olen miekin.Kesti kymmenen vuotta sen myöntämiseen ja monta kukautta tiedon hakemiseen, joka jatkuu edelleenki.
Raittiita kuukausia tuli 9 siten en enää halunnu olla raitis.Ei tehny mieli kaljaa(viina en juonu ku joskus)mut oli ennen jussia hyvä fiilis ja sen kunniksi muutama. Muutamaa joinki "taas" melki viikon.
Sen jälkee viel pari sellasta"muutaman vaan" viikkoja(välissä parin viikon tauko)ja taas ollaa raittina.
Kuinka kauan sen luoja yksin tietää vaan ei kerro.
Aa tietoisuus on syvällä sielussa mut ei aina ole ymmätämystä sen toteuttamiseen, ohjelman siis.
Nyt vois kaappijuopotella kun ukko lusii rattejaan vie syksyn ja tollee mut ei vaan ole mitään himoa.
Täs sit kökin kotona illat ja viikonloput,baaris ois tietty kiva käydä, mut ei siel oo kavereita.
Kaik on työkamuja ystävät jäi muutama vuosi etelämmäksi.
En sano en koskaan enää huikkaa ota ku tiiän et otan kait kuitenkin.
Haluun olla raitis mut toisaalta oli se hauskaa kännäilläkkin... mut ku ne saakelin morkkikset iski päälle niin rajuina.Viina on viisaten juoma, ja miulle sitä viisauuta ei ole suotu.
Tosiasia on et holisti ei voi sitä yhtä ottaa oli raittiita päiviä kymmenen tai kymmenen vuotta.
Aivois vaan tapahtuu joku "klks" ja taas mentiin.
Välil oon "kade" niille jotka voi juoda kohtuudella, mut toisaalta onhan elämä elämisen arvosta ilman sitäkin.
Se vaan täytyy opetella hissukseen oleminen ja pikkuasioiden arvostaminen. kuten puolison aika ajoin tympäisevä seura tai soffalla nyffääminen illasta toiseen.Meitsi ku kupitteli niin koti oli se kiva paikka silloinkin ja sänky viel parempi ku yleensä join niin et varmasti lähtee taju.
Nyt se taju lähtee paljo myöhemmin ja kestää koko yön. Ei sillo ko joi niin unta saanu ku aamuyöhön, ku piti rönytä joka kolo josko ukolta ois jemekseen jääny jokunen kaljapullo, kuitekin..
Riippuvuus ku on niin saakelin sairasta oli se sit mikä tahtojaan.
Ei täs kuitenkaa ihan elämän työkseen haluu juovan osaakaan joten jos nyt kuitenkin jatkan tämänkin päivän vesipulloni kanssa huomiseen.
Raittiita kuukausia tuli 9 siten en enää halunnu olla raitis.Ei tehny mieli kaljaa(viina en juonu ku joskus)mut oli ennen jussia hyvä fiilis ja sen kunniksi muutama. Muutamaa joinki "taas" melki viikon.
Sen jälkee viel pari sellasta"muutaman vaan" viikkoja(välissä parin viikon tauko)ja taas ollaa raittina.
Kuinka kauan sen luoja yksin tietää vaan ei kerro.
Aa tietoisuus on syvällä sielussa mut ei aina ole ymmätämystä sen toteuttamiseen, ohjelman siis.
Nyt vois kaappijuopotella kun ukko lusii rattejaan vie syksyn ja tollee mut ei vaan ole mitään himoa.
Täs sit kökin kotona illat ja viikonloput,baaris ois tietty kiva käydä, mut ei siel oo kavereita.
Kaik on työkamuja ystävät jäi muutama vuosi etelämmäksi.
En sano en koskaan enää huikkaa ota ku tiiän et otan kait kuitenkin.
Haluun olla raitis mut toisaalta oli se hauskaa kännäilläkkin... mut ku ne saakelin morkkikset iski päälle niin rajuina.Viina on viisaten juoma, ja miulle sitä viisauuta ei ole suotu.
Tosiasia on et holisti ei voi sitä yhtä ottaa oli raittiita päiviä kymmenen tai kymmenen vuotta.
Aivois vaan tapahtuu joku "klks" ja taas mentiin.
Välil oon "kade" niille jotka voi juoda kohtuudella, mut toisaalta onhan elämä elämisen arvosta ilman sitäkin.
Se vaan täytyy opetella hissukseen oleminen ja pikkuasioiden arvostaminen. kuten puolison aika ajoin tympäisevä seura tai soffalla nyffääminen illasta toiseen.Meitsi ku kupitteli niin koti oli se kiva paikka silloinkin ja sänky viel parempi ku yleensä join niin et varmasti lähtee taju.
Nyt se taju lähtee paljo myöhemmin ja kestää koko yön. Ei sillo ko joi niin unta saanu ku aamuyöhön, ku piti rönytä joka kolo josko ukolta ois jemekseen jääny jokunen kaljapullo, kuitekin..
Riippuvuus ku on niin saakelin sairasta oli se sit mikä tahtojaan.
Ei täs kuitenkaa ihan elämän työkseen haluu juovan osaakaan joten jos nyt kuitenkin jatkan tämänkin päivän vesipulloni kanssa huomiseen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
raitistua,ettäonnistuu.On kuin ottaisi uuden persoonan,ajattele mitä hauskuutta on juoda taju kankaalle,onko se järkevää ja kankkuset.Siinä menee terveys ja rahat.Älä anna itsellesi lupaa juoda,tai mitään syytä juomiseen.Päivästä se lähti minunkin raittius nyt 7v.takana enään en joisi,tsemppiä.
Mä olen näinä päivinä lueskellut noita päihdelinkin sivuja ja kyllä niiden perusteella ainaskin jo piti tunnustaa että juoppo mikä juoppo. Auttoi se tieto näihin vierotusoireisiinkin jotenkin. Ennen pystyin loiventamaan ne aika hyvin pois mutta nyt ei enää onnistunut. Soitin yhdelle hyvälle mieskaverille joskus sunnuntaina että veis mut sairaalaan, piikki pitää panna suoneen. Tuntui että kuolema korjaa mutta se sanoi että tule kuolema, se tulee vaan jos jatkat juomista. Luulis tietävän kun itte on siitä syystä ollut ladattavana. Vieläkään en ole kunnossa mutta kai ne oireet tästä hellittää. Viimeinen putki oli sitten kai viimenen pisara. Yritän nyt ottaa päivän kerrallaan raittiina ja miettiä, mistä voisi saada parhaiten itselle sopivaa apua. Ehkä joku ryhmä olisi kiva, jossa muut jos raittiit kertoilee omia kokemuksiaan ja antaa tukea. En mä ole koskaan missään terapiassa ollut ja tuntuisi jotenkin hullulta istua siellä nokikkain.
Jatka vaan sen vesipullon kanssa tai juo välillä vaikka mehua, jos tympii. Päivä kerrallaan. Sun kokemukset muuten kuulosti tosta aamuvarhaisella heräämisestä ja kaljan juonnista aika tutulta, on sitä meikkiskin tehnyt lukemattomat kerrat. Ja kaheksalta kauppaan hakemaan lisää..yritä keksiä ittelles jotain kivaa tekemistä, lue vaikka lehtiä, kato teeveetä tai mene vähän ulkoilemaan. Kaverit olisi tietysti tärkeitä, yksinolo ei ole aina hyväksi :(
ei miulta tekemistä silee puutu ku työ vie kaikki ylimääräset mehut.En nyt sano mitä duunii teen, mut sosiaalista kanssakäymistä ihmisten kanssa.Miuta vaan ihmetyttää tää miun pääni. Ku tietää et on holisti ja oon opiskellu tätä sairautta ja käyny ryhmis ja elämä om raittiina helvetin arvokasta.Sit kuitenkin aika ajoin tulee sellai fiilis et "mitäs jos ottais".. ja tollee. Ku kumminkaan ei ole sitä himoa. Itseasiassa päin vastoin, teke pahaa ku näkeeki kaljaa.
Kai nää on vaa näitä kasvukipuja mitä kuuluu raittiuteen, uuteen elämään. Se todellakin on uuden kaavun päälle pukemista, mut välil pitää ottaa se vanhakin rätti henkarista ja kokeilla mahtuuko päälle.Ja ku muistaa ettei jätä sitä päälle vaa riisuu sen samantien pos niin taas mennää päivä kerrallaan,ilman retkahduksia...
Sähän olit jo kauan raittiina joten ei kun uutta vaan kehään. Mää oon tarpeeksi kauan kokeillut "niitä muutamia" elikkä kohtuukäyttöä ja kai nyt siten on uskottava ettei siitä tule pidemmän päälle enää mitään. Ennemmin tai myöhemmin sitä mennään taas lujaa. Sitäpaitsi mulla ainakin putket piteni koko ajan tai ne ainaski jäi useammin päälle täs viimesen vuoden aikana..
mie oon aatellutkin et ko tät ikääki on jo 42v ja on pari lastenlastakin niin on jo aika "hyvittää" juoppo vuodet niillekkin.
Viinapiru kun saa ne putket pitenee ja elämän tunnissa sekaisin.
Ja kyl mie vajaa vuosi sit päätin ku elämäni eka kerran menin katkolle et se on sitten viimenen kerta. En haluu niitten joukkoon jotka on siellä kerta toisensa jälkeen ymmärtämättä ja oppimatta mitään.Tsemppiä siullekkisn toinen alkkisnainen, meitä on satoja, ehkä naapuristakin löytyy muttei sitä tiedetä.
Ei se yhteiskunnallinen asema, sääty tahi "kunnollinen ulkonäkö" takaa etteikö olisi alkoholisti. Kyl sen tietää jokainen ite millo viina vie eikä toisin päin.
Mut nyt ku miun ystävät, sukulaiset tietää yhtälailla ku miekii mis mennää, niin on se hiton hienoo ettei tartte valehella, en oo mitään ottanut.
Vettä ja valoon niillä ,eväillä mennään etiäpäin..
rupeet miettimään sitä ottamisen onnea. Sitä on miettineet miljoonat, ja yleinen loppupäätelmä on, että alkoholismi on sairaus.
Toisin sanoen: on vähän ei-juu-vaarinhousut olo...ottaisko vai jättäiskö ottamatta. Tuttu tunne!
Olen jopa Alkon edestä kääntänytkin auton nokan poispäin, mutta se oli vain yksi kerta...valitettavasti.
Minä olin /olen miedon valkkarin lipittäjä. Mutta alko kun alko! Olutta en voisi juoda niin paljon, että tulisi se "yläkulo"!
Niin; tylsäähän se elämä meillä JOKAISELLA ON ENIMMÄKSEEN: SITÄ SOFFALLA MÖLLÖTYSTÄ JA UKON KANSSA SAMAT JUTUT TUHANNEN KERRAN PUHUTTUNA.Jäi isot päälle, sorry.
Oikein jos filosofioin, niin juuri NE ihmiset ovat onnellisimpia, jotka osaavat näistä arjen pikku "tylsistä" hetkistä ottaa sen sisällön elämälleen.
MUISTA: ASENNE RATKAISEE.AINA.
Koitapas oikein miettiä, mikä sinusta olisi kivaaa, mitä tahtoisit tehdä tai harrastaa? Muuta kuin juoda kaljaa. Ja sitten ryhdyt tuumasta toimeen! On esim. kaikenmaailman erilaisille ihmisille sopivia yhdistyksia, jotka tekevät retkiä ja muuten vaan kokoontuvat porukkana. Käy uimassa, jos lähelläsi on uimahalli, sieltäkin saa tuttuja, kun muutaman kerran osuu samaan aikaan. Ja saunassa huuli lentää! Sinä - ja vain sinä - päätät, millainen on huominen päiväsi ja millaisella mielellä käyt huomenillalla nukkumaan...Onnea ja siunausta uudelle elämällesi! Et kadu...
No ainakin entisen naisystäväni mielestä kivaa oli vittunsa jakaminen ja ryyppääminen,siihen sitten kuolikin,onneksi pääsin eroon jo ennen tuota hyvissä ajoin