Kaipaisin teidän muiden ihmisten apua.. en halua kenenkään päättävän puolestani mutta haluaisin tietää mitä muut ajattelee asiasta. Olin yhden illan juttuna yhden puolitutun miehen kanssa ja tulin raskaaksi.Mies on tehnyt selväksi ettei koskaan halua kuulla minusta eikä vauvasta.Teenkö väärin ja lapsesta onnettoman jos se syntyy maailmaan ilman isää??Tykkään lapsista ylikaiken ja haluan saada paljon lapsia mutta en halunnut niitä ihan näin. Kuitenkin haluaisin sen pitää ja tiedän että olisin sille hyvä äiti ja rakastaisin sitä kovasti.Kuitenkin mietin että miten selviäisin lapsen kanssa yksin rahallisesti ym.Mitäs sitten kun lapsi on isompi ja kysyy isäänsä..?En tiedä kuinka tässä tekisi että olisi parhaaksi kaikille.Onko muilla vastaavia kokemuksia ja miten olette yksin selvinneet vauvan kanssa?Uskon kyllä kaiken kuitenkin loppujen lopuksi olevan sen arvoista.. onhan hän sitten oma lapseni:)
mitä mieltä olette?
Tuleva äiti??
4641
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ilman isää kasvavia lapsia on maailma pullollaan. Isä voi puuttua tapaturman tai sairauden takia, tai omasta valinnastaan - ei halua lasta tai on muuten vain poissa/poissaoleva (myös monissa "perheissä"). Eikä näillä lapsilla välttämättä sen kummemmin mene kuin muillakaan. Miehen malleja voi löytyä lähipiiristä, isoisä, eno kummisetä tms.
Kirjoituksestasi huokuu kuitenkin se että lasta haluat ;) Yksi RAKASTAVA aikuinen on riittävästi. Kaikilla lapsilla ei välttämättä ole sitäkään, vaikka "vanhemmat" olisivatkin.
Suomessa lain puitteissa voit vaatia isyystestin ja elatusavut isältä. Näistä isä ei voi laistaa. Pakko ei tietenkään ole näitä vaatia. Suomessa kyllä yksinhuoltajakin pärjää...eikä se ole mikään häpeä olla yksinhuoltaja.
mielestäni ei isättömyys lapsen elämää pilaa jos muut asiat on kunnossa. lapsella rakastava ja huolehtiva äiti ja ympärillä muita välittäviä ihmisiä.
kun kerran haluat lapsen niin miksi mietit aborttia?
vauvahan ei saa sitten koko elämää ja itse surisit lapsen menetystä.
yhteiskunta tukee hyvin lapsiperheitä. varmasti saisit esim. kodinhoitajan/perhetyöntekijän vauva aikana käymään auttamassa ja on tärkeää jos itselläsi on ystäviä tai sukulaisia tukemassa.
onnea vauvasta. enkä usko että kadut lapsen saamista koska kovasti haluat vauvan.
Moi!
Olen itse yksin lapsen kanssa omasta halusta. Haaveilin vuosia lapsesta, parisuhteessa ollessani, mutta eipä tullut koskaan sitä "oikeaa" hetkeä. Loppujenlopuksi kävi niin että yksin ollessani tuntui että nyt on SE aika. Enhän ole ikuisesti 26-vuotiaskaan. En ole katunut hetkeäkään ratkaisuani, joka joidenkin mielestä on itsekäs yms. Tiedän sen että jokaisella lapsella on oikeus isään jne. Olen itse kasvanut periaatteessa "ilman" isää, vaikka tavannutkin häntä usein. Elikkäs vaikka lapsellani ei ole isä kokoajan läsnä, en luule että hänen elämästään tulee mitenkään huonompi tai onnettomampi näin. Olen sitä mieltä että jokainen lapsi on onnellinen kun hänellä on rakastavia ihmisiä ympärillään,oli heitä sitten saman katon alla yksi tai kymmenen, turvallinen koti jne. Parempi yksi hyvä vanhempi kun esim kaksi huonoa. Ja se on ikävää että joissain perheissä pysytään yhdessä vai lasten takia. Kyllä lapsi aistii sen jos ympärillä teeskennellään. Itse uskon pystyväni tarjoamaan lapselleni yhtä hyvän elämän kun jos tässä olisi myöskin se toinen.
Eli uskon että tulet pärjäämään ihan hyvin yksinkin. Tiedän äitejä joilla viisikin lasta yksin ja he pärjäävät hyvin. Se on niin paljon itsestä kiinni ja toki tukiverkosto on tärkeä. Apua tulet tarvitsemaan kuitenkin =) Muista sitä myös pyytää, ei kenenkään tartte pärjätä yksin.
Tsemppiä sulle ja kuuntele sydäntäsi =)