Hei!
Odotan tässä ensimmäistä lastani syntyväksi lokakuussa. Synnytyksessä ei pelota kipu, mutta suututtaa jo valmiiksi ajatus, että jos paikat repeää pahemman kerran, ja joutuu lopun iän kulkemaan vaipoissa kun pidätyskyky ja kaikki on menyttä...Seksielämästä nyt puhumattakan...Eli hieman kyselisin teidän konkareiden kokemuksia:
Ovatko nuo todella pahat synnytysvauriot (äidillä) vain villiä legendaa vai arkipäivää?
Odotan tässä ensimmäistä lastani syntyväksi lokakuussa. Synnytyksessä ei pelota kipu, mutta suututtaa jo valmiiksi ajatus, että jos paikat repeää pahemman kerran, ja joutuu lopun iän kulkemaan vaipoissa kun pidätyskyky ja kaikki on menyttä...Seksielämästä nyt puhumattakan...Eli hieman kyselisin teidän konkareiden kokemuksia:
Ovatko nuo todella pahat synnytysvauriot (äidillä) vain villiä legendaa vai arkipäivää?
Vastaukset 18
Vanhimmat
onhan niitä pahojakin vaurioita, mutta esim yksi tuttu äiti jonka alapää oli kätilön sanoilla "riekaileina" synnytti jo seuraavaa vuoden kuluttua melkein päivälleen. Eli tuskin oli elämä siihen loppunut..
Vaurioiden korjaaminen on useimmiten mahdollista jos tahtoo, muttaonhan se tosiasia että synnyttänyt nainen on synnyttänyt nainen. Kuitenkin on kyse elastisista kudoksista ja lihaksista joille voi tehdä itse paljonkin.
Voit sitäpaitsi valmistautua synnytykseen monella tapaa jo etukäteen. Aktiivisynnytys-sivuilla taitaa olla tietoa aika paljon ja ainakin se mitä on on kunnollista eikä huuhaata. Lukaise sieltä niin olet paljon viisaampi. Esim epparin teon luku vaihtelee sairaaloittain jopa 6-60€ välillä..
Jutuilla on tapana myös kasvaa ja kehittyä niiden kulkiessa suusta suuhun. Monella kun vielä puuttuu kritiikki kokoneen. Jos virtsa karkailee niin siihen on apu, jos muuta niin siihenkin on apua, mutta vaivaa pitää nähdä. Kohdun laskeuma on syynä useimmiten lantion heikko kunto eli lihakset ei tue tarpeeksi kun synnytysten välissä ei ole palauduttu jne ja varsinkin tiheään ja monta synnyttäneellä ongelma kärjistyy. Pidä siis itsestäsi huolta niin riskit pienenee aina. Tosin jollekinhan se osuu se kun kaikki menee pieleen ja imukupit runnoo jne..
Synnytysvauriot ovat suhteellisen harvinaisia mikäli synnytykseen ei odotetakaan mitään riskiä. Yllätyksiä aina voi tietysti tulla. Suurin riski on vauvan koko. Perätilasynnytykset ovat myös riski.
Myöskin pihtien ja imukupinkäyttö lisää riskiä. En tiedä onko mitän tilastoa, joista ilmenisi paljonko normaaleista alatiesynnytyksistä olisi niitä joissa vaurioita tulee.
Sen kuitenkin tiedän, että todella pahojen repeämisten osuus on hyvin pieni ja nämäkin pystytään korjaamaan myöhemmin.
Pikku korjaus; isossa suomalaisessa aineistossa (Mikä Gissler et al.) alateitse perätilassa synnyttäneiden äitien ja lasten synnytysvauriot olivat VÄHÄISEMMÄT kuin raivotarjonnassa alateitse synnyttäneillä/syntyneillä. Syynä todennäköisesti perätilan alatiesynnytyskriteerit (äidin hyvä lantio ja lapsen kohtuullinen koko) ja synnytysasento (ns. poikkipöytä) joka antaa lantioon lisää tilaa verrattuna tavanomaiseen puoli-istuvaan alusastian päällä jne...
Vauvani oli 2760 ja minulle tehtiin episotomia, mutta sain silti toisen asteen repeävät ja olin tosi kipea monta viikkoa. Hyvä kun kävelemään pääsin.
Kyllä se niin vain on, että suurin osa synnytyksistä menee ihan hyvin eikä mitään suuria ongelmia tule synnytyksessä tai sen jälkeen. Melko harvat vain julistavat normaalia synnytystään ympäriinsä. Sen sijaan ne, joilla joku asia on mennyt pieleen ovat varmasti yliedutettuina eri näköisillä keskustelupalstoilla. Synnytystarinathan ovat naisten "inttikertomuksia", ja mitä enemmän eri näköisillä verisillä yksityiskohdilla voi herkutella, sen parempi!
Suomalainen väitöskirja vuodelta 2005 (Tarja Pinta) kertoo näin: "Alatiesynnytyksen yhteydessä todetut selvät sulkijalihasrepeämät ovat harvinaisia; 0,4-2,4 %:ssa alatiesynnytyksistä."
Kuten edelläolevat ovat kirjoitelleet, myös naisen oma lantiopohjalihasharjoittelu, ylipaino ym tekijät vaikuttavat paljon siihen tuleeko oireita, karkailua tms. Virtsankarkailulle altistaa ylipäänsä täysiaikainen raskaus (mötikkä lantionpohjassa venyttää kuukausikaupalla...), synnytystavalla ei ole niinkään suurta merkitystä.
Tarja Pintan väitöskirja käsitteli siis ulosteen karkailua ja peräaukon sulkijalihasvaurioita, jos ei käynyt selväksi edellä...
Eikös samainen väitös todennut piileviä vaurioita peräti n.20% synnyttäjistä?Mielestäni melko suuri prosentti.Valitsin keisarileikkauksen ja olen todella tyytyväinen.
Niin siis sellaisia vaurioita jotka näkyvät ultrassa vaan eivät muuten. Puolella vain oli näistä oireita.
avautumisvaiheeseen lämpöpakkaus välilihan seutuun, auttaa välilihaa mukautumaan synnytykseen!
joita minä olen pelännnyt, ovat koskeneet lapsea. Synnytyksessa, jos joku menee pieleen, kärsijä on yleensä lapsi. Aivovaurio tai raajojen hermovauriot ovat minusta pelottavampia, kuin revennyt pimppi.
just sun kaltaiset naiset aiheuttaa sen, että repeämisiä ja synnytysvaurioita vähätellään.. kun teille supermammoille niillä ei ole väliä.. "nyt on vauva ei sillä pimpillä enää mitään tee tai ihan sama jos kuset/paskat luiskahtaa housuun.."
Mua ei kanssa niinkään pelota kipu, vaan muu synnytyksen sujuminen - henkilökunnan toiminta ja käytös ja oma suhtautuminen niihin (olen herkkä suuttumaan), se miten minut ja toiveeni huomioidaan plus tietysti nuo repeämis- ja muut riskit.
Voiko imukupin käytön kieltää etukäteen toivelistalla? Minä en nimittäin tule sallimaan tulemista kymmentä metriä lähemmäksi sen laitteen kanssa. Lähinnä haluan tehdä henkilökunnalle selväksi, että jos pienintäkään aihetta on, niin haluan mieluummin sektion kuin suostun siihen, että lapseni runnotaan väkisin ulos ja minun alapääni murjotaan silpuksi. Tunnen yhden naisen, jonka lapselle on jäänyt elinikäinen vamma väkisin runnomisen seurauksena, varmaan omatkin vammat ovat olleet melkoiset.
Mä kans ennen ekaa synnytystä pelkäsin tosi paljon synnytyksen aiheuttamia vaurioita. Niinhän siinä sitten kävi, että repesin pahasti ja sitten tikit vielä tulehtui -> olin tosi kipeä ja antibioottitiputuksessa sairaalassa ja päätin, etten synnytä enää ikinä! Mutta, mutta... nin ne vaan kaikki parani ihan parissa viikossa ja miehen mukaan "värkki" on entistä ehompi. Pikkuveli syntymässä 1 vuoden ikäerolla esikoiseen, eli se siitä "en synnytä enää ikinä" -päätöksestä :). Tällä kertaa ei edes pelota, koska luotan siihen, että pahimmatkin vauriot paranee. Ja lantionpohjanlihasten jumppa auttaa noihin virtsankarkailu-ongelmiin, eli ei siitäkään huolta!
Älä ihmeessä kiellä imukupin käyttöä. Tai oikeastaan luulen, ettet voikaan kieltää sitä, koska kyse on silloin yleensä toisen ihmisen hengestä (vauvan), ja lääkärin/kätilön velvollisuus on yrittää pelastaa tämä, siinä ei haittaa vaikka sinä repeäisit.
Sektiota ei voida tehdä enää siinä vaiheessa, kun tuntuu, että imukupin käyttö olisi pakollista. Koska lapsi on silloin jo synnytyskanavassa, monesti vähän jumissa, ja imukupilla siis autetaan lapsi kokonaan ulos. Ei lasta voi enää "vetää takaisin kohtuun" sektiossa, jos on jo tulossa. Niinkuin yleensä on, jos imukuppiin tarvitsee turvautua.
niin kait tuon imukupin käytön voi tosiaan kieltää, sillä potilaallahan on oikeus kieltäytyä hoidosta ja kieltää henkilökuntaa koskemasta itseensä?
on äärimmäinen toimenpide. En usko , että äiti voi sitä kieltää. Sehan tarkoittaa pahimmassa tapauksessa vauvan menetystä.
Teoriassa voi kyllä kieltää. Äidillä on oikeus kieltäytyä hoidosta ja hän voi jopa kävellä sairaalasta ulos kesken kaiken jos niin haluaa, kenelläkään ei ole auktoriteettia käskeä häntä jäämään.
Tosiasiassa varmasti yksikään äiti ei vaaranna lastaan moisella käytöksellä, mutta mahdollista se siis on.
Itsellä esikoinen otettiin imukupilla, jolloin ainakin neuvolan tädin mukaan tehdään todella iso välilihan leikkaus että saadaan ensin edes imukuppi "sinne". Olin monta kuukautta todella kipeä.
Nyt myöhemmin kun puhuin terkkarin kanssa siitä sanoi ettei monellakaan tule värkki samanlaiseksi välilihan leikkauksen jälkeen imukuppia varten ja että oon ollut tosi onnekas kun ei ole jäänyt "hankaamaan" mitenkään vastaan... On kuulemma vaikea ommella samanlaiseksi kun on ollut koska haava on niin iso...
Tiedä sitten siitä.. Mä ainakin paranin, tosin vei Erittäin pitkän ajan, mutta seuraavaa odotellaan 38 viikolla, ettei siitä nyt mitään IKUISTA KAMMOA jäänyt....
Onnea sulle!!!!