Ihana poikani, juoksee katsomaan, kelloa, hän ei voi "kävellä", kuin kellonviisarit rauhallisesti "tyksyttäin" eteenpäin.
Vaan hän juoksee, minun adhd-poikani, on nopeampi kelloa.
Miksikö hän juoksee kellolle?
Hän tekee juuri sitä mitä persialsislääkäri sanoi, hänen olla tietämättä mitä kello on!
Niin, poika vilkaisee pikaisesti, kelloa, saan halauksen, mitä en ole ansainnut.
Tulikohan tuo taikinakulhon "puhdistuslusikoinnista", vai menneiden päivien ikävästä.
Kai molemmista.
Niin,kellonvilkaisija kävi keittiössä, kello käy aika lyhenee tältä päivälta, rakkaalta päivältä, kun saa olla kotona, vielä on aikaa, tätä päivää, tätä hetkeä.
Voi, iltaa on vaikka kuinka sanon lohduttavasti.
Keittiöön leviää suklaapiirakka-taikinapohjan tuoksu.
Aikaa on koko elämä, tämä hetki, seuraava tunti, laskee poika.
Hyvä on olla, kaverikin istuu vieressä. On paljon asioita, liian paljon tälle tunnille, jakaa ei voi, jakaisiko ajan, touhua vähentäisi, vai mitä pitää jakaa, ja miksi?
Eilen oli vielä eilinen, tänään on tämä hetki, on ilta ennen nukkumista, poika laskee, tuo aikaa ymmärtämätön, viisas poika, joka puhuu monia kieliä, yltää enempään kuin ikäisensä, persialaisen nenän kaivaja, hengen päätti kai ottaa nenänkautta ulos, kun kotiin ei päästetty.
Onneksi henki oli väkevä, ei helpolla lähtenyt.
Suklaapiirakkaa, ja tätä hetkeä, aikaa, aikaa, ja suklaantuoksua, oman äidin kainaloa.
Poika miettii, seuraavaa päivää, vielä on jäljellä aikaa, vielä on paljon hymyä, halauksia ja suklaapiirakkakin on vielä syömättä, mutta ei kauaa miettii hän.
Mitä mietti persialainen, kun kirjoitti, ei ole mahdollista kotiin paluu. Miksi ei ole?
Onko se viisasta?
Keneen me luotamme, luotamme lapsena, luotamme vanhana, sitten kun ei enää jalkanouse juoksuun huimaan, eikä kukaan enään odota.
Vaan hän juoksee, minun adhd-poikani, on nopeampi kelloa.
Miksikö hän juoksee kellolle?
Hän tekee juuri sitä mitä persialsislääkäri sanoi, hänen olla tietämättä mitä kello on!
Niin, poika vilkaisee pikaisesti, kelloa, saan halauksen, mitä en ole ansainnut.
Tulikohan tuo taikinakulhon "puhdistuslusikoinnista", vai menneiden päivien ikävästä.
Kai molemmista.
Niin,kellonvilkaisija kävi keittiössä, kello käy aika lyhenee tältä päivälta, rakkaalta päivältä, kun saa olla kotona, vielä on aikaa, tätä päivää, tätä hetkeä.
Voi, iltaa on vaikka kuinka sanon lohduttavasti.
Keittiöön leviää suklaapiirakka-taikinapohjan tuoksu.
Aikaa on koko elämä, tämä hetki, seuraava tunti, laskee poika.
Hyvä on olla, kaverikin istuu vieressä. On paljon asioita, liian paljon tälle tunnille, jakaa ei voi, jakaisiko ajan, touhua vähentäisi, vai mitä pitää jakaa, ja miksi?
Eilen oli vielä eilinen, tänään on tämä hetki, on ilta ennen nukkumista, poika laskee, tuo aikaa ymmärtämätön, viisas poika, joka puhuu monia kieliä, yltää enempään kuin ikäisensä, persialaisen nenän kaivaja, hengen päätti kai ottaa nenänkautta ulos, kun kotiin ei päästetty.
Onneksi henki oli väkevä, ei helpolla lähtenyt.
Suklaapiirakkaa, ja tätä hetkeä, aikaa, aikaa, ja suklaantuoksua, oman äidin kainaloa.
Poika miettii, seuraavaa päivää, vielä on jäljellä aikaa, vielä on paljon hymyä, halauksia ja suklaapiirakkakin on vielä syömättä, mutta ei kauaa miettii hän.
Mitä mietti persialainen, kun kirjoitti, ei ole mahdollista kotiin paluu. Miksi ei ole?
Onko se viisasta?
Keneen me luotamme, luotamme lapsena, luotamme vanhana, sitten kun ei enää jalkanouse juoksuun huimaan, eikä kukaan enään odota.
Vastaukset 12
Vanhimmat
viikonloppua teille kaikille.
Lohduttaudu ajan kanssa taistellessa sillä
että tulee taas uusi viikonloppu ja uusi yhteinen aika. Ja jossakin vaiheessa se lopullinen huostaanotonkin purku!
Hyvä voittaa aina pahan, usko vaan.
ulkona ihanaa, joka paikassa ihanaa, kaikkea hyvää Sinulle!
Kenellä Suomessa on oikeus tehdä Piilipuun perheelle noin. Poika haluaa olla kotonaan ja äiti haluaa pojan kotiinsa. Mikä siis on se vaara, jonka vuoksi Piilipuun poika on kerta toisensa jälkeen palautettava kodistaan johonkin asumiskotiin. Mikä on se lääketieteellinen hoito, jota tämä asumiskodin henkilökunta muka pojalle tarjoaa?
Potilaalla on itsemääräämisoikeus, ja sitä oikeutta käyttää biologiset vanhemmat alaikäisen kohdalla. Jos kyseessä ei ole sairauden hoito tässä Piilipuun tapauksessa, niin kyseessä on kiusaaminen, koska lapsihan ei ole missään vaarassa kotonaan. Kyllä suututtaa tuo sosiaalijohtajan osaamattomuus, rikollista osaamattomuutta, rikollista välinpitämättömyyttä, rikollista vastuun pakoilua, rikollista vitkuttelua ja rikollista päättämättömyyttä.
huoltosuunnitelma. Siitä suunnitelmasta, ei minulle informoitu, edes jotta se nyt tuleva on huoltosuunniteman teko, miksikö asiat pitää tahallisesti tehdä väärässä järjestyksessä, huoltosuunnitelma, vaikka vanhempaintutkimus on kesken.
Olen asunut siellä nyt 4:jässä viikossa päiviä 4. Ovat käyneet meillä 3 kertaa.
Olen käynyt siellä silittämässä pojan vaatteita, ja kaikenlaista muuta olen siellä käynyt touhuamassa.
Nyt pitäisi tehdä taas hoitosuunnitelma, eivät voineet kirjoittaa vanhempaintutkimusta valmiiksi, niin miksi?
Ei ole kuin pelkkiä sanoja siitä, jotta kaikki on niin hyvin.
Tein siitä ilmoituksen sinne, jotta en ole käsittänyt, jotta se onkin huoltosuunnitelman tekoa,mitä seuraavaksi pitäisi mennä.
Pyysin sitä aikaa vaihtamaan, sillä laissa sanotaan, jotta pätevä syy, miksi huoltosuunnitelman laadintaa pitää siirtää, voidaan käyttää.
Onko se tarpeeksi pätevä syy, jotta ei ole minulle kirjallisesti siitä tullut viestiä, jotta on kysymys huoltosuunnitelman laatimisesta.
Enhän ollut tiennyt varata asiamiestänikään siihen.
Kun sanoin asumiskotiin, jotta lain mukaan sitten mennään, vastaukseksi sain
sinä ja nuo lait, pitää käyttää talonpoikaisjärkeä!
Onko talonpoikaisjärki heidän ainut lakinsa, suoko talonpoikaisjärki heille paremmat mahdollisuudet saada paremmin palkkaa ja pitempään työstään, saako talonpoikaisjärki turvan heille, jotta heidän työnsä jatkuu siellä, kun hoidokkeja, paremminkin valvottavia, sanakielissään "vittu-linjaa" käyttävää nuortaväkeä, on liian vähän, missä poikani pitää olla.
Ehkä talonpoikaisjärki takaa heille työpaikan säilymisen, yksi joutui heistä jo lähtemään, kuka on seuraava, sitäkö he miettivät, kun käyttäävät "talonpoikaisjärkeä".
Niilläkö sanoilla minulta viedään lakisääteinen oikeuteni, vaatia lainmukaista toimintaa.
Ja kun vielä sanoja sanoi, jotta olen riidanhaluinen, miksikö olisin?Onko riidan halua se jotta vaatii asioiden menevän lainpuitteissa.
Mikä turva minulle jää, kun sosiaalijohtaja on antanut kaikki oikeudet asumiskodille.
Katsoin netistä tätä sosiaalijohtajan taustaa, näyttää olevan ollut entisessä paikassaan sosiaalisihteeri. Kukaan ei kerro minulle, johtuuko hänen virheensä, pelkät virheet mitän tähän asti on tehnyt, johtuuko se siitä, jotta hän on mitä on? Sitäkään ei kerro kukaan mitä hän on? Paljonko on hallinnollista koulutusta?
No, lääninsosiaalitarkastaja saa nyt katsoa, noita "menneitä", juttuja kuinka hän asioitamme hoiti, menikö ne lainmukaan ja tarvittiinko siinä hallinnollista koulutusta, ja jos sitä hänellä on onko hän osannut sitä käyttää?
Onko lapsesi huostattu sinun ongelmiesi vuoksi?
voi enää tehdä jos kerran pojan huostaanoton yhteydessä on jo yksi voimassa olevan lastensuojelulain mukainen tehty. Huoltosuunitelmaahan tarkistetaan ja tarkennetaan tietyin väliajoin, mutta ei sitä lain mukaan tehdä kuin yksi avohuollon tai huostaanoton yhteydessä.
Kyllä suomalainen lainsäädäntö koskettaa myös sijaishuoltoa
samalla tavalla kuin kaikkia muitakin viranomaisia.
Jos Suomessa aletaan tekemään töitä ja varsinkin laissa määrättyjä viranomaistöitä
(esimerkiksi lastensuojelu) talonpoikaisjärjen mukaan niin sitähän olisi sitten 5 miljoonaa erilaista talonpoikaisjärjellistä tapaa toimia!
Yleensähän erimielisyyksiä ja oikeusjuttuja tulee kun joku osapuoli alkaa oikomaan lakeja ja tekemään niistä omia sovelluksiaan.
kerran vuodessa, ja viimeinen on tehty viimevuoden syksyllä, samoihin aikoihin.
Sittenhän sitä voi tarpeenvaatiessa tarkistaa.
Hyvin sanottu tuosta talonpoikaisjärjestä, hah, hoh..hah...
aivan täysin!! Ota järki jo käteen, tuolla tyylillä et varmasti saa poikaasi ikinä kotiin takaisin.
on sitten nähtävästi kädessäsi.
tuon äärimmäisen sekavan tekstin tarkoitus? Olla päivän taiteellinen pläjäys vai vetoava kuvaus huostaanotetusta pojasta ja hänen erikoisesta äidistään?
Niille, joiden lapsi/lapset on huostassa, kirjoituksesi kai tuovat muistoja, tuttuja kuvia mieleen tai vetoavat tunteisiin. Ja niille, joiden järki liikkuu tavallisen ihmisen tavoin, tekstisi antavat aika karmaisevan kuvan.
Niin joku jo kysyikin, miksi lapsi otettiin alun perin huostaan?
täällä ainuttakaan jonka järki voidaan liikkuvan "tavallisen ihmisen" tavoin.
Tuskin onkaan sellaista niin tavallista ihmistä.
Näyttää kaikki silti olevan niitä omia persoonallisuuksia, niin sinäkin.
Minusta täällä on aika paljon tavallisia ihmisiä. Tavallisia huostaanotettujen lasten vanhempia, tavallisia sijaisvanhempia ja aika lailla katkeria huostaanotettujen lasten vanhempia. En todellakaan ole lukenut kaikkia kirjoituksia täällä, mutta *tähän mennessä* ei ole tullut vastaan yhtään sijaisvanhemman kirjoitusta, josta en olisi ollut jollain tasolla samaa mieltä. Sen sijaan on ollut lukuisia, erittäin monia biovanhempien tekstejä, joiden kanssa olen ollut täysin, totaalisesti eri mieltä. Esimerkiksi monet sinun tekstisi ja Helinän.
En ole sijaisäiti eivätkä lapseni ole huostassa.
Tavallisetkin ihmiset ovat persoonallisuuksia, kaikki ihmisethän ovat persoonallisuuksia, eihän kahta samanlaista ihmistä olekaan. Jotkut tavallisempia, jotkut vähemmän tavallisia ja jotkut sitten useimpien mielestä omituisia. Sori vaan, mutta sinun juttusi minun mielestäsi ovat erittäinkin omituisia. Mutta mielipiteitähän on monia.