Mitkä ovat oireet?

Minulla oli sama kohtalo ja jo neljä vuotiaani kanssa olin jo ihan varma ,että jotain erikoista poikaani liittyi.Ei kukaan käy sellaisilla pattereilla.Etsi paikkakunnaltasi mbd-kerho tai adhd.ryhmä.(sellainen lehtikin ilmestyy).Parhaan tuen ja neuvot sain vertaisperheiltä.Tätä tautia eli aivojen aineenvaihduntahäiriötä ei neuvolassa tunnisteta vieläkään.kouluunmenon viivytys ei auta mitään koska ei ole kysymys kehityshäiriöstä.Lapsen keskittymiskyky ei vaan pelaa kun aivot reagoi kaikkiin ärsykkeisiin satasella.äänet hajut ihokosketus ym.Ryhmässä kerrottiin paljon sellaista asiaa joka auttoi arjessa selviämisessä.impulsiivisyys, kovaäänisyys, rajut otteet, sottaisuus ym.Jos et saa pian apua ja löydä yhteystietoja eteenpäin niin yritän saada sulle pari puhelinnumeroa tai muuten yhteystietoja aiheesta.Hienoa että olet osannut hakea apua.Minä sain diagnoosin pojalle hänen ollessa jo 10 vuotias.Liian myöhään saimme apua.perhe oli jo hajoamispisteessä väsymyksen takia.Saimme tukiperheen jossa lapset saivat olla välillä ja äiti ja isä hermolomalla.(toimi viikonloppuisin)se on helvetin raskasta hoitaa adhd lasta.mulla oli 2 nuorempaa lasta hänen jälkeen ja nekin oppi vahtimaan isoaveljeään.niistä kahdesta ei ollut niinsuuri huoli kuin tästä yhdestä joka vastasi kolmea duracell pupua.Nyt poika on aikuinen ja selvisimme itsenäiseen elämään..mutta kyllä se on vaativa laji.tsemppiä.ei sitä adhdta voi tajuta ennenkuin oma lapsi on sellainen.24/7 olet sen kanssa.

Älä anna sille pojalle sokeripitoisia ruokia.ja mahdollisiman vähän lisäaineita.Kun meillä anoppi jakoi lapsille karkkeja sanoin että saa tulla itse sitten vahtimaan sitä kun se menee sokerihumalassa pitkin seiniä.tutki tarkaan ruokavalio.se auttaa jo paljon.ja jos joskus annat niin mahdollisimman vähän.Lapsi tarvitsee paljon kehuja ja kiitosta onnistumisistaan koska niitä kömmähdyksiä tulee usein ja moitteita tietysti myös.se rikkoo lapsen oman arvon tuntoa.yritä ainakin sanoa se kauniisti jos joudut ohjaamaan.mun piti aina olla kaksi askelta edellä sen aktivoimisessa ja ohjauksessa niin sitten pärjättiin.sännöllisyys elämänrytmeissä :nukkumaan meno ja ruoka-ajat tarkkoja ja joskus päiväunetkin kun menee liian lujaa.silloin pieni lukuhetki on paikallaan.Kaikista muutoksista on hyvä sanoa etukäteen tyyliin että vielä 5 minuuttia aikaa kun mennään iltapesulle.lapsi ehtii sopeutua tilanteen muuttumiseen.Liikuntaharrastus auttaa purkamaan ylimääräistä energiaa luvan kanssa.paljon on tehtävissä vaikka ei olisikaan kyse adhdsta.Mutta mitä aikaisemmin aloittaa säännöllisen harjoittamisen sitä helpompi lapsen on sopeutua yhteiskuntaan.Ja myös kokee sen positiivisena.

Hei!
Minulla on kolme ADHD-lasta ja tiedän tarkalleen mistä puhut. Yhdelle lapsistamme saimme vasta psykiatrilla käynnin jälkeen diagnoosin. Senkin käynnin itse vaadin lääkäriltä, että voisimme käydä poikamme kanssa, koska monien neurologilla käyntiemme jälkeenkään emme saaneet diagnoosia. Olimme jo aivan varmoja, että sit sen täytyy olla psyykkistä. Ei ollut - se oli kuten arvelimmekin ADHD. Tästä olisi paljon kerrottavaa, mutta ilman näitä lapsia ei olisi niin paljon naurua, mutta ei myöskään itkua. En pelottele, mutta varhaisella avulla tulette selviämään hyvin ja ennen kaikkea lapsenne selviää hyvin. Meillä on sekä surullisia että iloisia kokemuksia ja toivon sydämestäni, että surulliset loppuvat. Teidän lapsenne ei ole häirikkö, hänen aivoissaan ei vaan samalla tavalla selkeydy tämä elämän hulina kuin heillä, joilla ei ole ADHD. Näistä lapsista saa kuvan häiriköstä ja koska ihmiset eivät tiedä heille syntyy kuva huonosti kasvatetuista lapsista. Perheneuvolassa ei testejä tähän tehdä, joten menkää lääkäriin ja vaatikaa päästä neurologian polille.

Olin niin tottunut lapseen ja touhuttiin aina paljon. Ajattelin, että aktiivinen lapsi vaatii aktiviteettejä. Hämmästyin, kun kysyttiin, kuinka minä jaksan ja tarvitsenko apua. Olin jo niin tottunut tilanteeseen, etten edes osannut kaivata apua. Sanoin, etten tarvitse.

kuulostipa tutulta :)

Itse kyllästyin myös tuohon perheneuvolan "kuinka väsynyt sinä olet"-kyselyyn, itse hoin olevani väsynyt, mutta siihen se apu sitten jäikin.

Sanoin muistaakseni kolmannella-neljännellä käynnilllä, että en koe käynneistä olevan mitään hyötyä. Haluan jotain konkreettista apua tilanteeseen, eikä siihen auta se että käyn viikko tolkulla kertomassa että olen väsynyt! Sen tiedostan kyllä itsekin, että olen väsynyt.

Halusin vain saada jonkun ottamaan asiani todesta ja saamaan lapseni lääkärille.
Lopulta suostuivat antamaan ajan lastenlääkärille, joka teki lähetteen lastenneurologille.
Diagnoosina adhd ja käytösongelmat.
Nyt meillä on edessä psykologiset tutkimukset edessä.

Ehdottomasti taistele asiasi puolesta, minulla se vei useita vuosia ennenkuin tuli vastaan ihminen (=lastenlääkäri) joka otti asiani todesta.

En tiedä mikä "reitti" on normaalin käytännön mukainen. En osaa sanoa tuosta yksityisestä puolesta mitään, kun ei ole kokemusta.

Tuolta adhd-liiton sivuiltahan ainankin noita oireita löytyy...

Itsellänikin vielä kaikki hakusessa kun alkumetreillä ollaan tässä avun saamisessa.

Voimia sinulle ja perheellesi.