Että voi elämä mennä persiilleen. Juuri, kun luulee elämän alkavan mennä paremmin. Tökkii byrogratia ja työelämä takaisin aallon pohjalle.
Mä olen vihainen, masentunut, ahdistunut ja väsynyt taistelemaan. Miten kauan vielä ? Jumalauta ettei mikään voi mennä kuten toivoisi! Soita sinne, juokse tänne, tilaa aika, tee sitä ja tätä. Yritä vielä kerran ja toista tuo minkä jo kuukausia sitten teit. Ihan kuin puhuisi seinille. Mikä se on ettei kuunnella?
Ruikuti, ruikuti ja ruikuti
Tätä kai se sitten on tämä elämä
Mä olen vihainen, masentunut, ahdistunut ja väsynyt taistelemaan. Miten kauan vielä ? Jumalauta ettei mikään voi mennä kuten toivoisi! Soita sinne, juokse tänne, tilaa aika, tee sitä ja tätä. Yritä vielä kerran ja toista tuo minkä jo kuukausia sitten teit. Ihan kuin puhuisi seinille. Mikä se on ettei kuunnella?
Ruikuti, ruikuti ja ruikuti
Tätä kai se sitten on tämä elämä
Vastaukset 9
Vanhimmat
älä nyt kuitenkaan omaa henkistä terveyttäsi ala haukkua vain siitä syystä, ettei mikään mene niin kuin tahtoisi. Jos ei muu auta niin lähde perheen kanssa terepeutille. Selvitä asiat perheen kanssa ja kerro heille millaista elämää tahtoisit. Ja jos susta on ikävää kun sua ei kuunnella niin kerro, että haluaisit, että suakin kuunneltaisiin ja myös sun mielipiteitä. Se on vaan jaksettava tämä elämä loppuun asti, ei tässä asiat minullakaan mene kovinkaan usein niin kuin haluaisin, mutta voin kokemuksesta sanoa, että jos jaksaa olla positiivinen pärjää, vaikka päähän potkittaisiin kuinka.
perheestä yhtään mitään ?
ne elämän tökkimiset tulevat ulkoapäin, vihaisuus, masennus, ahdistus ja väsymys taas tulevat ihan omasta päästäkun ei osata kohdata stressiä siten että se ei pääse muodostamaan jatkuvaa hyökkää/pakene-reaktiota.
Anna sen duunin mennä omalla painollaan niinkuin se menee, tee osasi, äläkä päästä sitä nahkasi alle pilaamaan koko elämääsi, et sinä korvaamaton ole... ellet sitten osaa kävellä vetten päällä.
jeesustelija!
vaan yli 20 vuoden masistelukokemuksen tulos, ruikuttamalla ei asiat selviä, se on oma mieliala ihan itsestään kiinni.
tuskin tässä mitään mieltä onkaan kirjoitella tällaista tänne, kun ei kukaan tiedä syitä ja seurauksia jne..
Täällä on monenlaista sukankuluttajaa vastailemassa, sulle vain sattui tulemaan nyt joitakin ääliöitä tohon. Kirjoittele vain, ainaki mä ymmärrän sua hyvin. Ja monet muutkin varmasti. Arpapeliä kuitenkin monesti miten sattuu menemään noiden vastausten kanssa.
Joo ... älä välitä noista poikkeuksellisen tylyistä vastauksista.
Itselläni on paljolti samantyyppiset fiilarit kuin sinullakin. Juuri tänään ajattelin, että enää vaan ei jaksaisi. Teitpä niin tai näin, niin (yleensä) aina menee väärinpäin.
Ja tietysti joku nyt ajattelee, että eihän elämän pidäkään olla helppoa ... ja ettei kaikki muillakaan mene, niin kuin haluaisi ... ja
Ymmärrän, että elämään kuuluu erilaiset koettelemukset ja hankaluudet. Mutta en ymmärrä sitä, että minun elämääni on kuulunut henkinen kidutus eri muodoissaan käytännöllisesti katsoen koko elämäni ajan - siis lapsesta asti. Onko siis kaikki pelkästään minun asenteestani kiinni?
Olen ollut optimisti, mutta kun tässä eräänä päivänä tajusin, miten elämä on minua murjonut (optimismistani huolimatta), minuun iski toivottomuus. Ja silloin minulla ja kenellä muulla tahansa on oikeus nimen omaan näillä sivuilla sanoa, että EN JAKSA!
Ahterista ... koeta sinä jaksaa. Jos tuntuu vaikealle, niin kirjoittele vaan tänne. Kyllä täältä ihan empaattisiakin (vaikka usein epätoivoisia) ihmisiä löytyy.
.. ei kai tässä muuta tarvita. Kiitos ! Tämä tuli juuri Oikealla Hetkellä :´)