Moi, eli olen kirjoitellut tänne eri nimimerkeillä aina välillä. Olen siis elokuussa 20-vuotta täyttänyt nainen. Olen sairastanut treeniaddiktiota about 12- vuotiaasta lähtien ja anoreksia tuli siinä sivussa. En ole ikinä ollut ylipainoinen. Mitat enimmillään olleet 45/152. Olen aina ollut urheilullinen ja paljon kaikenlaista siihen liittyen tullut harrastettua: urheilukoulu, karate, Han Moo Do, ratsastus , pitkän matkan juoksu yms. Nyt mittani ovat 152 cm / 35.4 kg. Lantio on 25 tuumaa. anoreksia on vittumainen sairaus, vaikka tiedän kaikki vaarat siihen liittyen, en vain voi lopettaa. Tällä hetkellä opiskelen ja olen lehdenjakaja kahdessa eri firmassa. Siinä vähän tarinaa minusta, kirjoittelen lisää myöhemmin.
Moi!
-87
91045
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eli minulta voi kysyä neuvoja ja aion kertoa lisää omistakin kokemuksista, kunhan kerkeän.
Arvostettavaa, että haluut avautua. Tosi ihanaa!
Neuvoja haluisin, vaan laihtumiseen, mut niitä tuskin tänne laitat, että ei mulla muuta kysyttävää. Siis kiinnostaa kyl sun historiikki ja mitat (anteeksi) ja miten oot laihtunu ja lihonu ja ootko ollu hoidos ja miten alkoi, mutta ne saa varmaan jossain vaiheessa tietää, jos vielä kirjoittelet
Kuten arvasit en kehota ketään laihtumaan, en siis anna neuvoja. Historiastani: Sairastuin siis treeniaddiktioon noin 12-vuotiaana. Liikunnasta tuli pakko. kävelin kouluun 5 km, juoksin kotiin, tein kuntopiirin, lähdin lenkille koiran kanssa, tein koulutehtävät, lähdin Han Moo Do treeneihin juosten 7 km, treenasin 2h, tulin takas ja illalla saatoin vielä käydä juoksemassa. Sellainen oli päiväni, kun minulla oli treeniaddiktio ja tietenkin laihduin! Jossain vaiheessa minule tuli pakkomielle päästä aina kovempaa ja nopeammin. Ajattelin että linnut on nopeita ja ne on tosi kevyitä. Siitä lähti anoreksia. Olen ollut hoidossa, mutta siinä keskityttiin enemmän liikkumispakkooni, eli diagnoosi oli vielä silloin 15-vuotiaana treeniaddiktiosta johtuva laihtuminen. Jossain vaihessa siitä tuli laihuushäiriö ja anoreksia. Mittani olen jo kertonut aloitusviestissä. Kirjoittelen taas lisää myöhemmin. Haluan todella auttaa teitä ketkä kamppailette anoreksian kanssa, en toki itsekkään ole terve, vielä. Mutta joku päivä olen terve!
Oudoita anoresiani alussa oli se, etten pitänyt itseäni lihavana (enkä sitä ollutkaan) halusin vain olla nopeampi ja ketterämpi, kun juoksin metsäpolkuja pitkin. Lapsuudestani voisin kertoa: vanhempani ovat alkoholisteja ja minut huostaanotettiin, kun olin kolme vuotias. jouduin siis lastenkotiin. olin jo sitä ennen ollut pari kertaa lastenkodissa turvassa, kun poliisit tulivat hakemaan kännisen isäni putkaan. Lastenkodista menin sijaiskotiin seitsemän vanhana. Kävin jo silloin kasvatusneuvolassa terapiassa, koska minulla oli paljon pelkotiloja. 16- vuotiaana en enää jaksanut ja yritin itsemurhaa, jouduin nuor.psyk. osastolle.Jouduin sinne neljä kertaa ja olin myös aikuisosastoilla. Minulla on myös mielenterveydenhäiriöitä. Olen tunne-elämältäni epävakaa ja minulla on paniikkihäiriö. osastokeikan jälkeen en enää kyennyt asumaan sijaiskodissa ja siitä alkoi nuorisokotikierre. Nyt asun mieheni kanssa yhdessä ja käyn edelleen terapiassa. Ja olen kai taas menossa hoitoon. seuraavaksi aion kirjoittaa tarkemmin anoreksiasta , siitä mitä se on minulla. Aion myös puuttua tähän thinspiratio ihanteeseen. Ja kertoa kaiken, että voin auttaa teitä rakkaat ihmiset!
Oli pakko vastata jotain sinulle. Minullakin on liikunta addiktio. Tai niin ainakin kaverini sanovat..Itse tunnen itteni niin laiskaksi ja saamattomaksi mitään aikaan.
En vain voi olla liikkumatta. Tiedän että liikunta addiktiossa on haittapuoliakin jonkun verran , mutta en halua tiedostaa niitä.
Päiväni alkaa sillä että pyöräilen kouluun ja koulusta tultuani takaisin pyörällä lähden juoksemaan. Juoksen vain pitkiä lenkkejä. Läksyjen jälkeen on pakko päästä rullaluistelemaan. Joskus rullaluistelu lenkkini venyvät ja venyvät pitkiksi.. Illalla on hirvee olo. Kamala itseinho iskee päälle. Mun on pakko vain jumpata ja jumpata! Unta en saa. Koko ajan vain ajattelen , et miten laiska voin olla. Siis tänäänkään en sit jaksanu enempää liikkua :`((
Rakastan juoksemista. Vaikka polvissa tuntuis hillitön kipu, silti vain lähden juoksemaan.
Nyt on iskeny paniikki, et mistä löytäsin itelle lisää liikunta harrastuksia!? Haluaisin alkaa suunnistamaan, mutta en tiedä miten se on mahdollista. Kuntonyrkkeilyynkin haluaisin.Se oisi varmasti ihanaa.
Haittapuolia tosiaan löytyy! Itse menin ylikuntoon. Se ei tarkoita sitä, että olisin todella hyvässä kunnossa vaan se on sitä kun keholta ei enää löydy lisätehoja. Eli kiikut fyysisen ja psyykkisen kunnon ylärajoilla liian pitkään. Oireita minulla oli takykardia eli sydämen tiheälyöntisyys. Pulssi hyppi levossa 40-150 rajoissa. Oli tärinäkohtauksia ja korkea sydänkohtausvaara. Silloin vasta itse pystyin lopettamaan. Sekään, että mnulla on polvimammoja ei paljon auttanut.
Liika treenaamisessa on tosiaan haittapuoletkin. Kun elimistö ei ehdi palautua iskee ylikunto. Se ei tarkoita sitä, että olisit huippukunnossa. Vaan sitä, että olet kiikkunut liian pitkään fyysisen että psyykkisen tilan ylärajoilla. Minulla oli ylikunto ja oireet olivat takykardia eli sydämen tiheälyöntisyys, unettomuus, vapina ja näistä minulle jäi sydämeen sivuääni. Minulla on myös polvivammoja. En taaskaan saarnaa, vaan kerroin vain mitä olen kokenut. Onko sinulla myös anoreksia? Muista, että et ole laiska, älä kerää itsellesi yhtään lisää harrastuksia,jotka suorittaisit liikkumalla. Liikuntaan on helppo jäädä koukkuun, koska kun liikut elimistösi tuottaa endorfiineja eli ne lisäävät hyvän olon tunnetta. Jos olet alakuloinen/ masentunut, tunnet hyvää oloa liikkuessasi. Jäät siihen tavallaan koukkuun, Rupeat haluamaan endorfiineja lisää ja lisää.. kuin huumeita. Sinun van täytyy jättää liikunta. Aluksi kokonaan, paitsi koulumatkat. Se on vaikeaa, tiedän. Mutta se helpottaa ajan myötä. Pikkuhiljaa voit lisätä liikunttaa, jos haluat, mutta heti kun se tuntuu pakolta tiputat taas liikunnan kokonaan pois elämästäsi. Minulla se meni siihen, että jouduin osastolle ja minua vahdittiin, etten liikuisi. Ainoa keino päästä irti treeniaddiktiosta on lopettaa liikkuminen kokonaan noin kuukaudeksi ja miettiä sitten uudestaan. Kirjoittelethan minulle vielä?
tuli näköjään osittain kaksi kertaa, koske nettiyhteys katkesi hetkeksi. Kirjoituksissani on kirjoitusvirheitä, koska minulla on oikea käsi lastassa. Keskisormi on murtunut ja se haittaa kirjoittamista hieman.
Kävin tosiaan labroissa, arvot ovat hemoglobiinia lukuun ottamatta melko hyvät. alhaalahan ne mun veriarvot on, muttei liian alhaalla. Olen saanut 200 grammaa lisää painoa, mikä on hyvä. mitat 152/35.6