäinen ja aivan mahdoton...tainnu tulla jonkin näköinen uhma ikä..meillä iski nukkumisongelmatkin vielä tähän samaan syssyyn...ei millään halua laittaa nukkumaan omaan sänkyyn ja illalla pitää 1h seiso vierellä että nukahtaa.. eikä tosiaankaan myöskään usko mitään :) hetmothan tässä on tietty kireällä mutta kyllähän tämä tietty tästä...heh
samanlaista useinkin.Vaikka kiellän kuin monta kertaa niin ei usko,jos on jotain saanut päähänsä.Aikani kiellettyäni keksin vaan jotain muuta tekemistä.Eli nappaan lapsen syliin ja mennään katsomaan muuta kivaa tekemistä,että unohtaisi hetkeksi edes kielletyn paikan.En tiedä onko tämäkään "oikea" ratkaisu,mutta ainakin saan tilanteen rauhoittumaan sillä kertaa.
Meillä kanssa muksu oli tuollainen 1-1,5 vuoden iässä. Mikään EI ei meinannut kuulua. Jos pari eitä ei tehonnut niin otin pois tilanteesta ja juteltiin pitkäänkin miksi niin ei saanut tehdä. Nykyisin ei ongelmia ole enää kuin emännällä, joka hoiti nämä tilanteet ääntänsä korottamalla ja lietsoi itsellensä aina jonkinlaisen vihan päälle. Hänen kieltojaan ei kolmevuotias lapsemme vieläkään kuuntele vaan reagoi kaikkiin kieltämisiin erittäin voimakkaasti; toistaiseksi pahin on takana, mutta mutta - uhmia tulee vielä.
Ainoa ohjeeni on että älä huuda kun kiellät. Ja yritä olla kiukustumatta. Lapset oppivat matkimalla ja oppivat kyllä matkimaan vanhempien tunnepurkaukset.
Samalla tavalla oppivat myös pitkän pinnan...jos heillä vain on esimerkki jota matkia.
Jossain oli juttua, että lapsen luonteen pääpiirteet kehittyy kaksivuotiaaksi mennessä. Jos näin on, sinullakin on jäljellä enää 9 kk jolloin pitäisi yrittää jaksaa antaa sitä parasta itseään.
Puolitoistavuotiaamme, vasta kävelemään oppinut, viuhtoo menemään sinne ja tänne... kielloille nauraa ja saattaapa heittäytyä kiinni otettaessa selälleenkin... päälle naurut. Ei-sana ei tehoa.
Kuuluuko ikään vai onko kasvatuksessa puutteita? Itse mietin, onko tämä nyt vieläkin uuden taidon mukanaan tuomaa intoa ja sen myötä levottomuutta. Adhd:kin on käynyt mielessä... Kuinka muilla?