Millainen on tyypillinen paniikkihäiriö?
Olen 56-vuotias nainen ja n. kahden vuoden ajan olen muutaman kerran herännyt ahdistukseen, jota on vaikea kuvata. Tunnen, kuin en saisi hengitettyä. Minut on ikään kuin "teljetty" henkisesti ahtaaseen paikkaan, jossa en saa ilmaa enkä valoa. Herätessäni tällaiseen olen poissa tolaltani. Laitan valot, juon vettä, menen parvekkeelle haukkaamaan happea. Vähän ajan kuluttua rauhoitun, mutta sydän lyö kiivaasti ja uneen vaipuminen tuntuu pelottavalta.
Usein näitä kohtauksia ei tule, mutta viime öisen jälkeen diagnosoin sen "omin päin" paniikkihäiriöksi. Oletteko samaa mieltä?
Mikä avuksi?
Olen 56-vuotias nainen ja n. kahden vuoden ajan olen muutaman kerran herännyt ahdistukseen, jota on vaikea kuvata. Tunnen, kuin en saisi hengitettyä. Minut on ikään kuin "teljetty" henkisesti ahtaaseen paikkaan, jossa en saa ilmaa enkä valoa. Herätessäni tällaiseen olen poissa tolaltani. Laitan valot, juon vettä, menen parvekkeelle haukkaamaan happea. Vähän ajan kuluttua rauhoitun, mutta sydän lyö kiivaasti ja uneen vaipuminen tuntuu pelottavalta.
Usein näitä kohtauksia ei tule, mutta viime öisen jälkeen diagnosoin sen "omin päin" paniikkihäiriöksi. Oletteko samaa mieltä?
Mikä avuksi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuollaiset tuntemukset kuuluvat monille paniikkihäiriöön. Itse saan enimmin päiväsaikaan näitä tuntemuksia.Minua vaivaa ussei silloin huimaus ja pingottunut olo.
Kyllä se voi olla paniikkihäiriötä.
Tunnetko muuten itsesi terveeksi, ei ole ahdistuneisuutta, tressiä tai masennusta?
Joka tapauksessa tämä on jonkinlainen mielenterveyshäiriö. Itselläni on ollut paniikkihäiriö, oireet samantapaiset, mutta kohtaus tuli päivällä, ilman minkäänlaista varoitusta etukäteen.
Joka tapauksessa sinun pitää mennä lääkäriin puhumaan tästä, saat ehkä rauhoittavaa lääkettä, tai mielialaa tasaavaa lääkettä.
Ei tähän vaivaan saa apua ilman lääkäriä.
Oletko huomannut onko päivällä tapahtunut jotain, joka mahdollisesti laukaisee kohtauksen?
Koska sairaskohtaukset ei yleensä mee itekseen ohi. Nuo on kyllä tosi kammottavia, ite oon kokenu saman monta kertaa. Eka kerran aikana soitin päivystykseen, myöhemmin kävin TK:ssa ja siellä sanottiin ettei ole fyysistä ku meni itekseen ohi.
Kiitos vastauksistanne. Jotakin hyvääkin tässä;
en ihan metsään mennyt omassa dignoosissani)).
Nyt vain pohdin "kehtaanko" puhua lääkärille tästä vaivasta. En suinkaan halua jatkuvaa lääkitystä , sillä paniikkioireet ilmenevät siksi harvoin. Vain silloin, kun kohtaus on ollut, koen itseni todella heikoksi, suorastaan sairaaksi.
Ensi viikolla minulla on muista syistä lääkärissä käynti, ehkä uskaltaudun juttelemaan siitä. Toisaalta, kiireisen tuntuinen lääkäri mykistää huulet alta aikayksikön.....