Minä en ole koskaan ymmärtänyt, mitä järkeä on karkkipäivässä. Tuli vaan taas mieleen, kun lapsi kävi hammastarkastuksessa, ja suuhygienisti tuntui syvästi paheksuvan sitä, että lapsi saa vähän karkkia melkein joka päivä.
En viitsinyt siinä alkaa kinastelemaan, että minusta ei ole siinä mitään pahaa jos lapsi saa yhden pienen karkkiaskin tai pillimehun joka tai melkein joka päivä. Sen jälkeen voi ottaa ksylitolipurkan, ja kyllähän me hampaat pestään kuitenkin kaksi kertaa päivässä.
Minusta on ihan lapsen kidutusta, että kaikki makea kielletään. Ja sitten yhtenä päivänä viikossa saisi ahmia suuremman määrän karkkia.
Mitä mieltä te olette?
En viitsinyt siinä alkaa kinastelemaan, että minusta ei ole siinä mitään pahaa jos lapsi saa yhden pienen karkkiaskin tai pillimehun joka tai melkein joka päivä. Sen jälkeen voi ottaa ksylitolipurkan, ja kyllähän me hampaat pestään kuitenkin kaksi kertaa päivässä.
Minusta on ihan lapsen kidutusta, että kaikki makea kielletään. Ja sitten yhtenä päivänä viikossa saisi ahmia suuremman määrän karkkia.
Mitä mieltä te olette?
Vastaukset 16
Vanhimmat
et karkkipäivä en välttämättä pidä niitä lasten hampaita parempana.
Kun yhtenä päivänä viikossa saa ison määrän kerralla, on se pahempi kuin jos joka päivä tai muutaman kerran viikossa se määrä jaetaan.
Meillä ei koskaan ole ollut karkkipäivää. Ei mullakaan ole pulla tai kahvipäivää, eikä isännällä tupakkapäivää. Me eletään ja syödään sillälailla kun meille sopii ja mitä tekee mieli.
Eikä silti ole lasten hampaat yhtään huonossa kunnossa. Nuorin kävi äsken 11 vuotias, ja yksi reikä. Joten vaikka useasti karkkia on syönytkin, niin yksi reikä ei todella ole paljon.
Muuten ruuissakin on sokeria, että ei yksinomaan ne karkit niitä reikiä tee.
Meillä on yhtenä päivänä karkkipäivä viikossa ja lapseni saavat ostaa lauantaina 1.50e-2e karkkia.
mutta emme me silti joka päivä karkkia syö. Ei edes joka viikko, jos kuukausikaan. Jos tulee vieraita, niin silloin on tarjolla keksejä tms ja jos menemme kylään, niin siellä saavat syödä mitä tarjotaan.
Sinunko mielestäsi me kidutamme lapsiamme? Itse en todellakaan koe niin. Jos lapsia ei totuta siihen, että joka päivä saa herkkuja, niin eivät he sitä osa kaivatakaan, eikä varsinkaan kitua sen takia.
Ei ne hampaat ole ainut syy, miksi karkkia ei pidä syöttää ylen määrin. Karkit sisältävät kaikkia ihmisravinnoksi soveltumattomia lisäaineita ja kemikaaleja, joita en tosiaan halua lasteni syövän. Hampaita on vielä kohtuullisen helppo korjata, mutta lisäaineista ei välttämättä pääsekään eroon. Ja niiden vaikutusta on vaikea ennakoida.
Mitäs sitten kun lapsesi ovat teini-iässä ja heille mahdollisesti alkaa tulla paino-ongelmia Onko edelleenkin lasten kiduttamista opettaa heidät pienestä asti terveelliseen ruokavalioon, jolloin heidän ei tarvitse alkaa sitä muuttaa ulkonäöllisistä syistä? Mielestäni on lasten kidutusta opettaa ne lapsina tavoille, joista he haluavat isompina päästä eroon. Ja siinä sivussa altistaa heitä ylipaino-ongelmille terveys- ja sosiaalisine riskeineen.
kuin pienet määrät joka päivä. Ei välttämättä hampaiden kannalta mutta painonhallinnan kannalta. Kun kehon hiilihydraattipitoisuus nousee säännöllisesti päivittäisen pienen karkkimäärän, niin keho tottuu siihen ja alkaa varastoimaan hiilihydraattia ja ihminen alkaa lihomaan. Kun taas kerran viikossa mättää mahaansa niin paljon karkkia että huono olo tulee, niin kroppa ei tajua tätä eikä osaa käsitellä hiilihydraatteja eikä ime niitä itseensä, vaan hiilihydraatit poistuvat kehosta muun "jätteen" mukana. Tähän perustuu herkuttelupäivät ja koskevat muitakin hiilihydraattipitoisia herkkuja kuin karkit.
Suuret määrät hiilihydraatteja kerralla lisäävät riskiä sairastua diabetekseen.
Muutama karkki ruokailun yhteydessä, "jälkiruoaksi" ei varmasti ole haitaksi kenellekään terveelle lapselle, jos ruokavalio on muuten terveellinen. Kehon hiilihydraattipitoisuus nousee myös esim. leivästä ja perunasta. Tiedän diabeetikoita, jotka eivät voi syödä samalla aterialla perunaa ja leipää, koska silloin verensokerit nousevat liian ylös.
Minun lähipiirissäni sellaiset lapset, joilla on karkkipäivä, syövät paljon enemmän karkkia, kuin sellaiset, jotka saavat lähes joka päivä muutaman karkin.
Vanhempi lapseni kertoi juuri, että koulun karkki- ja limsa-automaatti on viety vihdoinkin pois käytävältä! Tosi hyvä juttu. Meillä - vaikka muksut ovatkin jo 'isoja' - on karkkipäivä lauantaina, mutta ei silloinkaan kilokaupalla makeaa osteta tai syödä. Kumpikin tyytyy itse kerättyihin irtokarkkeihin, joita saa olla korkeintaan kahden euron edestä. Otan joskus itsekin lakritsia, kun tekee mieli. Viikolla en pääsääntöisesti osta karkkia, jäätelöä on kesän aikana kyllä kulunut. Meillä ei syödä edes pullaa niin paljon, että huolestua kannattaisi.
Eli minä siis kidutan lapsiani, enkä anna heille hyvää viikolla, vaan vasta lauantaina! Hampaat on kummallakin pysyneet suussa ihan kiitettävästi.
meillä lapsilla karkkipäivä kerran viikos. perjantaina. ja silloin lapset saavat itse valita mitä haluaa 2-2.50 eurolla. pienimmälle ostan tikkarin tai suklaamunan, vielä tyytyväinen näin.
eipä ole meidän lapset valittanu ku ei joka päivä hyvää saa.
tämä karkkipäivättömyys...kellään lapsista ei ole yhtään reikää ja vanhin on 15v....
Karkkipäivän olen nähnyt monessa tuttavaperheessä tekevän mm. sen että kaupassa ei karkkihyllyn ohi pääse niitä huomioimatta kuka pahemmin kuka vähemmin...meillä mennään monesti karkkihyllyn ohi niitä noteeramatta ollenkaan vaikka meidän kyläkaupassa se karkkihylly on kassan vieressä....
Entäpä kun nämä lapset pääsevät kylässä makean kimppuun,huh,huh,se käytös on tosiaan "´kun ei olis ikinä saanu"
Kesällä kieltämättä tulee vähän enemmän mässäiltyä lasten jäätelöllä ja limuilla,mutta kohtuudella kuitenkin.....
Mutta talossa talon tavalla....
Ettei lapsellani ole yhtään reikää, eikä minullakaan ikinä ollut. Toisille ei tule reikiä, kun on jokin sellainen steptokokki-kanta suussa (en ole ihan varma menikö se juuri näin).
Siis hampaiden reikiintymisen kannalta olisi ihan sama, miten karkkia ja muuta makeata syödään. Ja kuitenkin aina hoidamme hampaitamme.
Meidän elämäntyyliin kuuluu tämä vähän kerrallaan. Jos alkaisin väkisin tekemään kieltoja, niin epäilen että se johtaisi holtittomaan ahmimiseen ym.
meillä lapsilla on karkkipäivä siis noilla pienemmillä. Isommat saa rahaa sen verran enemmän, että tekee sillä sitten mitä tahtoo ja osalla ostaa hyviä jotka ainakin eilen oli toisella karkkia ja toisella omenoita (kotimaisia..).
Karkkipäivä on terveellinen tapa. Se on juuri hampaille hyvä tapa ja se on hyvä tapa ravitsemuksellisesti. Napostelemalla päivittäin hyvää oppii napostelemaan päivittäin ja sitten kun kukaan ei valvo ja säännöstele siitä voi olla paha päästä eroon ja seuraukset on arvattavissa. Karkin syöminen on aika pitkä happohyökkäys lapsen suuhun ja niiden sisältämät aineet pahasta hampaille monella tapaa. Vaikka lsylitoli pysäyttää happohyökkäyksen niin se ei poista sen vaikutusta sitä ennen.
Hampaan kiille kestää aikuisella kuusi happohyökkäystä päivässä vahingoittumatta. Lapsella ehkä vähän heikommin. Esim joku aski jos menee yhtäsoittoa vaikka ruuan päälle niin on ok, mutta jos se lojuu ulottuvilla ja siitä napsitaan yksi silloin toinen tällöin niin suu kokee monta hyökkäystä. Lisäksi ne tahmaiset namit jää usein hampaisiin kiinni jolloin hyökkäys jatkuu.
Ei noi uositukset ole ihan tuulesta temmattu, kyllä niille on perusteluja ja niitä olisi kannattanut kysyä siellä hammashoidossakin paikanpäällä.
Kidutusta? Onhan maailmassa kaikkea muutakin hyvää eikä vain karkki! Viimeisestä kappaleestasi saa sen käsityksen että lapsi syö kaikkea pahaa ja yhtenä karkkipäivänä saa vain hyvää. Meillä jokainen syö aamupalaa josta tykkää, välipalaa josta tykkää, ruokaa josta luultavasti tykkää jne eli kyllä makunautintoja päivään mahtuu ilman karkkiakin. Jos makea edes on ainoa kriteeri hyvälle, meillä ei ole..
Jos ajatellaan, että karkinsyönnissä on vain kaksi vaihtoehtoa, joko kerran viikossa pussillinen (iso tai pieni) karkkia tai sitten kuljetaan kaiken aikaa karkki suussa, niin kyllä silloin karkkipäivä on parempi.
Mutta kun on perheitä, joissa karkkia syödään vian erityistilanteissa, kuten jouluna ja syntymäpäivinä, sekä silloin kun joku harvinaisen vieras tulee kylään ja tuo karkkia tuliaisiksi. Eli karkkia syödään keskimäärin kerran kuussa ja silloinkin koko perhe jakaa sen yhden pussin.
meillä tuttavissa perheitä joissa karkkia ei ole annettu lapsille eli se karkkipäivä puuttuu kokonaan eikä satunnaisestikaan ostella.
No, sitten tulee synttärit vaikka lastenkutsut joilla on taatusti karkkia. Lopputulos on että nuo jotka ei koskaan saa muulloin karkkia ahta aitsensä oksennuksen partaalle sitä makeaa täyteen, valvovat vielä seuraavan yön päälle sokerihumalaansa jne.
Tuossa on oikeastaan kaksi ongelmaa; ne syö niin kamalan määrän karkkia että sitä pitää ostaa kilokaupalla jotta se riittää muillekin tai sitten niitä pitää kieltää ja se ei kai ole sivullisten asia opettaa lapsille karkinsyönnin alkeita? Ja sitten se kolmas ja todelle paljon käytetty konsti näille tapauksille; tehdään popcornia ja syötetään ne alle jolloin vatsa ei vedä niin pahasti..
Tosin noilla lapsilla se makean himo saa sitten aivan taivaallisia piirteitä eli kaikki makea kelpaa niin tiivistemehut kuin sokeri niin hilloamiseen tarkoitettu kuin rae ja tomu jne jopa fariinisokeria on tuollaiset lapset syöneet.
Ja sitten kun ikää tulee lisää niin ekat näpistelijät lähikaupassa karkkihyllyllä löytyy noista "meillä ei syödä karkkia"-perheistä. Tahti sitten pahenee näemmä kun raha aalka aolla käytössä enemmän ja opintorahasta sattaa mennä puolet makeisiin.
Se on aivan järjetöntä toimintaa kun sitä seuraa sivusta, mutta ymmärrän noit alapsia silti aika hyvin. Vanhemmillakin on ihan hyvä periaate, se ei vaan useinkaan tunnu toimivan kovin hyvin käytännössä.. Poikkeuksia voi olla, mutta tämä näin taas tällaisena ympäristöhavaintona lähipiirissä ja vähän kauempaakin sillä kun tästä puhuttiin töissä joskus niin kaikilla oli samanlaisia kokemuksia.
Makeanhimo kun on ihmisessä jotenkin sisällä jo olemassa eikä sitä pysty poistamaan vaikka joillakin sitä ei edes ole, tosin harvassa noita on. Eli kaikki pitävät makean mausta vaikka muut oudot maut ei aina miellytä..
Meillä karkkipäivä kerran viikossa. Lapsilla on kalenteri, jossa saa liikuttaa muumihahmoa ja kun muumi pääsee ylös asti on karkkipäivä. Aamulla aina siirtävät. Siten oppivat viikonpäivät samalla ja jos käytös meinaa mennä huonoksi kysäisen: "mitenköhän se tämän viikon karkkipäivä, piääkö jättää väliin, jollei käytös parane" Toimii aina. Meillä on siis ollut ihan hyvä.
opetat lapsesi noin huonoille tavoille. Vaikka sama se minulle jos myrkytät lapsesi lisäaineilla, joita karkeissa on paljon. Ei meillä ole karkkipäivää ollenkaan. Karkkia lapset saavat noin kerran viikossa,esim. yksi tikkari tai karkkiaski/nuppi. Karkkipussi on niin iso, että siitä riittää kolmelle ihan hyvin. Miksi monet opettavat lapset ahmimaan aivan älyttömiä määriä karkkia kerrallaan, jopa sokerihumalaan asti? Mitä järkeä? Taitaa olla vanhemmille keino pitää muksut hiljaa ja poissa tieltä.
Hmm,mieluummin karkkipäivä, kun joka päivä jotain makeaa. Ja karkkipäivänäkään ei tarvitse mättää mielinmäärin makeaa.
"Karkkipäivänä" voi ihan hyvin vaikka antaa karkkien sijaan jäätelön tai vaikka korvapuustin tms.
En pitäisi lapsen kidutuksena tuota, jos ei saa säännöllisesti makeaa.
Meillä ei muutenkaan syödä makeaa juuri lainkaan, joten luultavimmin kun lapsi kasvaa, niin sitä ei opeteta makean perään.
Siitä voi olla suurta haittaa sitten isona, kun hampaat ovat reikiä täynnä ja ylipainon vuoksi haukutaan koulussa jääden ilman kavereita.
Ja miksei "karkkipäivänä" voisi herkutella vaikka jollain suolaisellakin herkulla, ei sen aina tarvitse olla makeaa.
Tai vielä mieluummin ns. karkkihetki kerran viikossa.
Tuttu hammaslääkäri suositteli, että makea syötäisiin kerralla ja
sitten purkkaa tai xylitol-tabletti päälle.
Ja kuulemma jätski ja suklaa, helposti hampaista sulavina,
ovat parempia kuin sitkeät hedelmänamit, jotka jäävät tunneiksi jumin hampaiden väliin.
Muutenkin ihmettelen nykytapaa, että pienillä lapsilla ja taaperoilla
on jatkuvasti joku keksi tai hedelmä kädessä, jota aina välillä haukataan?
Jatkuva happohyökkäyshän semmoisesta seuraa. Ja sitten ei ole oikea nälkä
ruoka-aikaan, kun on mursuttu pitkin päivää.
Täytyy kyllä tunnusta että lauantai-iltaisin tuhoan miehen kanssa puoliksi yhden Fazerin sinisen...
jotain paheita sitä on hauska olla, edes joskus ;-)