Onko muut äidit yrittäneet tai onnistuneesti suorittaneet vanhojen huonekalujen kunnostustöitä?
Mies osti mulle semmosen "mummolan mööpelit" kirjan ja innostuin miehen kotoa (maalta) raahaamaan kaupunkiin semmoset tosikin huonokuntoiset nojatuolit.
No oon ne purkanut ja nyt siklaillut puuosista lakkaa pois. On muuten hyvä kirja se Mummolan mööpelit! Semmosia tosi mummo-ohjeita kuvineen joka vaiheesta.
Minkälaisia huonekaluja te olette saaneet kunnostettua, tuunattua tai jopa ihan entisöityä?
Mies osti mulle semmosen "mummolan mööpelit" kirjan ja innostuin miehen kotoa (maalta) raahaamaan kaupunkiin semmoset tosikin huonokuntoiset nojatuolit.
No oon ne purkanut ja nyt siklaillut puuosista lakkaa pois. On muuten hyvä kirja se Mummolan mööpelit! Semmosia tosi mummo-ohjeita kuvineen joka vaiheesta.
Minkälaisia huonekaluja te olette saaneet kunnostettua, tuunattua tai jopa ihan entisöityä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
vanhan ajan komutti...viime kesänä sain hiottua siitä vanhat maalit pois,joita olikin sen seittemän kerrosta...nyt se on tuossa terassilla ilman maalia...innostus loppui vähän ja tarvitsisin apua vähän maalivalinnoissa yms.
Se on kyllä ihan kiva noinkin....
Wanhoja kaappeja ym ei saisi maalata, siten ne menevät pilalle,
jos on kiva noin, älä maalaa.
jos kaluste on ollut maalattu niin se on aikanaan tehty puusta joka ei ole kelvannut lakattavaksi tms syistä. Kaluste silloin kuuluu maalata ja se on luultavasti kauneimmillaankin maalattuna.
Vanhaa kunnioittavaa on sekin että kaluste entistetään alkuperäiseen kuosiinsa eikä putsata maaleja puulle jolloin tulos on järkyttävä tai ainakin epäsiisti eikä lainkaan aikakaudelleen tyypillinen tuote.
Kannatta akatsella vaikka antiikkia-ohjelmaa sillä siinä tulee moneen kertaan esiin se että alkuperäinen on aina arvokkain ja oikein ja sittene entistäminen. Puulle putsattu on vasta todella puolivälissä..
Alkuperäiselle; maalikaupoiss aon omia karttojaan joissa on ns perinnevärit. Osa on kyllä mielestäni paljon räväkämpiä kuin useimmiten alunperin on käytetty, mutta etsi niistä alkuperäisen lähelle sävy tai joku joka muuten voisi olla mahdollinen. Komuutissahan on aina ollut lähes poikkeuksetta valkoinen pöytä tai marmorikuvioitu.
ensimmäisessä viestissä mainita tässä oli sen seitsemän sorttia eri värisiä ja varmaan monen eri tarkoitusperänkin maaleja ja luulen että siitä on poistettukin/yritetty poistaa erinäisin keinoin jo joitain kerroksia.
Ukkini kuoli -66 juuri vähän ennen syntymääni ja hän lienee tehnyt sen jo hyvin kauan aikaa ennen kuolemaansa jos ajatellaan että sitä on maalattu entisten rapistuessa...olen kyllä ajatellut maalata sen tai viedä maalattavaksi entisöijälle,mutta ei ole nyt oikein ollut inspistä ei entisöijään mania...
tulee mieleen huutokaupasta ostetut 40-luvun tisikaappi josta kunnostin vauvalle vaatekaapin.
Renginkaapin on joku maalannut, sitä ei saisi tehdä, nyt raavin maalit pois ja yritän saada kaapin oikean näköiseksi,
wanhoja pöytiä olen kunnostanut aiemmin.
Viime kesänä aloitin vanhan astiakaapin entisöintiä - ongelma on, että voin tehdä sitä vain maalla kesäisin, ja tänä kesänä en päässyt työn touhuun lainkaan.. Mutta ensi kesänä sitten!
Kiitos vinkistä! Tuommoiseen kirjaan pitää munkin päästä käsiksi, kahtellaanpas kirjaston sivuja hieman... :)
kun muillakin on samanlaisia harrasteita kuin minulla :)
Tosin itse olen aivan aloittelija ja saas nähdä mitä koko projektista tulee. Aika on "vähän" tiukilla. Vauvan kanssa niin paljon hommaa.
meillä on aina tykätty vanhoista mööpeleistä. Tosin niissä on usein aika inhottava haju joka on hankala saada pois.
No, meillä on ollut niin topattua istuinta kuin puista kaappia jne. Alkujaan kai yleisin tapa oli maalata ja siten korjata kaluste uudeksi. Sittemmin on oppinut, että jos ei ole ihan pakko niin pintaan ei kannata koskea vaan antaa sen ajan näkyä osana kaluteen historiaa. Sama koskee muutakin osaa eli korjataan se mikä on rikki tai viallinen ei muuta.
Tuunaus on vihonviimeinen kirous. Katselin viime talvena sitä ohjelmaa jossa tuunasivta huonekaluja. Ihan kiva jos jokoytää siten uuden elämän, mutta kun siitä peilipöydästä tehtiin kamala hökötys niin teki mieli itkesä, its ekun oli etsinyt sellaista aihiota pitkään ja toiset meni pilaamaan sen ihan täydellisesti! Tuli mieleen se 70-luvun iloinen meininki jossa kaikki uudistettiin miranolilla kauniin kiiltäväksi ja värikkääksi. Niitä jälkiä tulee kai eniten poistettua nykyisin puuhuonekaluista.
Ootraus on taito jonka tahtoisin oppia, itse en ole alkanut opettelemaan ja toistaiseksi on jäänyt kansalaisopistossakin käymättä. Meillä siis ne kalusteet jotka on pitänyt putsata on vain maalattu eikä uudelleen ootrattu. Ehkä sitten joskus..
Oikeastaan eilen juuri mietin tuolla pensselin kanssa touhutessani että voisi verhoojaopiskelutkin olla kivat. Takaraivossa kun kytee ajatus jossain vaiheessa opiskella vähän muuta kuin omaakin työtä..
Niin, verhoiltavien kalusteiden kanssa materiaalien saanti on monasti aika hankalaa. Sillä nimenomaan mielestäni vanha entistetään eikä uudisteta eli heinät heinien paikalle jne. Siksi kai melkein on jäänytkin siihen että on vain päällinen vaihdettu ja esim jouset on jätetty rauhaan. Vastaisuuden varalle kyllä kannattaa säilyttää siinä tapauksessa ne alkuperäiset kankaatkin.
Niin ja tyylillisesti ollaan ihastuttu chippendaleen jota on jonkin verran nurkissa. Lisäksi talonpoikaisesineet on mukavia ja sopii kaikkialle. Oman mummolan varastot on meillä jo käytössä ja muualtakin on hankintoja tehty.
että 70-luvulla maalattiin iloisen värisiksi...meidän mummi vissiin oli törkeästi maalannut erään pienen lipaston ja nurkka-astia(?)kaapin keltaiseksi ja vihreäksi... siinä oli mun isällä aikoinaan värkkäämistä, että sai maalit pois niin täydellisesti, että huonekalun saattoi vain lakata (eli siis jättää puunväriseksi). En tiedä kuinka se kaappi oli alunperin käsitelty, ainakin useampi maalikerros sieltä alta löytyi, mutta itse tykkään puunväristä, nättiä koivua on.
Miehen kotona on paljon vanhoja huonekaluja kun miehen ukki oli aikoinaan ollut joku puutyön opettaja. No miehen isä (77v.) tasasin väliajoin maalaa niitä vanhoja uudestaan aivan kauheen huonosti. Sutii vaan maalia päälle ja ne on aivan hirveen näkösiä :/ Ja just mitä ihmeellisimmillä väreillä, mitä jämiä sattuu löytymään. Mutta ei sille voi mitään sanoa. Ei sillä menis sanoma ollenkaan perille. Voivoi :/
Ne nojatuolit, jotka mulla on työn alla eivät ole mitään niin hienoja ja vanhoja juttuja kuin mitä sinä olet työstänyt. Nuo tuolit on varmaan jotain 50-lukua kai. Askon tuoleja. Semmosia nojatuolia saa uutenakin nykyään. Mutta tuolit on aika huonossa kunnossa, varsinkin toinen. Kaksi siksak -joustakin poikki. Pitäisi semmoset hankkia ja varmaan maksaa mansikoita. Koska kankaat oli ihan rikki, ei täytteet oo säilyneet ollenkaan niin hyvinä, että vois uudestaan käyttää. Pitää katsoa minkälaiset sisukset sitten jaksan hankkia. Niissä oli jotain lumppua ja heinää ennestään. Vähän iso projekti näin ensikertalaiseksi :/
että kun lakan on saanut pois mioneen huonekaluun varsinkin paetsattuihin sopii hyvin vastaavan värinen vaha.
Vaha on nopeaa, helppoa (rätillä levitetä'än ja kiillotettaan hetken kuluttua taas rätillä) ja sillä tulee sellainen hieman vanhan näköinen fiilis.
Itse olen tehnyt kaikenlaista paljon uutta sohvapöydän, hyllyjä, jalkalamppuja sekä tosi paljon kodin entisöintiä panelointia yms.
Myös tänä kesänä tullut tutustuttua maalaamisen ja pitäisi ensi kesäksi saada pari aitaa tehtyä kun lapsi lähtee kävelemään. Jos kesää vielä riittää pitäisi tehdä vielä leikkimökkikin.. Ihanaa näin äippälomalla puuhailla kaikenklaista kun pienokainen nukkuu ja vanhempi koulussa..
Anneli
Mulla on odottamassa pihan perällä Askon vanha tuoli. Taitaa olla jotain 40-lukua. Varmaan samaa sukua noiden sun tuolien kanssa. Juuri sen verhoilu on se tökkivä vaihe nyt. Sieltä kun on osa kadonnut taivaan tuuliin sitä lumppua (lapset vetäneet rikkinäisestä kohtaa) ja jousia on poikki myös. On jäänyt kysymättä niiden hint aja jotenkin se on huonekalu jonka kanssa ei ole itsekseen tullut aloitettua. Pallikin on joka suuntaan vino eikä ollenkaan suora niin paineita on..
Nuo uudet vastaavat ei koskaan ole läheskään samaa luokkaa kuin vanhat. Verhoilija ainakin sanoi että niitä ei maksa vaivaa edes alkaa verhoilemaan uudelleen vaan voi samoin tein ostaa uudet tilalle. No, on niissä ainakin painoeroa ihan huomattavissa joten työsi maksaa vaivan taatusti.
Verhoilu on ihan kinkkistä varsinkin kun on tällaista koneella nopeasti ja lujaa tyyppiä eikä mitään käsin neulovaa ja tuon tuolin kanssa on neulottava käsin. Lisäksi siinä on tereet jotka tuo lisää haastetta kohtuudella. Verhoilukankaatkaan ei ole mitään halpoja ja huonosta materiaalista ei viitsi tehdä joten siellä se odottelee...
Puuhastelu on silti kivaa ja oikeasti aina jostain on aloitettava ja ei ikinä mikään arvokkaampi huonekalu voi olla eka, tosin chippendale jossa on kerrros tarroja ja kolme miranolia on aika edullinen varsinkin kun se paljastui vasta maalin poiston yhteydessä arvokaluksi tai entiseksi sellaiseksi niin paksut maalit siinä oli päällä että jalkojen kynnet oli ihan kadonneet jne. Sillä linjalal on jotenkin huolettomampaa työskennellä kuin esin jonkun sadan euron piirongin kimpussa jolloin pitää oikeasti osata kunnolla ja mielellään heti.
Joskus on muuten fiksuinta tehdä yhdestä kaksi eli käyttää toinen tuoli varaosaksi ja siten pitää todella alkuperäinen kuosi tallella. Jotkut jopa verhoilee esim selkänoja puolella etupuolet ja sitten uusii sen selkänojan vain jne eli käyttää alkuperäistä mahdollisimman paljon. Siinä on vanhan kunnioitusta ja kierrätystä jo aimo annos!