Saigulle

Täytyy sanoa, että tuntui ensin siltä kun luin kysymystäsi että se oli kuin omasta elämästäni. Elin vuosia mieheni kanssa samanlaisia ajatellen kunnes viime kesänä lähdin ja laitoin avioerohakemuksen vireille. Meiltä oli kaikki yhteiselämä hävinnyt ja tuntui ettei ole mitään yhteistä. Lapsia kuitenkin on jne. Tunteesi on erittäin tuttu. Tuntui että hain jotain uutta ja sain hellyyttä ja huomiota vähän aikaa muualta. Mieheni myös heräsi tällä aikaa ja huomasi sen kuinka arkeenkin pitää löytyä sitä että huomioi toista ja joskus tarvitaan myös yhteistä aikaa. Miehet on sellaisia, että eivät kaipaa romantiikkaa ja rakkautta niinkuin naiset.Käsken sinua miettimään pystytkö elämään ilman miestäsi, mitä esim.ero teidän tapauksessa merkitsee, miten lapset siitä selviäisi. Älä missään nimessä lähde toisen kanssa pelkän ihastuksen takia vaan ota siitä selvää. Olet herkästi vietävissä koska olet avioliitossasi siinä tilanteessa, että se on arkipäiväistynyt. Tarvitsette pikaisesti yhdessä oloa ilman lapsia.jos aiot jatkaa miehesi kanssa. Punnitse näitä ja joskus pieni pesäero tekee hyvää, saat"herätettyä" miehesi ja pääset itse kokeilemaan miltä tuntuu olla erossa- Minulla tämä tepsi.Jos päädyt siihen etä haluat jatkaa miehesi kanssa niin keskustelkaaa näistä asioita ja hakekaa jostain niitä yhteisiä asioita ja yhteistä aikaa, ennen kaikkea kerro miehellesi miltä sinusta nyt tuntuu.