Alotettaampa ihan alusta....
Olimme seurustelleet pari kuukautta, kun huomasin olevani raskaana. Kumpikaan ei aborttia halunnut(tai minulle ei siitä kerrottu), mielipiteen kyllä kysyin. Ajattelin miehen myös pikkuhiljaa ajatukseen tottuvan, mutta taisin olla väärässä! Nyt laskettu aika alkaa olemaan käsillä ja taas sain kuulla että tää on vaan joku saatanan kakara, jota ei ois pitäny tehä. Olis kuulemma vaan helpotus jos tää ei elävänä syntyiskään. No kuulemma mieli voi sit muuttua ku ulos tulee...
Onko jollain teistä ollut samallaisia ajatuksia odotusaikana ja mikä on tilanne nyt? Vai saankohan huomata muutaman viikon jälkeen olevani yksin lasten kanssa, kun miestä eiedelleenkään kiinnosta????
Meillä kummalla jo ennestään yhdet tytöt. Tää miehen esikoinenkin oli vahinko, nyt kyllä on miehelle rakas, mut ei silloinkaan ois lasta halunnu.
Olimme seurustelleet pari kuukautta, kun huomasin olevani raskaana. Kumpikaan ei aborttia halunnut(tai minulle ei siitä kerrottu), mielipiteen kyllä kysyin. Ajattelin miehen myös pikkuhiljaa ajatukseen tottuvan, mutta taisin olla väärässä! Nyt laskettu aika alkaa olemaan käsillä ja taas sain kuulla että tää on vaan joku saatanan kakara, jota ei ois pitäny tehä. Olis kuulemma vaan helpotus jos tää ei elävänä syntyiskään. No kuulemma mieli voi sit muuttua ku ulos tulee...
Onko jollain teistä ollut samallaisia ajatuksia odotusaikana ja mikä on tilanne nyt? Vai saankohan huomata muutaman viikon jälkeen olevani yksin lasten kanssa, kun miestä eiedelleenkään kiinnosta????
Meillä kummalla jo ennestään yhdet tytöt. Tää miehen esikoinenkin oli vahinko, nyt kyllä on miehelle rakas, mut ei silloinkaan ois lasta halunnu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
jos ei ole valmis kantamaan vastuutaan. Luusis jo kerrasta oppineen. Laita menemään tuollainen mies. Mitä sä tollaista enää katselet?
ei oo oppinu ei, eikä opikkaan...
Ku on jo yks lapsi, jonka isän kans ei oo enää niin ei tahtois sitä enää. Kai sitä vaan haluu uskoo siihen et ku se saa lapsen syliinsä, niin ajatukset muuttuu. Tollaset kommentit joita silt nyt saa ni satuttaa vaan nii hemmetisti. Harmittaa lapsen puolesta... Oon kuitenki käytännössä nähny et osaa olla osi hyvä isä ja munki tyttäreni tykkää hänestä todella.
Nyt vaan ois kiva jos ois joku joka on tuntenut samoin?
meillä oli sama homma aikanaan.
odotus aikana miestä ei tuon taivaalistakaan
syntyvä lapsi kiinnostanut.
sitten kun lapsi syntyi, niin jopas alkoikin kiinnostaa.
mutta sitä kesti hetken, melki puoli vuotta.
sen jälkeen mies vain tokas ettei kiinnosta..
ja häipyi.
en oo sen koommin kuullu/ enkä nähny.
eikä tapaa lastaan. eikä varmaankaan ees tiedä
/ tunnistaisi lastansa.
mutta hyvin silti lapsen kanssa pärjätty kaksinkin. :)
omaan valintaani ja elämääni olen ihan tyytyväinen.
pois sieltä mahastas jne jne katosi vuosikausiksi. SItten kävi tapaamassa kerran kaksi. Sitten alkoi solmia suhdetta kun lapsi oli jo iso.
Nyt on kyllä polleata "isää" kun lapsi menestyy hyvin>ei kiitos hänen,muistaa kyllä mainita ettei ole osaa ei arpaa.
Mua vihaa kun on kuulema mun syy että tuli isäksi. Ja kerran aiemmin kanssa! uja naisen syy, ei oma tietenkään!
Kerron oman stoorini miehestäni (olen itse siis nainen):
Olimme alkaneet pyöriä tiiviisti yhdessä, muttei seukattu. Harrastimme seksiä usein (suojaamatonta), mies tiesi kyllä etten syö pillereitä koska olin kertonut hänelle jo heti alussa. Sitten aloin yhtenä päivänä epäillä että olen raskaana ja niinhän se sitten olikin kun tein testin.
Kerroin miehelle heti asiasta ja hänelle iski paniikki lapsesta, kysyi heti että kai meen abortin tekemään että hän kyllä mukaan tulee ja maksaa kaiken jos kuluja tulee. Kerroin että haluan pitää lapsen ja etten aijo pakottaa hänen kantamaan vastuuta siitä ja ettei tarvi maksaa elareita.
Reilu kuukausi meni hänellä sulatellessa ajatusta lapsen tulosta (jatkoimme yhdessä pyörimistä edelleen samaan malliin kuin aikaisemminkin). Pikkuhiljaa aloin kysellä uudestaan häneltä miltä hänestä tuntui ja mitä mieltä oli. Ilokseni sain huomata että ajtukset lapsen tulosta alkoivat olla pikkuhiljaa myönteisemmät ja myönteisemmät.
Nyt seurustelemme ja olemme yhdessä käyneet ultrissa ja synnytysvalmennuksissa=) Hän odottaa vauvaa jo kovasti ja elämä hymyilee meillä!
Minulla kävi hyvin, vaikka lapsi onkin ns.vahinko lapsi, jota kuitenkin kumpikin rakastaa jo nyt niin paljon. Kannattaa siis antaa aikaa miettiä kaikessa rauhassa vauvaa ja tulevaisuutta. Parempi edetä rauhallisesti ja olla koko ajan hössöttämättä siitä miehelle. Varsinkaan tenttaus ja painostus ei koidu eduksi.
Miten voi olla VAHINKOraskaus, jos harrastaa USEIN SUOJAAMATONTA seksiä. Pientä tarkkuutta nyt niihin sanavalintoihin, ettei tartte hermostua ;)
Ja ihan oli yllätys, kun raskaustesti näyttikin plussaa. Voi huokaus.