Siitä on jo aikaa,
mutta sinun kanssasi aika kulkee hitaasti.
Se oli täällä,
joitakin päiviä eteenpäin tästä.
Mutta se oli täällä.
Ne julkilausutut sanat,
Epävarma uskallus,
kuin huuto tyhjyyteen odottamatta vastausta.
Se oli täällä,
ei niin kauan aikaa sitten.
2vuotta,
5 kuukautta ja
12 päivää tarkalleen,
Mitattuna meidän mitattaamatonta aikaa.
Ja sinä vastasit.
mutta sinun kanssasi aika kulkee hitaasti.
Se oli täällä,
joitakin päiviä eteenpäin tästä.
Mutta se oli täällä.
Ne julkilausutut sanat,
Epävarma uskallus,
kuin huuto tyhjyyteen odottamatta vastausta.
Se oli täällä,
ei niin kauan aikaa sitten.
2vuotta,
5 kuukautta ja
12 päivää tarkalleen,
Mitattuna meidän mitattaamatonta aikaa.
Ja sinä vastasit.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Moikka vaan.
Luin tuon toisen, sitten tämän.
Tuo eka ei mielestäni ollut ollenkaan Sinua,
mutta tämä kyllä enemmänkin tyyliäsi.
Mutta, mutta. Sanoisinko, että normaalia pidempi
runoksesi, silti tämä ajanlasku tässä kiehtoi.
Toinen säkeistö iski minuun, siitä pidin !
Ja oikeastaan, kun ajattelee niin se olisi jo
yksinäänkin riittänyt runoksi - kyllä.
Onko minulla oma tyyli??????...*virn* :))
No juu, tämä alkoi jokin aika sitten kirjoitetuista sanoista. Selailin hahmotelmiani, joskus kun ei pääse kahta riviä pidemmälle ja se ei aina ole tarpeeksi :)) vaikka lyhyys onkin "minua". Ehkä siksi osittainen toistaminen tuli kuvaan. Toisaalta en raaskinut alkua teilata lopun takia ja koska kokonaisuus ei kovin pahasti onnu..jätin pitkäksi. Joskus näinkin :)
Edellinen runo, josta puhuit. Kömmähti loppua kohden rähmälleen. Vain kova tarve sanoa jotain sen suuntaista sai sen ilmestymään tänne :)). Pidän sen kahdesta ensimmäisestä rivistä ns. suuri inspis, joka valitetavasti lopahti niihin. Ja enkelit ei niin ole minun juttuni :)) ..liian imelää, mutta sanat sointuivat ja joskus on kuunneltava niitä.
Thanksii kovasti kommentista :)
Taas tutun lahokantoni alla
mietin erinäisiä asioita
niitä että asiat olisivat
olleet toisin
oma kuusimetsä on turvallinen
minne sieltä lähtisi
turkkisi epämuodikas
sanovat mäntymetsäläiset
olkoon vaan
mökötän kolossani
onneksi illat taas pitenevät
varjoissa turvallisempaa
toisessa maailmassa nähnyt Leidin
On se - arvioinut!
Aurinko kun päätti retken,
siskoistaan jäi jälkeen hetken
päivänsäde viimeinen.
Hämärä jo metsään hiipi;
päivänsäde kultasiipi
aikoi juuri lentää eestä sen,
kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan;
se juuri oli noussut luolastaan.
Kas, menninkäinen ennen päivän laskua ei voi
milloinkaan olla päällä maan
Katselivat toisiansa -
menninkäinen rinnassansa
tunsi kummaa leiskuntaa.
Sanoi: "Poltat silmiäni,
mutten ole eläissäni
nähnyt mitään yhtä ihanaa!
Ei haittaa, vaikka loisteesi mun sokeaksi saa -
on pimeässä hyvä asustaa.
Käy kanssani, niin kotiluolaan näytän sulle tien - ja sinut armaakseni vien!"
Säde vastas: "Peikko kulta,
pimeys vie hengen multa,
enkä toivo kuolemaa.
Pois mun täytyy heti mennä;
ellen kohta valoon lennä,
niin en hetkeäkään elää saa!"
Niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin,
kun menninkäinen öisin tallustaa,
hän miettii, miksi toinen täällä valon lapsi on
ja toinen yötä rakastaa.
Tunteehan kaikki laulun :) Päivänsäde ja Menninkäinen..