Tutuistuin miellyttäväävään kirkkoherraamme (hän oli Vl:n)kun muutin Länsi-Uudellemaalle. Tämä kirkkoherra oli erittäin mukava Jouduin tavalla tai toisella tekemisiin hänen kanssaan ja pidin hänestä todella paljon. Tämä pappi oli tosi mukava ihminen ja välitti seurakuntalisistaanJopa niin paljon, että pyysin hänet siunaamaan Äitini ja Isäni kun heistä aika jätti. Arvostin ja kunnioitin häntä suuresti, mutta kun itse jouduin
ahdinkoon ja halusin häneltä tukea tapahtui seuraavanlaista.
Jouduin perheväkivallan uhriksi, ja puhuin siitä
avuttomana kirkkoherrallemme, niin hän sanoi, että minun tulee vain kestää ja antaa anteeksi.
Silloin oli jo perheväkivalta rikos Suomen lain mukaan. Eli jos nyt miettii sitä mitä hän silloin sanoi hän hyväksyi lain rikkomuksen ja
kehoitti vain uhria antamaan anteeksi ja kestämään.
Järkytyin suuresti silloin, enkä vieläkään tunnetasolla voi tajuta sitä ennkä antaa hänelle
anteeksi.
Otin sitten avioeron, mutta vieläkin sattuu kun muistelen tuota tapahtumaa1
ahdinkoon ja halusin häneltä tukea tapahtui seuraavanlaista.
Jouduin perheväkivallan uhriksi, ja puhuin siitä
avuttomana kirkkoherrallemme, niin hän sanoi, että minun tulee vain kestää ja antaa anteeksi.
Silloin oli jo perheväkivalta rikos Suomen lain mukaan. Eli jos nyt miettii sitä mitä hän silloin sanoi hän hyväksyi lain rikkomuksen ja
kehoitti vain uhria antamaan anteeksi ja kestämään.
Järkytyin suuresti silloin, enkä vieläkään tunnetasolla voi tajuta sitä ennkä antaa hänelle
anteeksi.
Otin sitten avioeron, mutta vieläkin sattuu kun muistelen tuota tapahtumaa1
Vastaukset 11
Vanhimmat
Perheväkivallan uhriksi joutuessaan kannatta hakea apua jostakin toisesta paikasta kuin kirkkoherralta. Kirkkoherraa näet koskee maallisetkin lait ja hänellä on myös salasspitovelvollinen. On oikein, ettei kirkkoherra vuoda edes rikoksia julkisuuteen. Rippitapauksissa vaitiolovelvollisuus on ehdoton! Käsitykseni mukaan edes vankilan pappi ei vuoda tietoja viranomaisillekaan. Näin se pitää ollakin.
Tuskin kirkkoherran neuvo kehottaa ketään hyväksymään rikoksia.
Perheväkivallasta kannattaa ilmoittaa "maallisille viranomaisille" tapauksen mukaan. Tässähän ei tullut tarkempaa tietoa väkivallan laadusta. Esim. fyysisestä vammasta lääkäri voi laittaa asiat eteenpäin ja poliisille voi tehdä ilmoituksen.
Eipä tuo hänen neuvonsa oikein ollut. Siinä olet ihan oikeassa.
Tuskin se kuitenkaan siitä johtui, että on vl. Varmaan on niin, että tuolla tavalla ajattelevia on ollut tai on ehkä vieläkin vl:n joukossa kuten muuallakin.
Yleensäkin perheväkivallasta vaietaan liikaa. Joka 5. nainen saa turpaansa kotona. Se on järkyttävän paljon. Melkein yhtä moni jatkaa vaan...
Mutta en saanut.!
Anteeksi nyt vain mitä tehdään papilla / kirkkoherralla, jos emme avuttomuuden tilassa
saa ymmärrystä ja tukea?
Meidän verorahoilla niiden pappienkin koulutus maksetaan
jossa ongelmat lakaistaan maton alle etteivät olisi häiritsemässä. Siksi ongelmista ei kannata puhua vl:lle, oli hän kirkkoherra tai kuka tahansa. Aina saat neuvon, ettei pidä puhua asioista vaan salata!
ovat SRK-jumalan tunnusmerkkejä.
Olipas tue edellinen rasisitinen kommentti. Rasismia on yleistää jonkun yksittäisen ihmisen ongelma tietyn ihmisryhmän ongelmaksi, tai leimata jotakin ryhmää kielteisillä ilmauksilla. Rasismi on vaarallista, koska se synnyttää vääriä yleistyksiä, loukkaa rasismin kohteita, sillä lietsotaan vihaa ja vihalla oikeutetaan vakavampiakin tekoja.
Rasisimin lisäksi kirjoittajää näyttää ajavan henkilökohtainen viha tai kauna vl:a kohtaan. Vaikka viha on voimakas käyttövoima, syö se myös aina vihaajaa itseään ja supistaa hänen elämäänsä. Yleensäkin tunteitaan kannattaa pyrkiä hallitsemaan, jotta ei olisi niiden orja.
Sinällään kirjoittajan esimerkki on vakava. Tunnen Länsi-Uudellamaalla vain yhden vl-kirkkoherran, tai entisen sellaisen ja minun on vaikea uskoa hänestä tällaista. Olen pitänyt miestä viisaampana. En tietenkään kiistä sitä mitä kertoja sanoi, ja olen sellaisesta pahoillani. Toivottavasti olet selvinnyt kokemuksistasi.
Viisaskin voi olla sokea sovinisti. Otaksun avaajan olevan nainen. Asia selittyy mielestäni sillä. Valitettavasti.
Tiedättekö miten hajalla tuollaisessa tilanteessa
ihminen on? Tosi hajalla.
En ole vieläkään siitä toipunut kokonaan vaikka
aikaakin on vierähtänyt.
Sellaista kokemusta en toivo kenellekään ihmiselle!
Tähän loppuun toinen kannustava kokemus ja näitä
" kannustavia" kokemuksiahan riitti.
Oli pakko oppia vaikenemaan.
Yhdelle tutulle kun kerroin parilla sanalla asiasta hän sanoi heti topakasti siihen, ettei halua enää missään tekemisissä kanssani!
No vuosia vierähti ja hän sanoi minulle, että
on anteeksi pyynnön velkaa!
Nykyisin tervehdimme kun harvoin kohtaamme ja
saatamme vaihtaa muutaman sanan.
Nyt lopetan tämän kirjoittelun tähän, sillä sydän alkoi taas kummasti jyskyttää.
Oli virhe kirjoittaa asiasta. Olin typerys!
... vähän ihmettelen, onko tuolla papin käyttäytymisellä mitään tekemistä vanhoillislestadiolaisuuden kanssa.
Olettaisin, että siinä oli kysymys henkilöstä, joka yksinkertaisesti oli (ja on) kykenemätön ratkaisemaan niin omia kuin toistenkin käytännön ongelmia. Hän pyrki väistämään tilanteesi antamalla mahdollisimman yksinkertaisen vastauksen.
Se on melko tyypillistä ns. mukaville ihmisille. He ovat mukavia vain silloin, kun muillakin on kivaa. Kun eteen tulee vakavia ristiriitoja, he luikkivat hämillään takavasemmalle.
Pahinta on, etteivät he kykene käsittelemään omiakaan ongelmia. Itsemurhan tehneet ovat usein toisten silmissä olleet iloisia, aurinkoisia ihmisiä. Henkilökohtaiset murheet ovat kuitenkin kyteneet valoisan ulkokuoren sisällä ja viimein roihahtaneet liekkiin.
ei kenenkään tarvitse kärsiä perheväkivallasta.
Nykyisin saa väkivaltaisellekin osapuolelle tukea ja hoito,että hän pääsisi vapaaksi väkivallan kierteestä.
Itselläni oli väkivaltainen mies. Juttelin hänen kanssaan vakavasti ja sanoin,että tarvittaessa muutan pois kotoa.
En halunnut lasteni oppivan sellaista käytöstä,enkä antanut myöskään hakata itseäni.
Mies haki apua ja väkivalta loppui joksikin aikaa,kunnes se alkoi kohdistua lapsiin.
En enää uskaltanut jätää lapsia hetkeksikään isälleen.
Elin siis symbioosissa lasteni kanssa ja suojelin heitä.
Silloin väkivalta alkoi kohdistua esineisiin. paljon tavaroita särkyi,mutta ihmiset säästyivät.
Yritin tukea miestäni hoidoissa ja hetken se aina auttoikin.
Hän ei kuitenkaan ollut onnellinen käytöksensä vuoksi,tai siksi,ettei saanut vapaasti toteuttaa sitä.
Joka tapauksessa hän eräänä päivänä vain jätti perheensä, kielsi uskonsa ja alkoi vaihdella tyttöystäviään lähes kuukausittain.
Tuskin hän nyt sen onnellisempi on,kuin ennen lähtöään,mutta nyt ei ainakaan tarvitse hillitä itseään.
Väkivaltaan on yleensä aina joku syy,mutta se syy ei ole uhrissa,vaan usein tekijän mielenterveydessä.
Masennus tai yleinen tyytymättömyys aiheuttaa yleensä tuollaisia tilanteita.
jos kaikki on hyvin,niin miksi lyödä,mutta jos oma elämä ei jostain syystä tyydytä,niin silloin nyrkit heiluvat.
Ja koska väkivalta johtuu suurelta osin jonkinasteisesta sairaudesta,siitä voi myös parantua. Mutta ilmeisen harvoin.
Siihen auttaa usein sama,kuin narkomaanin pelastumiseenkin...uskoon tulo.
Usko näyttää tarkoituksen elämälle ja poistaa tyytymättömyyden. Samoin se saa rakkauden heräämään ja sitä jälkeenpäin ihmettelee,miten joskus on voinut olla niin kovasydäminen.
mutta jos uskon menettää,se saattaa vaikuttaa juuri päin vastoin. Elämä muuttuu tarkoituksettomaksi,eikä millään ole enää väliä. Silloin voi vaikka lyödä tai tuhota perheitä.
Olen itse lesta ja minulla on ystäviä niin lestoja, kuin muista hengellisyyksistä. Joukkoon mahtuu myös perusluterilaisia ja ateisteja. Ei se uskon puuttuminen ole niistä ateisteistakaan kuitenkaan ihmisinä huonompia tehneet. Eivät ole väkivaltaisempia tai koe elämää tarkoituksettomampana ja kantavat vastuuta maailmasta ja lähimmäisistään. On heilläkin kuitenkin arvoja, vaikka ne perustuvatkin meidän uskostamme poikkeavalle maailmankatsomukselle.