Meillä on kaksi lasta 6-ja 8 vuotiaat ja nyt, yllätys yllätys pillerit petti ja odotan kolmatta.Olo on ihan sekasin ku oltiin ajateltu että nämä kaksi riittäisi,päästään jo helpolla ja pian loppuu hoitomaksutkin ku nuorimmainen aloittaa ens syksynä koulun,mutta sitte taas hiipii mieleen ajatus että olis se vauvakin vielä ihana ja ehkä vipa mahdollisuus tulla raskaaksi ku ikääkin rupee tulemaan.Abortti on hirveä ajatus,mutta jaksetaanko enää aloittaa kaikkea alusta..Olen niin sekaisin,kertokaa onko muilla samanlaisia kokemuksia ja mihinkä tulokseen päädyitte?Raskausviikkoja on nyt 6
Mitä tekis??
Pian menee järki
5597
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
se olla tietty rankkaa, etenkin kun on jo henkisesti asennoitunut siihen, että vauvat on nyt kapaloitu ja lapsia ei lisää tule... Ajatus uudesta pienestä (= "koko rumba taas alusta...") vaatii varmaan pientä totuttelua... :) Mutta en epäile, ettettekö pian jo tottuisi ajatukseen ja oppisi iloitsemaan uudesta elämästä, joka masussasi kasvaa, jos vaan annatte sille mahdollisuuden.
Äitini oli ajatellut, että minä jään ainoaksi lapseksi, mutta hupsista, kun olin jo 12-vuotias hän tulikin sitten uudestaan raskaaksi! Olihan se toki pienoinen järkytys, etenki kun ikää oli siinä vaiheessa aika paljon, mutta pianhan se iloksi muuttui! ;) Pikkuveljeni on ollut koko perheen ilo ja iltatähti siitä asti. Itse olen isosiskona pikemminkin nähnyt ison ikäeron positiivisena asiana kuin harmitellut sitä...
Tsemppiä teille tässä yllättävässä tilanteessa!
Onhan se kova pala ajatella yöherätyksiä ym. Positiivista sensijaan olisi mm se, että olisit kotona äippälomalla kun keskimmäinen aloittaa koulun. Jotkut ihan pyrkii tähän ajoitukseen! Vanhemmista lapsistakin alkaa jo yleensä olla pientä hoitoapua tuossa vaiheessa. Olet myös varmaan ollut jo joitakin vuosia työelämässä, olisiko mukavaa pitää vähän taukoa välillä ja keskittyä perheeseen? Vai haluaisiko peräti miehesi ottaa välillä kotiohjat?
Itselläni on isoveljiini juuri tuollainen ikäero, ja olin kyllä oikea silmäterä!!!
Älkää nyt tehkö mitään hätiköityä ensijärkytyksessä vaan miettikää ihan rauhassa asiaa, on teillä vielä aikaa tehdä päätöksiä suuntaan tai toiseen.
Se on sun ite päätettävä. Ymmärrän että ahdistaa.
Mieti oikein rauhassa monta päivää, listaa plussat ja miinukset..ja tottahan toki pitää miettiä että onko tähän varaa! Mitä sä haluat elämästä vielä?´Onko aikaa, rahaa, jaksamista..jne..
Mä en kuuntelis ketään muuta tässa asiassa vaikka ihanintahan se olis jos joku sanois jämäkästi "tee näin, näin on parasta".
Itse olen ollut samassa tilanteessa, päädyin keskytykseen. En säästynyt itkuilta, tunnontuskista ja surusta mutta tiedän näin jälkikäteen (siitä 6 v) että tein oikean ratkaisun, ja tiesin jo silloin että näin on tapahduttava. Elämäntilanne oli silloin sellainen. Välillähän sitä miettii että mitä jos, mutta elämästä ei tulisi mitään jos se olisi pelkkää jossittelua koko ajan. Olen sujut asian kanssa, se on kipeä piste elämässäni mutta niistä ei voi välttyä.
Mihin ikinä päädytkin, niin se on varmasti oikea ratkaisu. Tsemppiä!
Eiköhän se kolmaskin mahdu perheeseenne? Sitten piuhat poikki ettei tule aihetta pelätä enää neljättä...
Abortti ei mielestäni ole kypsän ihmisen ratkaisu, jos se tehdään PELKÄSTÄÄN oman mukavuuden takia!!!
Kyllä te jaksatte, olettehan jaksaneet kahdenkin kanssa :)
En hetkeään usko että kyseessä oleva nainen ja äiti edes harkitse aborttia "oman mukavuuden" takia ja ettei hän arvostaisi elämää.
Elämä ei vaan aina mee niinkun oli suunnitellut ja aina ei voi vaan sanoa ettö "eiköhän se yks kersa sinne mahdu" koska rakkaus ei pelkästään riitä tässä maassa vaikka kuinka toivois.