meidän 7 v. poika meni ekalle ja on tosi reipas ja innoissaan siitä, hän on iltapäivisin kerhossa josta haen hänet töiden jälkeen. Ongelmana on vapaa aikana kaverin puute, paikka missä asumme on vähän kauempana kaupungista ja täällä ei ole lähellä naapuria, tänäkin aamuna päivä alkoi kmputtamisella että kuka tulisi meille...Toki meillä on muutama kaveri jotka käy meillä ja poika heillä. Mutta tietysti äidin sydäntä särkee kun joka päivä tai viikonloppu sitä kaveria ei aina saa. En olisi koskaan uskonut, että tämä kaveri asia paisuu näin isoksi...Kaverit on tärkeitä, tottakai. Mies ei korvaansa lotkauta lapsen suruun kun ei viikonloppuna ole ketään . Itselläni on paha mieli, ajatuksissani harkitsen muuttoa välillä kaupunkiin, (toki en sitä tee).Luulisi, että lapselle riittää kun on koulussa ja iltapäiväkerhossa klo 16.00 asti!! Vai otanko minä liian kirjaimellisesti nämä lapsen puheet?
No onneksi muutaman vuoden kuluttua lapsi on jo niin iso että voi kulkea pyörällä itse kavereiden luokse. Ja ehkä on parasta hankkia nyt syksyllä muutama harrastus illaksi, jossa sitten niitä kavereita on.
No onneksi muutaman vuoden kuluttua lapsi on jo niin iso että voi kulkea pyörällä itse kavereiden luokse. Ja ehkä on parasta hankkia nyt syksyllä muutama harrastus illaksi, jossa sitten niitä kavereita on.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ainoan lapsen jatkuva ongelma...mutta minusta se rittää että näkevät koulussa ja silloin tällöin toistensa luona.Ei aina voi olla kivaa. Osaavat arvostaa näin hyviä kavereitaankin,kun ne ei ole aina saatavilla.
En tiedä olenko oikeassa...
vapaamuotoinen yhdessä oleilu ja kyläily. Näin se vain on, ettekö muista omaa lapsuuttanne? Siinä lapsi kehittyy kun on kanssakäymisessä ikäistensä kanssa riitoineen ja iloineen.
Meillä oli sama ongelma kunnes meille naapuriin muutti lapsi joka oli tarhakaveri. Mutta nyt muutettiin itse, lapsi on jo koululainen ja hänellä on tosin kavereita ja voi kyläillä heidän luonaan samoin me heillä, mutta kaveriongelma on edelleen. Heitä joutuu usein metsästämään pitkin viikonloppuja ja iltoja. Ja sitä pettymystä jos kenellekään ei pääse tai kukaan ei tule. Sydän särkyy siinä, varsinkin kun muistan omia lapsuusaikojani.
kaveri pula, mutta mielestäni lapsen pitää myös osata olla jonkin verran yksikseenkin ja vanhempiensa kesken edes muutamana iltana viikossa. Mutta toki kavereiden kanssa pitää saada olla,koska ne tosi tärkeitä. Minä itse lapsena maalla asuessani olin alati kavereiden kanssa, mutta nyt asumme kaupungissa ja täällä omat rajat kavereiden kanssa ololle. Ei voi joka päivä kyläillä toisten kotona tai kaveri meillä, toki ulkona voi olla tiettyinä kellonaikona, mitä kukin perhe lapselleen asettaa.