Sanokaa nyt mitä minun pitää tehdä ja onko tämä ihan normaalia...
Minulla on hyviäkin päiviä, mutta yhtäkkiä, ilman mitään erityistä syytäkään, alkaa masentamaan ihan helvetisti. Haluan olla yksin, en tahdo nähdä ketään enkä jaksa puhua kenenkään kanssa. Itkettää ja tuntuu, että sydän räjähtää, mutta itku ei tule millään. Hengitys nopeutuu ja muuttuu raskaaksi. Tekee mieli huutaa täyttä kurkkua ja vahingoittaa itseään, koska sillä hetkellä vihaa itseään niin paljon. Ei pysty olemaan paikallaan.
Minulla on hyviäkin päiviä, mutta yhtäkkiä, ilman mitään erityistä syytäkään, alkaa masentamaan ihan helvetisti. Haluan olla yksin, en tahdo nähdä ketään enkä jaksa puhua kenenkään kanssa. Itkettää ja tuntuu, että sydän räjähtää, mutta itku ei tule millään. Hengitys nopeutuu ja muuttuu raskaaksi. Tekee mieli huutaa täyttä kurkkua ja vahingoittaa itseään, koska sillä hetkellä vihaa itseään niin paljon. Ei pysty olemaan paikallaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei, eihän se normaalia ole. Sinulla on mennyt systeemit siihen tilanteeseen, että valitettavasti netin keskustelualueet eivät enää pysty auttamaan.
Soita apua vaikka ihan terveyskeskuksesta, mutta ole valmiina tyhmiin kysymyksiin ja muuhun diibadaabaan, kunnes ne ymmärtävät olevasi tosissasi.
Isorikkaat voivat ottaa yhteyttä sukunsa kallonkutistajaan, mutta se maksaa aivan sairaasti.
Mikä on normaalia?:)
Ihmisen toiminta on aina normaalia-omaan elämäntilanteeseensa nähden. Sinua ahdistaa, ja se johtuu jostakin, mitä elämässäsi tällä hetkellä tapahtuu, on tapahtunut tai on tapahtumassa. Oletko mahdollisesti valmistumassa? muuttanut kotoasi? menettänyt jotain tärkeää: seurustelukumppania, työtäsi, läheistäsi? Positiivisetkin muutokset voivat "järkyttää" meidän elämäämme siten, että psyyke alkaa reagoida. Muutokset heilauttavat samaisuuden ja jatkuvuuden kokemusta itsestä toisin sanoen emme paikanna itseämme uudesta elämäntilanteestamme-kyse on kasvamisen tuskasta (huom. aikuisetkin kasvavat!). Usein näitä muutoksia ei itse tiedosta, ennen kuin kroppa/psyyke alkaa jotenkin reagoida. Ehkä olet tukahduttanut tunteitasi jossain elämäsi tilanteesssa? Sydän räjähtää, tekee mieli huutaa: Huuda, itke ja puhu! Se voi helpottaa, se ainakin purkaa mahdollisia tukahdutettuja tunteita. Mieti elämääsi, surettaako sinua jokin asia, jota et ole surrut?
Itse voi selviytyä, mutta juttelu toisen ihmisen kanssa, vaikka ystävien, ei varmasti tee pahaa :) Tsemppiä!
Mikä on normaalia?:)
Ihmisen toiminta on aina normaalia-omaan elämäntilanteeseensa nähden. Sinua ahdistaa, ja se johtuu jostakin, mitä elämässäsi tällä hetkellä tapahtuu, on tapahtunut tai on tapahtumassa. Oletko mahdollisesti valmistumassa? muuttanut kotoasi? menettänyt jotain tärkeää: seurustelukumppania, työtäsi, läheistäsi? Positiivisetkin muutokset voivat "järkyttää" meidän elämäämme siten, että psyyke alkaa reagoida. Muutokset heilauttavat samaisuuden ja jatkuvuuden kokemusta itsestä toisin sanoen emme paikanna itseämme uudesta elämäntilanteestamme-kyse on kasvamisen tuskasta (huom. aikuisetkin kasvavat!). Usein näitä muutoksia ei itse tiedosta, ennen kuin kroppa/psyyke alkaa jotenkin reagoida. Ehkä olet tukahduttanut tunteitasi jossain elämäsi tilanteesssa? Sydän räjähtää, tekee mieli huutaa: Huuda, itke ja puhu! Se voi helpottaa, se ainakin purkaa mahdollisia tukahdutettuja tunteita. Mieti elämääsi, surettaako sinua jokin asia, jota et ole surrut?
Itse voi selviytyä, mutta juttelu toisen ihmisen kanssa ei varmasti tee pahaa :) Tsemppiä!
Mikä on normaalia?:)
Ihmisen toiminta on aina normaalia-omaan elämäntilanteeseensa nähden. Sinua ahdistaa, ja se johtuu jostakin, mitä elämässäsi tällä hetkellä tapahtuu, on tapahtunut tai on tapahtumassa. Oletko mahdollisesti valmistumassa? muuttanut kotoasi? menettänyt jotain tärkeää: seurustelukumppania, työtäsi, läheistäsi? Positiivisetkin muutokset voivat "järkyttää" meidän elämäämme siten, että psyyke alkaa reagoida. Muutokset heilauttavat samaisuuden ja jatkuvuuden kokemusta itsestä toisin sanoen emme paikanna itseämme uudesta elämäntilanteestamme-kyse on kasvamisen tuskasta (huom. aikuisetkin kasvavat!). Usein näitä muutoksia ei itse tiedosta, ennen kuin kroppa/psyyke alkaa jotenkin reagoida. Ehkä olet tukahduttanut tunteitasi jossain elämäsi tilanteesssa? Sydän räjähtää, tekee mieli huutaa: Huuda, itke ja puhu! Se voi helpottaa, se ainakin purkaa mahdollisia tukahdutettuja tunteita. Mieti elämääsi, surettaako sinua jokin asia, jota et ole surrut?
Itse voi selviytyä, mutta juttelu toisen ihmisen kanssa, vaikka ystävien, ei varmasti tee pahaa :) Tsemppiä!
Näköjään kone reistailee ja laittaa sitten monta kertaa tulemaan..
kunnon kohottaminen ja muutoinkin terveet elämäntavat. Mutta meillä kaikilla ihmisillä on hyviä ja huonoja päiviä. Ne vaan on kestettävä.
Nuo oireet sopivat yksinäiisyyteen, siihen ettet tämän takia tunnu kelpaavan kenellekään. Ihminen kaipaa ihmisiä ympärilleen, varsinkin sellaisia jotka todella välittävät. Toivon että löydät tälläisiä.