No, johan vetasi vaikeasti löydettävä laki. Kävin Finlexillä ja Oikeusministeriön sivuilla etsimässä sopimuslakia erilaisilla hakusanoilla, löytämättä.
Mitähän laki siis virallisesti sanoo sopimuksista? Erityisesti olen kiinnostunut sopimusvapauden pykälistä.
Niinhän se on, että jos toista osapuolta on painostettu sopimus tekemään, ei se ole juridisesti pitävä?
Mitähän laki siis virallisesti sanoo sopimuksista? Erityisesti olen kiinnostunut sopimusvapauden pykälistä.
Niinhän se on, että jos toista osapuolta on painostettu sopimus tekemään, ei se ole juridisesti pitävä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
..nimellä löytyä, koska sopimuksia säätävä laki on viralliselta nimeltään: Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 13.6.1929/228
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290228
Lisäksi myös muissa laeissa on käsitelty sopimusten tekoa, joten finlexistä kannattaa hakea esim "oikeustoimi" nimekkeellä tietoja.
"Niinhän se on, että jos toista osapuolta on painostettu sopimus tekemään, ei se ole juridisesti pitävä?"
No vaikkapa edellä olevan lain kolmannessa luvussa asiaa on käsitelty.
Esim: OikTL 36§ 1 "Jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuten, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeutointa tehdessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat"
sanamuoto muut seikat antaa siis erittäin laajan tapauskostaisen tulkintavapauden tuomioistuimelle, riippumatta siitä onko sopimusta tehdessää toinen sopijapuoli käyttänyt 28§ 1 mom Törkeää pakkoa vai / tai lievää pakkoa..
OikTL 31 §
Eli sopimusosapuoli käyttää hyväkseen toisen pulaa, ymmärtämättömyyttä, riippuvaa asemaa tms...Käytännössä kiskomisella ei ole kuin vähäinen merkitys.
T:Marko
Kiitoksia asiantuntevista vastauksista.
Minua kuitenkin hieman askarruttaa tuo "varallisuusoikeudellisista" -termi. Periaatteessahan kaikki voidaan jollain tavoin katsoa sellaiseksi, mutta kuitenkin...
Kysymykseni taustalla ei ole mitään yksittäistapausta, vaan yleinen mielenkiinto sopimuksen juridisista vaateista. Jos kuvitellaan, että toista osapuolta kohtaan selvästi määräävässä asemassa oleva taho - pomo, virkakoneisto tms. - painostaa vaikkapa autokuskikseen rillumareireissulle tai käpyjenkeräilyyn ja kertoo, että kieltäytymisestä seuraa hankaluuksia, ei kyseessä välttämättä ole juuri varallisuusaspekti puhtaimmillaan.
Kyseessä on kuitenkin sopimus, jos toinen osapuoli on kysynyt suostumusta ja toinen sellaisen antanut, eikö niin?
"Minua kuitenkin hieman askarruttaa tuo "varallisuusoikeudellisista" -termi. Periaatteessahan kaikki voidaan jollain tavoin katsoa sellaiseksi, mutta kuitenkin... "
Kyse on siitä, että näitä sopimussuhteita ei ole näin yksityiskohtaisen kattavasti määritelty muissa normeissa, joten kyseistä lakia käytetään apuna myös muunlaisia sopimuksia tulkittaessa.
"Jos kuvitellaan, että toista osapuolta kohtaan selvästi määräävässä asemassa oleva taho - pomo, virkakoneisto tms. - painostaa vaikkapa autokuskikseen rillumareireissulle tai käpyjenkeräilyyn ja kertoo, että kieltäytymisestä seuraa hankaluuksia, ei kyseessä välttämättä ole juuri varallisuusaspekti puhtaimmillaan."
1. Pitää huomata, että myös muissa laeissa käsitellään sopimussuhteita, kuten huoneenvuokralaissa, perintökaaressa tai työlainsäädännössä.
2. Sopimuksen peruste on sopimusvapaus ja sopimus syntyy kun tehdään tahdoilmaisu sopimuksen syntymisestä. Jos viranomainen määrää tekemään jotain asemaansa vedoten ilman laillista perustetta, kyse ei ole sopimussuhteesta, vaan julkisen vallan sekä virka-aseman väärinkäytöstä.
Eli tällöin ei ole edes syntynyt sopimusta, johon virkamies voisi vedota, vaan kyse on virkarikoksesta. Ja vaikka viranomaisella olisi laillinen peruste vaatimukselleen jota hänellä on asemansa puolesta oikeus pyytää, niin jos hän vaatii/määrää jotain, ja määräystä noudatetaan, niin silloinkaan kyse ei ole sopimuksesta, sillä kansalaisilla on lakiin perustuva velvollisuus noudattaa lakiin perustuvia viranomaisten määräyksiä, eli asiaan ei liity sopimusvapaus.
Mitä pomoon tulee, koska työntekijä katsotaan heikommaksi osapuoleksi sopimussuhteessa, niin työntekijän oikeuksille on annettu laissa suojaa, eli on asioita jotka eivät kuulu pelkästään työnantajan ja -tekijän kahden välisen sopimisen piiriin. Eli jos pomo vaatii jotain mistä ei ole sovittu työsopimuksessa, eikä edes voi sopia kun ei ole asiaan liittyvää sopimusvapautta, niin tällöin pomo syyllistyy tapauksesta riippuen joko johonkin työrikokseen tai suoraan jopa kiristykseen tai pakottamiseen. Tietenkin asia on silloin eri jos työntekijän toimenkuvaan liittyy käpyjen keräily tai juoppokuskina olo, eli asiasta on sovittu.
Joka tapauksessa molemmissa esimerkeissä pointti on siinä, että sopimus voi mennä lain edelle vain silloin kun se on laissa sallittu.
"Kyseessä on kuitenkin sopimus, jos toinen osapuoli on kysynyt suostumusta ja toinen sellaisen antanut, eikö niin?"
Virkakoneiston kohdalla sopimus voi syntyä vain silloin kun kyse on kahden yksityisoikeudellisen toimijan välisestä suhteesta. Esim. virasto ostaa kyniä kaupasta. Sen sijaan jos viranomainen määrää johonkin vastoin lakia tai vaikkapa lain perusteella kyse ei ole edelleenkään sopimuksesta.
Pomon kohdalla kyse on kylläkin sopimuksesta, mutta sopimuksesta joka olisi lain vastainen ja siten pätemätön, koska siinä sopimuksen tekemiseen on käytetty riippuvaista asemaa, jolloin sopimus on pätemätön joko OikTL 31 § tai 33 § mukaisesti, tai suoraan sen perusteella että siinä rikotaan työntekijän laissa määrättyä suojaa.
Tätä keskustelua lukiessa alkoi askarruttaa se että onko esim. työvoimahallinnon tarjoama työnhakusuunnitelma sopimus vai viranomaismääräys joka perustuu lakiin.
Siinä on lause jossa sitoudutaan toimimaan suunnitelman mukaan sekä maininta siitä että sopimus on tehty yhteistyössä työhallinnon asiakkaan kanssa vaikka sopimuksen sisältö on täysin viranomaisen tekemä eikä asiakas ole voinut vaikuttaa sopimuksen sisältöön.
Tämän lisäksi sopimusta tehdessä ja muotoilessa viranomainen muistuttaa asiakasta että jos asiakas ei allekirjoita sopimusta hän voi menettää työttömyysturva oikeuden. Onko kyseessä pakko sopimus joka ei ole pätevä ?
"Tätä keskustelua lukiessa alkoi askarruttaa se että onko esim. työvoimahallinnon tarjoama työnhakusuunnitelma sopimus vai viranomaismääräys joka perustuu lakiin."
Se on suunnitelma, jossa ainakin virallisesti työnhakija sitoutuu tiettyihin toimenpiteisiin suunnitelman mukaisesti, ja työkkäri sitoutuu omalta osaltaan tukemaan suunnitelman toteuttamisessa.
Viime kädessä kyse on kuitenkin laissa määrätystä menettelystä, joka sitoo sekä työkkäriä että työnhakijaa. Työkkäri ei voi määrätä suunnitelman aikana työllistämistoimenpiteisiin, ellei niistä ole mainittu suunnitelmassa. Ja työttömän on saadakseen työttömyysturvaa tai muita etuuksia, kuten työllistämistukia, myös omalta osaltaan noudatettava sitä.
Tietenkin se on niin, että suunnitelman sisällöllä on oltava tietty minimitaso, että se voisi todella auttaa työllistymisessä, joten viimekädessä kyse on viranomaisen tekemästä päätöksestä sen hyväksymisestä eikä mistään varsinaisesta sopimuksesta, eikä varsinkaan mistään yksityisoikeudellisesta sopimuksesta.
Tuolta voi lukea lisää prosessista ja sen tavoitteista:
http://www.finlex.fi/pdf/normit/14252-O82003TM.pdf
kiitokset hyvästä linkistä / vastauksesta.
Pienen tauon jälkeen uudistan kiitokseni suuresta vaivannäöstä ja perusteellisista vastauksista.
Tämä uusi seikka jäi vielä mietityttämään. Kävin lukemassa työmarkkinatoimenpide-ohjeistuksen.
Siellä mainitaan suoraan, että sekä kieltäytyminen työnhakusuunnitelman teosta että sen allekirjoittamisesta johtavat sanktioihin. Nämä ovat - muualta luetun mukaan - erittäin rankkoja, ja saattavat johtaa taloudellisesti täysin kestämättömään tilanteeseen ja jopa lähes kaiken omaisuuden menetykseen.
Minun käsitykseni mukaan tässä on kyseessä nimenomaan toiminta, jossa ylivoimaisessa asemassa oleva taho painostaa tai suorastaan pakottaa toista osapuolta tekemään sopimuksen.
Lisäksi: "työllisyyttä parantavat työmarkkinatoimenpiteet" määritellään käsittääkseni yksinomaan työvoimatoimistossa. Ne voivat olla osoituksia paikkaan, jossa työehdoista, saati palkkauksesta ei voi neuvotella.
Pahimmillaan on kerrottu, että kyseessä saattaa olla tuottava työ, josta ei makseta edes palkkaa. Tällöin työnteko on verhottu erilaisten työmarkkinatoimenpiteiden nimellä kulkevien kiertoilmaisujen taakse.
Tällasissa hommissa tehdään työnantajan kanssa kyseistä toimea koskeva yksilöllinen sopimus. Jos tätä sopimusta ei tee, henkilö saa edellämainitut sanktiot. Sopimus tehdään minun käsittääkseni erittäin voimakkaan painostuksen alaisena.