Ravintolakäytännöistä

Selatessani Madeiran osastoa sattui silmääni viesti, jossa puhuttiin varsinaisen tilattavan ruokalajin lisäksi tarjottavasta ruoasta, josta laskutetaan ja joka siten vaikuttaa aterian kokonaishintaan.

Portugalissa tuodaan yleisesti heti tai aika pian asiakkaan saavuttua hänelle leipää, voita, sardiinitahnaa, juustoa, leikkeleitä tai mustekalaa tai jotakin muuta riippuen siitä, missä päin Portugalia syödään.

Näitä tarjoilijan ilman tilausta tuomia ruokia ei tarvitse ottaa vastaan. Niistä kaikista tai niistä, joita ei halua, voi kieltäytyä kohteliaasti siinä vaiheessa, kun ne tuodaan pöytään, mutta vain siinä vaiheessa, ei enää myöhemmin, sillä hiljaisuus tulkitaan tarjoilun vastaanottamiseksi.

Joku kirjoitti myös sivummalla sijaitsevista nuhjuisemmista, halvemmista ravintoloista. Useimmat näistä ravintoloista ovat täysin kelvollisia. Tavallisia kansanravintoloita (joita suurin osa portugalilaisista ravintoloista on) ei remontoida joka vuosi eikä joka toinenkaan. Ne ovat silti aivan käyttökelpoisia, jollette ole varakkaita tai ette halua maksaa itseänne kipeiksi. Niissä on paperiliinat ja lystävällinen, palveluhenkinen henkilökunta. Olen ruokaillut sellaisissa vuodesta -94 lähtien enkä ole pettynyt.

Joku kirjoitti jossakin vaiheessa torakoista. Sellaiseenkin te saatatte törmätä, myös ravintolassa. Jopa isoon sellaiseen. Itselleni ei ole käynyt näin Portugalissa, mutta kylläkin Espanjassa, Marbellassa.

Todella isot torakat elävät kokemukseni mukaan ulkona ja ovat vähintään kerran viikossa pyrkimässä meidänkin kotiin sisätiloihin. Ne vain kuuluvat täällä faunaan eivätkä ole merkki mitenkään erikoisesta likaisuudesta, nin kuin ehkä Suomessa on annettu ymmärtää. Siistiä on muuallakin Suomessa. Torakka on yksi maailman vanhimpia olioita eikä ole lähelläkään uhanalaisuutta.

Portugali on maa, jossa vähätuloinen voi nauttia ravintolakäynneistä silloin tällöin ja vaikka joka päivä ulkona kupista kahvia, jollainen täällä Azoreilla maksaa halvimmillaan 50 C. Kahvin ja pienen makean voi saada eurolla, ihan kunnollisen viinipullon ravintolassa 8 eurolla.

Yksi ruokalaji lisukkeineen (kannattaa kysyä, mitä ne ovat; niitä voi mahdollisesti myös vaihtaa)vie yleensä nälän, niin että mitään alkupaloja ei tarvita. Keitot ovat maukkaita ja nitä kannattaa maistaa. Perinteisin niistä on caldo verde.

Myös jälkiruoat ovat runsaita. Tavallisin niistä on flam, eräänlainen paahtovanukas. Maistakaa myös paikallisia hedelmiä (niitä usein tarjotaan ravintolassa jälkiruoaksi), vaikkapa appelsiinia, mutta varmistautukaa, että appelsiini on kasvanut on Portugalissa. Azoreilla syökää ilman muuta paikallisesti kasvatettua ananasta.

Nauttikaa uusista elämyksistä rohkeasti! Portugalissa kaikki ei ole kiilloitettua, gourmeta eikä kallista, vaan edullista ja varsin nautinnollista. Nauttikaa erilaisuudesta! Poiketkaan niiltä turistipaikoilta ja kokeilkaa kansanruokaloita!