Koiramme kuoli.

Tämä aamuna äitini lähti aamulenkille rakkaan cairnterrierimme Eetumme kanssa. Ja päästi sen vapaaksi metsikössä, jossa oli autotie vieressä.
Koira katosi ja äiti lähti etsimään. Tuli autotielle, ja siinä se makasi. Korisi hieman, ennen kuin kuoli. Soitettiin eläinlääkärille: ei ollut paikalla,vastaaja vastasi. Poliisille soitettiin. Ystävällinen ohikulkija otti autoonsa koiramme ja äidin ja se vietiin päivystykseen. Mitään ei ollut tehtävissä.
Ei oltais uskottu tänä aamuna aamulenkille lähtiessämme, että parin tunnin päästä pikkukaveriamme ei enää ole.
Syyllisyys: miksi päästimme sen vapaaksi autotien varrella. Koiramme vietiin pari tuntia sitten eläintenhautausmaalle. Äiti kertoi, ettei voinut heittää multaa kuonon päälle, hän vain sokeana kyynelistä ja shokissa heitteli multaa päälle. Ystävällinen ohikulkija, joka vei koiran eläinlääkiriinkiin, auttoi onneksi. Suuret kiitokset hänelle! Yksin ei tällaisesta selviä. Onneksi Eetumme ei tarvinnut kuolla yksin.

Suru on surtava.


Eetu 20.11.2003-17.8.2007

Rakas pieni touhupetterimme, sanat ei riitä kuvaamaan.
6452
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Ei kannata murehtia omaa syyllisyyttä. Aivan yhtähyvin koira olisi voinut riuhtaista itsensä irti, kuten omani tekee.
Eino Leino on löytänyt lohduttavat sanat:

" En ole ikiunessa, en ole poissa,
olen tuhat tuulta puistikoissa,
olen valon välke aallokossa.
Olen timantti hankien loistossa.
En ole jättänyt teitä, en ole vaiti,
olen lintujen laulu taivaalla,
olen kuiskaus viljapellolla,
olen henkäys rakkaani poskella.
On elämä meri ja suuret sen aavat,
toisistaan tukea ystävät saavat...

En ole ikiunessa, en ole poissa,
kuljen mukanasi karikoissa. "

Äänestä
  • sinulle.
    *itkee*

    Miten voi olla mahdollista, että tänä aamuna hän vielä oli tässä. Ja nyt ei enää ole.

    Niin iloinen, älykäs, vallaton pieni kaverimme.

    Kaikkein hirveimmältä tuntuu ajatella niitä viimeisiä tuskia. Reagoi vielä nimeensä, mutta ei jaksanut nousta ylös. Vielä viimeiset silitykset.
    Siinä sitten seisottiin ja itkettiin ja soitettiin ympäri kaupunkia että mitä helvettiä tässä voi tehdä.

    Äänestä

  • shokissa kirjoitti:

    sinulle.
    *itkee*

    Miten voi olla mahdollista, että tänä aamuna hän vielä oli tässä. Ja nyt ei enää ole.

    Niin iloinen, älykäs, vallaton pieni kaverimme.

    Kaikkein hirveimmältä tuntuu ajatella niitä viimeisiä tuskia. Reagoi vielä nimeensä, mutta ei jaksanut nousta ylös. Vielä viimeiset silitykset.
    Siinä sitten seisottiin ja itkettiin ja soitettiin ympäri kaupunkia että mitä helvettiä tässä voi tehdä.

    Osaanottoni suuressa surussanne, voin vain kuvitella tuskanne ja surunne määrän. Oma koirani kuoli pari kuukautta sitten. Ette ole yksin surussanne, meitä on monia jotka itkevät ja surevat menetettyjä lemmikkejään.

    Voimia, eläkää hetki kerrallaan!

    Äänestä

todella surullista. ei auta sanat eikä muu. ainoastaan aika. ajan myötä tuntuu helpommalta.
lohdutushaleja sinulle ja perheellesi.

Äänestä

Itsensä syyttäminen on turhaa. Vahinko ei koskaan tule kello kaulassa, ei katso aikaa ei paikkaa.
Suru on suuri ja shokki valtaisa.
Voimia sinne teille kaikille.

Äänestä
  • Menetin koirani kuukausi sitten.Kolmetoista vuotta sain hänet pitää.Sydän ei enään jaksanut.Tuntuu että ne kolmetoista vuotta meni ihan liian pian..

    Jos näet uuden enkelin sellaisen pienen silkkisiipisen naurava silmäisen.Se on minun Villeni pikkuinen.Asui luonani lainana pitkän tovin.Sitä ikuisesti rakastan ja kaipaan niin kovin..

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


shokissa kirjoitti:

Tämä aamuna äitini lähti aamulenkille rakkaan cairnterrierimme Eetumme kanssa. Ja päästi sen vapaaksi metsikössä, jossa oli autotie vieressä.
Koira katosi ja äiti lähti etsimään. Tuli autotielle, ja siinä se makasi. Korisi hieman, ennen kuin kuoli. Soitettiin eläinlääkärille: ei ollut paikalla,vastaaja vastasi. Poliisille soitettiin. Ystävällinen ohikulkija otti autoonsa koiramme ja äidin ja se vietiin päivystykseen. Mitään ei ollut tehtävissä.
Ei oltais uskottu tänä aamuna aamulenkille lähtiessämme, että parin tunnin päästä pikkukaveriamme ei enää ole.
Syyllisyys: miksi päästimme sen vapaaksi autotien varrella. Koiramme vietiin pari tuntia sitten eläintenhautausmaalle. Äiti kertoi, ettei voinut heittää multaa kuonon päälle, hän vain sokeana kyynelistä ja shokissa heitteli multaa päälle. Ystävällinen ohikulkija, joka vei koiran eläinlääkiriinkiin, auttoi onneksi. Suuret kiitokset hänelle! Yksin ei tällaisesta selviä. Onneksi Eetumme ei tarvinnut kuolla yksin.

Suru on surtava.


Eetu 20.11.2003-17.8.2007

Rakas pieni touhupetterimme, sanat ei riitä kuvaamaan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu