Paniikkia...

Yritä vaan ottaa niin rauhallisesti kuin voit, ja katsella jo sen ensimmäisen viikon yli itse opintoihin. Et ole ainoa, jota jännittää ja stressaa. Kun eka viikko pyörähtää eteen, muista muita katsellessasi, että heitä hermostuttaa ihan yhtä paljon kuin sinuakin -- sinustakaan sitä ei ulkopuoliset huomaa, vaikka siltä tuntuisi.
Saat olla ihan oma itsesi paniikkeinesi kaikkinesi, eikä sinun ole pakko osallistua mihinkään mikä aiheuttaa ylettömästi ahdistusta.

Olet tähänkin asti selvinnyt; selviät kyllä tästäkin!

Aika moni on tainnut olla samassa tilanteessa, eikä heistä kovinkaan montaa ole purtu, elävältä syömisestä nyt puhumattakaan. Sitä paitsi toisen vuoden alussa niitä hampaanjälkiä tuskin enää edes erottaa.

oon myös alottamassa opinnot tossa viikon päästä. mua oikeestaan jännittää vaan sillai hyvällä tavalla, oon ihan innoissani. en jaksais odottaa, että pääsen tapaamaan kaikkia uusia ihmisiä ja kokeilemaan uusia juttuja;) onneks joskus näinkin päin, yleensä oon se, joka on paniikissa aina ja kaikesta...

Turha huolestua siitä et jännittää ihan hirveesti. Ite alottelen kolmatta vuotta ja toimin tuutorina jo toista kertaa ja voin sanoo et mua jännittää ihan yhtä paljon. Siinä vaiheessa ku kymmenpäinen ryhmä tuijottaa ja odottaa sun puhuvan, ni kyllä pistää taas jännittämään. Viime vuonna unohdin kokonaan esitellä itteni :) Joten ei hätää, kaikki muut on yhtä jännittyneinä ku sä, oli sit kyseessä uus opiskelija tai vanha konkari :)