..etenee valtionhallinnossa sujuvasti, mutta kuka kysyy nyt oikeusturvansa perään?
Tämä kansa on uskomaton porukka, jota voidaan viedä mihin lahtipenkkiin hyvänsä ja se on valmis uskomaan kaiken mitä sille syötetään, kunhan se tulee hallintoviranomaisen suusta.
Minusta on uskomaton tilanne,että vuosille 1910-1920 ajoittuvat vedenkorkeuden määritykset on unohdettu ja viimeisen kahden kolmen kuivan vuoden aikana liiallisesta juoksutuksesta johtuvien vesijättömaiden haltuunottoa suunnitellaan eduskunnan käsittelyyn vieläpä niin, että laki haltuuotosta tulisi voimaan jo vuoden vaihteessa.
Kertokaapa minulle missä mennään?
Onko joku valtionhallinnossa herännyt maanviljelysmaiden sateliittimittausten seurauksena siihen,että nythän on tosi hyvä sauma rahastaa valtion pohjattomaan kukkaroon "sopivia" neliöhintoja rantojen parantamisesta ja vedenlaskusta syntyneistä "vesijättömaista"?
On selvä,että luvallisen rantojenparantamisen seurauksena ja luonnonolosuhteiden ehkäpä vain tilapäisestä muutoksesta, johtuen on syntynyt "vesijättömaata", jota nyt ollaan saghaijaamassa valtion omaisuudeksi.
Nyt minulle riittää tämä ja minä haluan tietää missä on valtiosäännön lupaama yksityisen omaisuuden suoja?
Siinäkö,että 50-luvulla ostamani matalarantainen rantatontti on kasvanut nykyiseen vesirajaan metrisen (keskimääräisen vedenkorkeuden mukaan)vedenpinnan alenemisen vuoksi noin 10m viidenkymmenen metrin levyiseltä alueelta vanhoista erottamisen yhteydessä määritellyistä rajanauloista. Siis hallintoviranomaisen luvalla tehtyjen juoksutusten seurauksenako nyt on se, että vedenpinnan laskun vuoksi pilaantuneen rantani lisäksi minun pitäisi maksaa syntyneestä "vesijättömaasta" käypänen neliöhinta?
Tai muuten rantatonttini ja vesirajan väliin muodostuisi isännätöntä maata, joka katsottaisiin nyt vallitsevan vedenkorkeuden mukaisesta vesirajasta rajanauloihin valtion omaisuudeksi. Siis minun tapauksessani 10 x 50m=500 neliötä.
Sekö minun nyt pitäisi muine kuluineen ostaa valtiolta takaisin, että minulla jälleen olisi se rantatontti, jolle valtiosääntö on vannonut omaisuuden suojaa ja jota sääntöä ikäiseni miehet ovat verissäpäin puolustaneet.
Tässäkö me nyt taas kerran olemme ja kaikkiko te tämän olette valmiit hyväksymään "narisematta"?
Kuka nukkuu.Mekö,eduskunta vaiko oikeustaju?
Käsittääkseni erilaisista yhteensattumista (rannanparannus,tarpeettoman suuret juoksutukset ja ehkäpä täysin tilapäiseksi jäävä vedenkorkeuden lasku)johtuvat seuraukset olisivat minun ja ehkäpä kymmenien tuhansien ihmisten maksettava. Päivän hintaan neliöltä.
Minusta kyseinen "vesijättö" tulisi automaattisesti liittää tonttiin ja jos jotain, niin toimenpiteestä johtuvat kustannukset voisivat olla "oikeus ja kohtuus". Muu sen ylitse alkaa haiskahtaa opportunismilta.
Omalta kohdaltani takaan,että asia ei jää tähän, sillä valtion ja yhteiskunnan hyödyntämiseksi tekemästäni työpalkasta säästetty ja sillä maksettu omaisuuteni ei ole noin vaan otettavissa.
Minäpä luulen,että herääminen tulee tapahtumaan poliittisellakin rintamalla asian tiimoilta!
Tämä kansa on uskomaton porukka, jota voidaan viedä mihin lahtipenkkiin hyvänsä ja se on valmis uskomaan kaiken mitä sille syötetään, kunhan se tulee hallintoviranomaisen suusta.
Minusta on uskomaton tilanne,että vuosille 1910-1920 ajoittuvat vedenkorkeuden määritykset on unohdettu ja viimeisen kahden kolmen kuivan vuoden aikana liiallisesta juoksutuksesta johtuvien vesijättömaiden haltuunottoa suunnitellaan eduskunnan käsittelyyn vieläpä niin, että laki haltuuotosta tulisi voimaan jo vuoden vaihteessa.
Kertokaapa minulle missä mennään?
Onko joku valtionhallinnossa herännyt maanviljelysmaiden sateliittimittausten seurauksena siihen,että nythän on tosi hyvä sauma rahastaa valtion pohjattomaan kukkaroon "sopivia" neliöhintoja rantojen parantamisesta ja vedenlaskusta syntyneistä "vesijättömaista"?
On selvä,että luvallisen rantojenparantamisen seurauksena ja luonnonolosuhteiden ehkäpä vain tilapäisestä muutoksesta, johtuen on syntynyt "vesijättömaata", jota nyt ollaan saghaijaamassa valtion omaisuudeksi.
Nyt minulle riittää tämä ja minä haluan tietää missä on valtiosäännön lupaama yksityisen omaisuuden suoja?
Siinäkö,että 50-luvulla ostamani matalarantainen rantatontti on kasvanut nykyiseen vesirajaan metrisen (keskimääräisen vedenkorkeuden mukaan)vedenpinnan alenemisen vuoksi noin 10m viidenkymmenen metrin levyiseltä alueelta vanhoista erottamisen yhteydessä määritellyistä rajanauloista. Siis hallintoviranomaisen luvalla tehtyjen juoksutusten seurauksenako nyt on se, että vedenpinnan laskun vuoksi pilaantuneen rantani lisäksi minun pitäisi maksaa syntyneestä "vesijättömaasta" käypänen neliöhinta?
Tai muuten rantatonttini ja vesirajan väliin muodostuisi isännätöntä maata, joka katsottaisiin nyt vallitsevan vedenkorkeuden mukaisesta vesirajasta rajanauloihin valtion omaisuudeksi. Siis minun tapauksessani 10 x 50m=500 neliötä.
Sekö minun nyt pitäisi muine kuluineen ostaa valtiolta takaisin, että minulla jälleen olisi se rantatontti, jolle valtiosääntö on vannonut omaisuuden suojaa ja jota sääntöä ikäiseni miehet ovat verissäpäin puolustaneet.
Tässäkö me nyt taas kerran olemme ja kaikkiko te tämän olette valmiit hyväksymään "narisematta"?
Kuka nukkuu.Mekö,eduskunta vaiko oikeustaju?
Käsittääkseni erilaisista yhteensattumista (rannanparannus,tarpeettoman suuret juoksutukset ja ehkäpä täysin tilapäiseksi jäävä vedenkorkeuden lasku)johtuvat seuraukset olisivat minun ja ehkäpä kymmenien tuhansien ihmisten maksettava. Päivän hintaan neliöltä.
Minusta kyseinen "vesijättö" tulisi automaattisesti liittää tonttiin ja jos jotain, niin toimenpiteestä johtuvat kustannukset voisivat olla "oikeus ja kohtuus". Muu sen ylitse alkaa haiskahtaa opportunismilta.
Omalta kohdaltani takaan,että asia ei jää tähän, sillä valtion ja yhteiskunnan hyödyntämiseksi tekemästäni työpalkasta säästetty ja sillä maksettu omaisuuteni ei ole noin vaan otettavissa.
Minäpä luulen,että herääminen tulee tapahtumaan poliittisellakin rintamalla asian tiimoilta!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jotain tietoa:
Maa- ja metsätalousministeriössä ollaan valmistelemassa muutosta kiinteistönmuodostamislakiin. Ehdotusten toteuduttua on mahdollista saada vesijättömaiden ongelmiin laillisia ja päteviä ratkaisuvaihtoehtoja.
Eräs merkittävimmistä helpotuksista uudistuksessa olisi, että vesialuetta ja siitä muodostunutta vesijättöä voitaisiin käsitellä omistuksellisesti yhtenä kokonaisuutena, jos niillä on samat osakkaat. Jos osakkaat eivät ole samoja, voitaisiin alueet silti yhdistää keskinäisellä sopimuksella.
Maanmittaushallituksesta saadun tiedon mukaan lakiehdotuksen valmistelu on loppusuoralla ja hallituksen esitys asiasta annettaneen eduskunnalle lähiaikoina. Kiinteistönmuodostamislain muutoksen toivotaan astuvan voimaan jo vuoden 2004 alusta lukien.
Luulisi ministeriön sivuilta löytyvän lisätietoa asiasta mutta kun ei... Kohta lakiehdotus siis tulee jo eduskuntaan ja tuskinpa enää muuttuu miksikään oli sisältö nyt mitä tahansa.
.....siinäpä sitä ollaankin. Meilläkun on hallintokäytäntö se,että keskeneräisistä valmistelun alla olevista jutuista ei "huudella".
Nyt ei ole varsinaisesti siis olemassa mitään kongreettista luettavissa olevaa dogumenttia tulevasta, niin säkissä ollaan ja kuitenkin juttu on siinä asteessa viranomaisessa,että se alkaa olla valmis isoon saliin.
Asia on kansallisesti merkittävä ja "liippaa jo Eu- oikeusasiamiehen tasoa".
Nyt näyttää,että asia on asiana ilmeisesti siirrettävä poliittiseen keskusteluun, mutta kuka on valmis argumentoimaan ne perusteet jolla eduskunta palauttaa esityksen ja asia harkitaan uudelleen?
Nyt haluaisin tietää mitä mieltä Te muut kanssaveljeni olette tekeillä olevan uudistuksen oikeudenmukaisuudesta, siis tuntuuko tämä kaikki nyt tarpeelliselta ja onko nyt tämän aika. Siis tehdäänkö tässä Naturaa jokaisen rantatontin edustalle, jossa liikkuminen "suojatun kotirauhan"alueella mahdollistetaan kelle hyvänsä?
että vesijättömaan (vuosista riippumatta !)tulisi kuulua suoraan lain nojalla rantakiinteistön omistajalle. Tai ainakin hänellä kuuluisi olla vapaa nautintaoikeus alueeseen. Näin olisi kaikkein yksinkertaisinta.
jonka katsotaan ulottuvan vesialueellekin siihen rajaan asti, josta ilman teknistä välinettä voidaan tontilla tapahtuvaa toimintaa seurata.
Näinhän se menee.
Nyt, jos en ostaisi tai käyttäisi lunastustietä ns. vesijättöön, niin se omistamani rantatontti (omaisuus) ei olisikaan enään samanarvoinen kuin ennen ja kyllä ainakin minä katsoisin omaisuuteni turvaa loukatun. Ainakin siltä osin,että kuka vaan voisi periaatteessa ja käytännössäkin tulla askeltamaan milteimpä saunani portaille, eikä hän olisi syyllistynyt mihinkään.Se rantarauha johon olen säästämääni rahaa sijoittanut menettäisi arvonsa.
Siis nyt on kyseessä sellainen asia joka antanee hyvinkin aihetta pistää koko asia uudelleen mietintämyssyyn ja pohtia kysymystä lähtien aina valtiosäännöstä asti, eikä liene syytä unohtaa hyvään hallintotapaan liittyvää ristiriitaisen hallintoasian ratkaisemista hallintoalamaisen eduksi.
..tai siis selvä, kiistämätön ja ehdoton peruste tässä maassa tehtäville lakimuutoksille ja määräyksille on kateus. Piste.
Demokratian perusta on kateus (Filosofi B. Russell). Suomi on demareiden maa. Kateus siunataan. Se on demokratiaa.
Ei kaupungit järkisyistä rakenna esim. pyörä- ja kävelyteitä rivitalo-ok-taloalueiden läpi. Syyt ovat yhdessä seitsemästä kuolemansynnistä. "Rikkaille" ei saa antaa rauhaa, vaikka kallisti ovat luulleet siitä maksaneensa. Ei, rahvaan on päästävä ajelemaan ja pällistelemään mahdollisimman läheltä.
Sama juttu rantaviivojen kanssa. Eikös Karpo tehnyt jutunkin tilanteesta, missä jokin kunta oli oikeasti tekemässä kävelytietä vesijättömaalle, saartamaan yksityistonttia ja sabotoimaan entisen oman rannan käytön?!