Haimasyöpä

Päivä kerrallaan

Hei, perheenjäsenelläni todettiin noin kuukausi sitten haimasyöpä. Kasvain on noin 4 cm eikä toistaiseksi ole levinnyt muualle elimistöön. Kasvainta ei voida leikata, koska se on kiinnittynyt verisuonistoon. Nyt ollaan aloittamassa sytostaatti- sekä sädehoitoa.

Tiedän hyvin taudin epätoivoisen ennusteen. Haluaisin kuitenkin kuulla, osaako joku kertoa taudin etenemisestä? Mitä voi olla tulossa seuraavaksi? Millaisia oireita kasvaimen leviäminen aiheuttaa? Millaisia vaikutuksia hoidoilla tulee olemaan?

Kiitos kaikista tiedoista.

78

89910

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Jatta

      Haimasyövästä en osaa sanoa mitään koska minulla on rintasyöpä. Uskoa paranemiseen ei kuitenkaan kannata menettää. Nykyään on hyvät hoidot ja lääkkeet. Uusia tulee harva se päivä. Lähes poikkeuksetta hoidot tehoaa. Toivottomuus ja murehtiminen vie voimat ja alkaa ahdistaa. Voimia tarvitaan nyt selviytymiseen ja paranemiseen.

      Sytostaatit voi aiheuttaa vaikka mitä. Itse olin niin kehnossa kunnossa etten jaksanut kävellä kuin muutaman askeleen kerralla. Mitään en jaksanut tehdä, paitsi kirjoittaa ystäville huumorilla sävytettyjä kirjeitä ja sähköposteja. Suu meni rikki, kaikki maistoi pahalle, joka paikkaa särki, veriarvot laski ja tulehdusarvot nousi. Pitkä ja kuluttava antibioottikuuri verotti vähäisiä voimia. Mutta minä SELVISIN.

      Netistä löytyy monta syövän keskustelufoorumia. Niille kannattaa kirjoittaa tuntojaan. Samoin tänne. Palstoilta saa tukea vastaavassa tilanteessa olevilta tai siitä selvinneiltä. Mitään ei kannata padota itseensä. Purkaminen on yksi selviytymiskeino.

      Itse voit olla sairastuneen tukena. Ei sääliä eikä ruikutusta vaan tukea ja kannustusta. Välillä riittää se että on vain vierellä tai koskettaa. Kuuntele herkällä mielellä ja pidä tuntosarvet valmiusasemissa. Yhdessä te selviätte ja pärjäätte. Sen jälkeen alkaa uusi entistä ehompi elämä.

      Virtuaaliset voimahalit molemmille tai koko perheelle. Kirjoittele

    • Rinta veks

      Minulla oli vuosikausia hyvä naapuri ja molemmat ollaan koiraihmisiä ja kissatkin löytyy...:)Puhuttiin aina ulkona tavatessamme rouvan haimasyövästä.Välillä hän oli hyvinkin keltainen.Hänen syöpäänsä ei myöskään voitu leikata.Sai sädehoitoa eikä ollut levinnyt.Lääkkeitä sai myös.En muista saiko sytostaatteja.Pääasia on ettei se ole levinnyt!!!!Sädehoito sitä kutistaa ja pysäyttää sen kun kerkiää ja nykyiset lääkkeet on vielä tehokkaampia.Nyt rukoillaan vaan,että ne puree ja äkkiä.Potilaan pitää syödä hyvin kaikkea mikä maistuu ja alas menee,vaikka masentaisi.Olo siitä paranee kun huomaa,että tässähän sitä vielä mennään!Ei mitään terveysintoilua nyt eikä radikaalia ruokavalion vaihtoa.Ihan sitä vaan mikä hyvältä maistuu ja sopivan monipuolisesti.Rakkaus ja välittäminen parantaa eniten!!!Kotieläimet auttavat mielettömästi!Minua kaikkein parhaiten ainakin.Tämä rouva eli 7 v sen haimansa kanssa ja kuoli lopulta aivan muuhun!?Hirveästi nyt voimaa ja armoa teille ystävät!!!!Minäkin pelkään haimasyöpää omellekin kohdalle.Elän kontrollista toiseen oman syöpäni kanssa ja jatkuva lääkitys on!

    • sivusta seurannut

      Jokainen syöpäsairaus on aina omanlaisensa, reagointi hoitoihin ja mahdolliset sivuvaikutukset yksilöllisiä ja hyvinkin suuresti vaihtelevia, mutta tässä omia havaintojani läheisen haimasyövästä, hoidoista jne. Lähtötilanne oli hyvin samankaltainen: verisuoniin kiinnittynyt haimasyöpäkasvain, suurin läpimitta yli 5 cm, toteamishetkellä ei levinnyt muualle.

      Kemosädehoidolla (sytostaatti sädehoito yhtäaikaa) yritetään pienentää kasvainta niin, että leikkaus olisi mahdollinen. Jos kasvain on kiinni yhdessä isossa suonessa, voidaan tehdä korkeariskinen leikkaus, irrottaa kasvain ja "rakentaa" suoni uusiksi. Useampaan verisuoneen kiinnittynyttä kasvainta on liian riskialtista edes yrittää leikata. Kemosädehoito on rankka kuuri, mutta parhaimmillaan voi pienentää kasvaimen leikkauskelpoiseksi, joten kannattaa läpi käydä. Vaikka säteet suunnataan mahdollisimman tarkasti kasvaimeen, niitä osuu väistämättä myös terveisiin kudoksiin ja sivuvaikutuksena voi olla todella voimakasta pahoinvointia. Pahoinvointilääkkeillä oloa voi helpottaa, osa niistä on tosi kalliita, mutta hintansa arvoisia.

      Jos kemosädehoito ei riitä irrottamaan kasvainta verisuonista, tehdään hyväkuntoiselle potilaalle usein suoliston "ohitusleikkaus". Siinä siirretään ohutsuoli pois kasvaimen tieltä niin, että kasvaimen mahdollinen leviäminen ei aiheuttaisi suolitukosta. Leikkauksen jälkeen hoitoja jatketaan sytostaateilla. Vaikka kävisi niin onnellisesti, että itse kasvain voitaisiin leikkauksessa poistaa, niin vaatisin ainakin itse myös sytostaatit, koska haimasyöpä on herkkä uusimaan.

      Valitettavan harvoin vaan tuo kasvaimen poistaminen kokonaan leikkauksella on mahdollista, joten useimmille haimasyöpää sairastaville pääasiallinen hoito on sytostaatti. Nykyisin ensimmäisenä sytostaattina käytetään tavallisesti gemsitabiinia (Gemzar), joka on varsin hyvin siedetty lääke. Läheiselleni myrkky aiheutti varsin lievät sivuvaikutukset: vähän enemmän kiputuntemuksia kasvaimen alueella ja voimakasta väsymystä tiputusta seuraavana parina päivänä. Mutta suurin osa viikosta siis lähestulkoon normaalia elämää ja huomattavasti paljon helpompi hoito kuin tuo kemosädehoito.

      Haimasyövän pirullisiin piirteisiin kuuluu sen ennalta arvaamattomuus ja nopeat muutokset. On mahdollista, että hoidot pysäyttävät etenemisen pitkäksikin aikaa, mutta yhtälailla on mahdollista, että se lähtee leviämään ja saattaa levitä nopeastikin. Etäpesäkkeitä lähettäneeseenkin haimasyöpään löytyy toki hoitoja. Ne ovat yhdistelmähoitoja (2 tai useampi sytostaattia kerralla) ja sivuvaikutuksiltaan ainakin meillä paljon pahempia kuin Gemzar -hoidot. Joillakin potilailla ne pysäyttävät etäpesäkkeiden kasvun, jopa hävittävät niitä.

      Valitsemasi nimimerkki on erinomainen haimasyöpäpotilaan omaiselle. Päivä kerrallaan meilläkin mentiin ja niitä hyviä päiviä saimme paljon. Vielä siinäkin vaiheessa, kun sairaus lähti "käsistä" ja eteni kaikista hoitoyrityksistä huolimatta, menimme päivän kerrallaan ja hyviä päiviä mahtui siihenkin jaksoon. Ennusteista kannattaa muistaa, että ne perustuvat tilastoihin ja keskiarvoihin, joita vääristää se, että suurin osa haimasyövistä löytyy vasta ihan loppuvaiheessa. Näitä muutaman viikon elinajan haimasyöpäpotilaita on suhteellisesti tosi suuri osuus ja se vetää kaikkia keskiarvoja alaspäin. Joukkoon mahtuu aina myös niitä, jotka pystyvät hoitojen avulla selviytymään useita vuosia. Toivotaan, että läheisesi on yksi heistä...

      • Rinta veks

        Olipa hienosti kirjoitettu teksti!Tuli paljon asiaa ja tärkeää tietoa.Kaikki tuo on meille kohtalotovereille niin tärkeää saada tietää.Kun ne kaikki hoidot nyt vaan äkkiä paranis ja lääkkeet myös.Pahoinvointi oli kaikkein hirveintä!!Se muisto ei haihdu.Paha oli keski mulla varmaan vuoden.Lääkkeet oli,mutta se olo jatkui pitkään sytostaattien jälkeenkin.Joudun syömään lääkkeitä pitkään.Mitään ei korvattu enkä jaksanut edes ajatella sitä.Maksoi yli 400e mutta pakko hankkia.

      • sivusta seurannut
        Rinta veks kirjoitti:

        Olipa hienosti kirjoitettu teksti!Tuli paljon asiaa ja tärkeää tietoa.Kaikki tuo on meille kohtalotovereille niin tärkeää saada tietää.Kun ne kaikki hoidot nyt vaan äkkiä paranis ja lääkkeet myös.Pahoinvointi oli kaikkein hirveintä!!Se muisto ei haihdu.Paha oli keski mulla varmaan vuoden.Lääkkeet oli,mutta se olo jatkui pitkään sytostaattien jälkeenkin.Joudun syömään lääkkeitä pitkään.Mitään ei korvattu enkä jaksanut edes ajatella sitä.Maksoi yli 400e mutta pakko hankkia.

        Pahoinvointi sivuoireena käsitellään syöpäpotilaille jaettavissa oppaissa ja ohjeissa mielestäni hieman kevyesti tai sitten siihen ei vain itse osannut kiinnittää tarpeeksi huomiota. Kyllä minulle oli aikamoinen shokki huomata, miten laaja vaihtelu yksittäisen henkilön kohdalla voi olla pahoinvoinnilla ja sen eri voimakkuusasteilla. Hoitomuotojen välillä on ymmärrettävästi eroja, mutta myös saman hoitojakson aikana saattoi olla lievää ruokahaluttomuutta ja kuvotusta tai niin voimakasta pahoinvointia, että "laatta lensi" pienimmästäkin ärsykkeestä. En oikeasti ollut ikinä voinut kuvitella niin kokonaisvaltaista pahoinvointia, mitä syöpähoidot saattavat aiheuttaa. Yhdistelmähoitojen kohdalla läheiseni kuvasi oloa vuosisadan krapulaksi, jolloin ajatuskin liikahtamisesta sai pahan olon vellomaan sisuksissa, ja tätä krapulaoloa saattoi kestää useampia päiviä kerrallaan.

        En halua pelotella, mutta itse ainakin säikähdin ensimmäisen voimakkaamman pahoinvointikohtauksen yhteydessä ja turhan säikähdyksen olisin välttänyt sillä, jos olisin tiennyt, miten voimakasta pahoinvointi voi olla... Omat ennakkokuvitelmat ja odotukset vastasivat jotain normaalin oksennustaudin tyyppistä pahoinvointia, joten ero todellisuuteen oli melkoinen. Ahdistavinta tietysti oli läheisen roolissa se, kun olisi halunnut kaikin keinoin auttaa ja oli vaikea keksiä miten. Yksi hyväksi havaittu keino oli jalkojen (jalkaterät & jalkapohjat) hierominen. Vaikka hierontaa ei syöpäpotilaille kai suositella, meillä sitä käytettiin, koska rauhoitti sekä potilaan että minut (kun potilaskin rauhoittui) ja helpotti pahoinvointia & oloa yleensäkin.

        Suu jäi auki itselläkin, kun noudin parin viikon annoksen pahoinvointilääkkeitä apteekista - yli 200 euroa. Onneksi nuo pahoinvointilääkkeiden hankinnat osuivat samalle kalenterivuodelle, joten Kelalta sai omavastuun täyttymisen jälkeen täydet korvaukset loppuvuoden lääkkeistä (1,5 eur omavastuu/ ostokerta jäi itselle maksettavaksi).

      • Päivä kerrallaan

        Kiitos äärettömän paljon perusteellisista kuvauksistasi, juuri tällaista tietoa kaipaan - ehkä se auttaa osaltaan myös minua ja perhettäni kohtaamaan tulevaa.
        Hoidot alkavat noin kuukauden päästä, mikäli läheiseni on tarpeeksi vahvassa kunnossa niitä vastaanottamaan. Toivo elää toki vielä, joskin yritän olla myös realistinen. Mutta kuten sanottu, tärkeintä on nyt yrittää parhaansa mukaan tukea sairastunutta ja muita perheenjäseniä.

      • sivusta seurannut
        Päivä kerrallaan kirjoitti:

        Kiitos äärettömän paljon perusteellisista kuvauksistasi, juuri tällaista tietoa kaipaan - ehkä se auttaa osaltaan myös minua ja perhettäni kohtaamaan tulevaa.
        Hoidot alkavat noin kuukauden päästä, mikäli läheiseni on tarpeeksi vahvassa kunnossa niitä vastaanottamaan. Toivo elää toki vielä, joskin yritän olla myös realistinen. Mutta kuten sanottu, tärkeintä on nyt yrittää parhaansa mukaan tukea sairastunutta ja muita perheenjäseniä.

        Mitä kysymyksiä ikinä mieleesi tuleekin, vastaan mielelläni omien kokemuksieni pohjalta. Näin vapaasti kertoessa asioita unohtuu helposti ja on todella vaikea arvioida, mitkä asiat milloinkin ovat merkityksellisiä...

        Eli mitä tahansa haimasyöpään ja sen liitännäissairauksiin, hoitoihin, sivuvaikutuksiin tms. liittyvää mielessäsi liikkuukin, niin kysy - kerron kokemuksia ihan mielelläni.

      • Tahiti
        sivusta seurannut kirjoitti:

        Mitä kysymyksiä ikinä mieleesi tuleekin, vastaan mielelläni omien kokemuksieni pohjalta. Näin vapaasti kertoessa asioita unohtuu helposti ja on todella vaikea arvioida, mitkä asiat milloinkin ovat merkityksellisiä...

        Eli mitä tahansa haimasyöpään ja sen liitännäissairauksiin, hoitoihin, sivuvaikutuksiin tms. liittyvää mielessäsi liikkuukin, niin kysy - kerron kokemuksia ihan mielelläni.

        Hei
        Mieltäni askarruttaa kovasti mahdollinen sairauden olemassaolo.
        Osaatko sanoa näkyykö esim. haimasyövässä mitään
        päällepäin?
        Palleani vasemmalla puolella on aivan siis päällepäin itselleni näkyvä kuin turvonnut 5cm
        halkaisijaltaan oleva ympyrä siis iho kohollaja tätä ei kukaan muu ole nähnyt tai eroittanut kuin
        minä itse. Kun ei sitä aiemmin ole ollut ja kipuja on siinä kohti myös. Nyt odotan magneettikuvaan lähetettä tulevaksi.
        Ja tuo "patin oloinen" turvotuskohta on siis
        vasemmalla puolella pallean yläosassa.
        Kyllä tämä on raskasta miettiä mitä sieltä löytyy ja kun moni on ollut sitä mieltä ettei siinä ole mitään musta mistä "patti" ja muutamia
        kuukausia myöhemmin paikallisivut eli jotain tuossa on mut mitä. On pahoinvointiakin ja suolistovaivoja mutta itse suolistossa ei ole
        mitään kun on tarkastettu.
        Jos voit niin kiitos vastauksestasi sillä kyllä nämä asiat vaivaavat kovasti kun muutoinkin olen
        Poion sairastaneena jo uupunut ja monin tavoin
        kipeäkin.
        Mut tuo tosiaan et haimasyöpä tai maksasyöpä tai sappisyöpä niin oletko koskaan kuullut et aiheuttaisi ihon pällepäin ikäänkuin turvotus
        ympyrää?

      • Tiinahan
        Tahiti kirjoitti:

        Hei
        Mieltäni askarruttaa kovasti mahdollinen sairauden olemassaolo.
        Osaatko sanoa näkyykö esim. haimasyövässä mitään
        päällepäin?
        Palleani vasemmalla puolella on aivan siis päällepäin itselleni näkyvä kuin turvonnut 5cm
        halkaisijaltaan oleva ympyrä siis iho kohollaja tätä ei kukaan muu ole nähnyt tai eroittanut kuin
        minä itse. Kun ei sitä aiemmin ole ollut ja kipuja on siinä kohti myös. Nyt odotan magneettikuvaan lähetettä tulevaksi.
        Ja tuo "patin oloinen" turvotuskohta on siis
        vasemmalla puolella pallean yläosassa.
        Kyllä tämä on raskasta miettiä mitä sieltä löytyy ja kun moni on ollut sitä mieltä ettei siinä ole mitään musta mistä "patti" ja muutamia
        kuukausia myöhemmin paikallisivut eli jotain tuossa on mut mitä. On pahoinvointiakin ja suolistovaivoja mutta itse suolistossa ei ole
        mitään kun on tarkastettu.
        Jos voit niin kiitos vastauksestasi sillä kyllä nämä asiat vaivaavat kovasti kun muutoinkin olen
        Poion sairastaneena jo uupunut ja monin tavoin
        kipeäkin.
        Mut tuo tosiaan et haimasyöpä tai maksasyöpä tai sappisyöpä niin oletko koskaan kuullut et aiheuttaisi ihon pällepäin ikäänkuin turvotus
        ympyrää?

        Kyselit haima-, maksa ja sappisyövistä. Olen sairastanut niistä kahta. Vuonna 2003 minulta leikattiin sappirakonsyöpä ja 2006 haimasyöpä. Molemmissa syövissä oireina oli kovat ylävatsakivut. Varsinkin haima on niin syvällä muiden elimien alla, että en uskoisi sen aiheuttavan merkkejä iholle.

      • Charliette
        Rinta veks kirjoitti:

        Olipa hienosti kirjoitettu teksti!Tuli paljon asiaa ja tärkeää tietoa.Kaikki tuo on meille kohtalotovereille niin tärkeää saada tietää.Kun ne kaikki hoidot nyt vaan äkkiä paranis ja lääkkeet myös.Pahoinvointi oli kaikkein hirveintä!!Se muisto ei haihdu.Paha oli keski mulla varmaan vuoden.Lääkkeet oli,mutta se olo jatkui pitkään sytostaattien jälkeenkin.Joudun syömään lääkkeitä pitkään.Mitään ei korvattu enkä jaksanut edes ajatella sitä.Maksoi yli 400e mutta pakko hankkia.

        Miksi et saanut korvauksia, minulle haettiin heti lääkärin määräyksestä uusi kela kortti ja maksan vain kolme euroa per lääke, rintasyöpää sairastanut minäkin.

      • Eilen sain tiedon
        Tahiti kirjoitti:

        Hei
        Mieltäni askarruttaa kovasti mahdollinen sairauden olemassaolo.
        Osaatko sanoa näkyykö esim. haimasyövässä mitään
        päällepäin?
        Palleani vasemmalla puolella on aivan siis päällepäin itselleni näkyvä kuin turvonnut 5cm
        halkaisijaltaan oleva ympyrä siis iho kohollaja tätä ei kukaan muu ole nähnyt tai eroittanut kuin
        minä itse. Kun ei sitä aiemmin ole ollut ja kipuja on siinä kohti myös. Nyt odotan magneettikuvaan lähetettä tulevaksi.
        Ja tuo "patin oloinen" turvotuskohta on siis
        vasemmalla puolella pallean yläosassa.
        Kyllä tämä on raskasta miettiä mitä sieltä löytyy ja kun moni on ollut sitä mieltä ettei siinä ole mitään musta mistä "patti" ja muutamia
        kuukausia myöhemmin paikallisivut eli jotain tuossa on mut mitä. On pahoinvointiakin ja suolistovaivoja mutta itse suolistossa ei ole
        mitään kun on tarkastettu.
        Jos voit niin kiitos vastauksestasi sillä kyllä nämä asiat vaivaavat kovasti kun muutoinkin olen
        Poion sairastaneena jo uupunut ja monin tavoin
        kipeäkin.
        Mut tuo tosiaan et haimasyöpä tai maksasyöpä tai sappisyöpä niin oletko koskaan kuullut et aiheuttaisi ihon pällepäin ikäänkuin turvotus
        ympyrää?

        Toivottavasti vielä olet elossa!

        Haimasyöpä on syyttä suotta huonossa maineessa vain ja ainoastaan siksi, että sitä on äärimmäisen vaikea todeta ajoissa. Ei näy verikokeissa eikä päällepäin, ellei vaivaan yhdisty sappiongelmia, jotka aiheuttavat keltaisuutta. Silloin sappiteitä tutkittaessa usein löytyy haimasta kasvain.

        Haimasyöpäsolut ilmestyvät elimistöön noin 10-20 vuotta ennen taudin varsinaista puhkeamista. Silloin haimassa todetaan jo usean sentin halkaisijaltaan oleva, etäpesäkkeitä lähettänyt kasvain.

        Millään kuvantamismenetelmällä tai verikokeella ei voida ennakkoon seuloa haimasyöpämahdollisuutta.

      • Anonyymi
        sivusta seurannut kirjoitti:

        Mitä kysymyksiä ikinä mieleesi tuleekin, vastaan mielelläni omien kokemuksieni pohjalta. Näin vapaasti kertoessa asioita unohtuu helposti ja on todella vaikea arvioida, mitkä asiat milloinkin ovat merkityksellisiä...

        Eli mitä tahansa haimasyöpään ja sen liitännäissairauksiin, hoitoihin, sivuvaikutuksiin tms. liittyvää mielessäsi liikkuukin, niin kysy - kerron kokemuksia ihan mielelläni.

        Avomiehelläni on levinnyt haimasyöpä, ja hänelle on annettu solumyrkkyä tippana kerran viikossa ja kolmen viikon jaksoissa, ja jakso kestää 3 kk. Ja sen jälkeen on uudet viipalekuvaukset. Nyt hänellä on alkanut hirvee yskä, jota on ollut jo kauan, mutta nyt on alkanu nousta jotain karvasta lientä suuhun jatkuvasti, hän tupakoi yhä mut nyt ei ruoka ole oikein maistunut et jotkut viilit sekä jogurtit menee jotenkin, niin kysyisin et tietäiskö joku onko tuohon nesteen nousemiseen suuhun jotain kotikonstia mil helpottaisi hänen oloaan, vai mikä neuvoksi🤔??? 😓

    • 3-vuotta syövän toteamisesta

      Hei, minulla todettiin haimasyöpä kesällä 2004. Kasvain oli 3,5 cm ja se saatiin leikattua. Tämän jälkeen sain kuitenkin vielä viiden viikon ajan 5pv/vko sädehoitoa ja lisäksi yhtenä päivänä sädehoitoon yhdistettynä sytostaattihoidon. Hoidot kestin yllättävän hyvin, pientä pahoinvointia ja väsymystä. Nyt kolmen vuoden jälkeen kaikki on edelleen hyvin, sairaus ei ole uusiutunut ja lääkäreiden mielestä mitä todennäköisimmin ei enää uusiudukaan.
      Viestiisi en sen ihmeemmin osaa vastata kun kaikki syöpätyypit ovat niin tapauskohtaisia. Halusin vain kertoa, että haimasyövästä voi myös parantua vaikka sitä pidetäänkin ennusteiltaan yhtenä huonoimmista syöpämuodoista.
      Päivä kerrallaan ja voimia!!!

      • lähti..

        Olipas sattuma, kun edellinen vastaaja kirjoitti juuri sinä päivänä kun oma äitini kuoli haimasyöpään. Tulipahan vain vilkaistua sekin .. Tosin numerot 6.9, 69, 96 on tapahtuneen jälkeen vähän piinanneetkin joka puolella.

        Miten siellä jaksellaan? Mikä tilanne?

        Itse en ole vielä kertaakaan kirjoittanut näin avoimesti äitini kuolemasta. Häneltä löydettiin haimasyöpä marraskuussa 2006, jolloin olin vain 16-vuotias. Hän lähti 6.9.2007 ja suru ja ikävä on yhä suuri.. Äidin kasvain saatiin leikattua, eikä etäpesäkkeitä alkuvaiheessa löytynyt. Puolisen vuotta kaikki näytti todella hyvältä ja sytostaattihoitoja saatiin säännöllisesti. Kesällä kuitenkin olo alkoi huononemaan, äiti laihtui paljon ja uusissa tutkimuksissa löydettiin ikävä totuus: syöpä oli levinnyt maksaan... Tämän jälkeen oli aikaa enää pari kuukautta.

        Muistan kun etsin sairauden alkuvaiheessa paljon tietoa netistä, katselin tutkimuksia ja pyramideja; mikä todennäköisyys ko. sairaudesta on selvitä ym ym. Se oli kieltämättä raakaa luettavaa, mutta en tahtonut uskoa sitä. Uskoin että meidän tapauksessa kaikki vielä järjestyy, mutta turpiin tuli, kerta toisensa jälkeen...

        Meidän tapauksessamme informaatio oli suhteellisen hidasta ja kehnoa. En ikinä ollut varma mitä ajatella. Pelkäsin pahinta, rukoilin parasta.. Rukouksiini ei vastattu.. En tiedä oliko informaatiossa katkos sairaalan vai isäni toimesta, mutta kaikkea minä en tiennyt enkä varmaan tiedä vieläkään. Lähinnä tutkimuksia odoteltiin ja odoteltiin, aina oli uudempi laite ja uudemmat menetelmät joilla nähdään tulokset tarkemmin, sitä sitten odoteltiin pari kuukautta, jonka jälkeen haluttiin tehdä vieläkin tarkemmat. Alkoi pikkuhiljaa tuntua että äitini oli jonkinlainen tutkimusakappale. Niinkuin lääkäri oli sanonut, äitini oli jollain tapaa mielenkiintoinen tapaus.. Tiedä sitten..

        Mutta perheeni tuska oli erittäin kovaa sen vuoden..viimeisistä hetkistä oli melko vaikea nauttia, kun takaraivossa muhi kokoajan ajatus pahimmasta. Jossain vaiheessa en enää halunnut kommunikoida äitini kanssa, etten rakastaisi häntä enempää, ettei hänen lähtönsä tekisi niin kipeää.. Naiivi ajattelu, mutta ihan normaalia.. Tietenkin olin hänen kanssaan niin kauan kuin mahdollista.

        Nyt reilun 4kk jälkeen elämä alkaa pikkuhiljaa näyttää ihan mukavalta.. Välillä tulee erittäinkin paha olo, mutta yleensä se menee pian ohi. Tiedän että äiti on nyt jossain ja odottelee ja suojelee minua siellä. Niinkuin muutkin ovat täällä kertoneet, vanhemman kuoleman jälkeen oma kuolemanpelko välttämättä väistyy. Surun pahimpina aikoina jopa saattoi jättää turvavyön laittamatta kiinni siinä uskossa, että jos jotain tapahtuu, on se tarkoitettu niin ja ainakin näen äitini...

        Uskon parempaan tulevaisuuteen vaikka se välillä vaikeaa onkin.. Olen hyvin nuori vielä, ja melko harva ikäiseni on kokenut vastaavaa.. Tämä on silti kasvattanut hyvin paljon ja siitä voin olla kiitollinen. Oikeastaan kun tarkemmin ajattelee, en edes osaa ajatella sitä etten näkisi äitiäni enää koskaan. Ei sellaista ajatusta edes ole! Ajattelen vain että hän on nyt siellä jossain, missä lie, ja jonain päivänä minä hänen luonaan.

        Lääketokkuroissa äitini valitteli kerran sitä että on ollut huono äiti, ja pyyteli anteeksi naurettavia virheitään (kuten jonkun joululahjan unohtaminen tai äksyily töiden jälkeen). Äitini oli ehdottomasti hellin ja hyväntahtoisin ihminen koko maailmassa, joten kumosin hänen väitteensä siltä seisomalta. Silti muistan viimeisen tekstiviestini jonka äidilleni lähetin sairaalaan.. ''Olet opettanut minut rakastamaan, olet opettanut minut rukoilemaan, ei minulta mitään puutu'' Lienee tämä ollut äidille viimeisen huokaisun paikka.

        Ajattelin vain kertoa tarinani, joka ainakin minua huojensi, että pystyin sen vihdoin tekemään..

        Voimia ja haluksia kaikille sairauden kanssa taisteleville!

      • Rilena52

        löysin vasta tänään viestisi, kun olen yrittänyt etsiä sairastaako kukaan samaa tautia. Miten sinä voit nyt, toivottavasti kaikki hyvin. Itse sairastuin vasta kolmisen kuukautta sitten (tai sain tiedon), leikattiin, ja leikkaus meni hyvin. Nyt on aloitettu solusalpaajahoidot ja kevättä kohti mennään. Hyvää vointia sinulle ja kaikille ketjuun osallistuneille.

      • Tiinahan
        Rilena52 kirjoitti:

        löysin vasta tänään viestisi, kun olen yrittänyt etsiä sairastaako kukaan samaa tautia. Miten sinä voit nyt, toivottavasti kaikki hyvin. Itse sairastuin vasta kolmisen kuukautta sitten (tai sain tiedon), leikattiin, ja leikkaus meni hyvin. Nyt on aloitettu solusalpaajahoidot ja kevättä kohti mennään. Hyvää vointia sinulle ja kaikille ketjuun osallistuneille.

        Kiva kuulla kohtalontovereista. Välillä tuntuu, että on ainoa tätä syöpää sairastava. Minut leikattiin kaksi vuotta sitten ja siitä lähtien olen saanut hoitoja. Täällä edelleen taistellaan. Taistele sinäkin, ja toivotaan että selvitään!
        Tsemppiä ja voimia hoitoihin ja taisteluun !

      • Rilena52
        Tiinahan kirjoitti:

        Kiva kuulla kohtalontovereista. Välillä tuntuu, että on ainoa tätä syöpää sairastava. Minut leikattiin kaksi vuotta sitten ja siitä lähtien olen saanut hoitoja. Täällä edelleen taistellaan. Taistele sinäkin, ja toivotaan että selvitään!
        Tsemppiä ja voimia hoitoihin ja taisteluun !

        minustakin todella tuntui aluksi, että kukaan ei ole tästä selvinnyt, mutta löytyihän täältäkin sentään joku ja olen nyt saanut vertaistukihenkilönkin, jolla sama laji leikattu jo viisi vuotta sitten, että eiköhän mekin kamppailla. Kerroit, että olet saanut hoitoja nyt kaksi vuotta, mitä hoitoja, solusalpaajia (gemsabiini) vai mitä?? Minulle sanottiin nääs, että hoidot kestävät puoli, eikä nyt vielä ainakaan sen enempää tietoa. Olen käynyt nyt kaksi kertaa hoidossa, eka kerran jäljiltä leukkarit ja neutrofiilit laskivat huimasti, joten nyt eilen sain vain puolikkaan annoksen. Miten sinun hoidot ovat onnistuneet. Kirjoittele joskus jos viitsit ja jaksat, erittän paljon voimia ja jaksamista sinulle.

      • Tiinahan
        Rilena52 kirjoitti:

        minustakin todella tuntui aluksi, että kukaan ei ole tästä selvinnyt, mutta löytyihän täältäkin sentään joku ja olen nyt saanut vertaistukihenkilönkin, jolla sama laji leikattu jo viisi vuotta sitten, että eiköhän mekin kamppailla. Kerroit, että olet saanut hoitoja nyt kaksi vuotta, mitä hoitoja, solusalpaajia (gemsabiini) vai mitä?? Minulle sanottiin nääs, että hoidot kestävät puoli, eikä nyt vielä ainakaan sen enempää tietoa. Olen käynyt nyt kaksi kertaa hoidossa, eka kerran jäljiltä leukkarit ja neutrofiilit laskivat huimasti, joten nyt eilen sain vain puolikkaan annoksen. Miten sinun hoidot ovat onnistuneet. Kirjoittele joskus jos viitsit ja jaksat, erittän paljon voimia ja jaksamista sinulle.

        Leikkauksen jälkeen sain ensin kemosädehoitoa, sen jälkeen aloitettiin Gemzar,, se ei kuitenkaan sopinut mulle, vaihdettiin Xelodaan. Noin 8 kuukautta käytin sitä, kaikki näytti hyvältä. Kun hoidon loppumisesta oli kulunut parin kuukautta, löytyi etäpesäkkeitä ja hoito aloitettiin uudelleen. Nyt on vuosi ollut tätä uutta hoitorupeamaa. Ennen joulua kuulin, että pesäkkeet oli pienentyneet. Kohta taas uudet kuvantamiset, tulokset jännittää jo. Kiva kuulla, että jonkun leikkauksesta jo viisi vuotta ! Antaa toivoa!
        Kovasti jaksamista ja voimia sinullekin Rilena52!

      • lohtu
        Tiinahan kirjoitti:

        Leikkauksen jälkeen sain ensin kemosädehoitoa, sen jälkeen aloitettiin Gemzar,, se ei kuitenkaan sopinut mulle, vaihdettiin Xelodaan. Noin 8 kuukautta käytin sitä, kaikki näytti hyvältä. Kun hoidon loppumisesta oli kulunut parin kuukautta, löytyi etäpesäkkeitä ja hoito aloitettiin uudelleen. Nyt on vuosi ollut tätä uutta hoitorupeamaa. Ennen joulua kuulin, että pesäkkeet oli pienentyneet. Kohta taas uudet kuvantamiset, tulokset jännittää jo. Kiva kuulla, että jonkun leikkauksesta jo viisi vuotta ! Antaa toivoa!
        Kovasti jaksamista ja voimia sinullekin Rilena52!

        MOI TIINAHAN.

        Kirjoitin sinulle toiseen osastoon sähköpostiin.
        Tuntuu tutulta toi kertomus,en saanut kylläkään
        sädehoitoa,mutta muut on ihan niinkuin sinulla.

        TV:tainuska.tatjuska.

      • Päivä kerrallaan
        lohtu kirjoitti:

        MOI TIINAHAN.

        Kirjoitin sinulle toiseen osastoon sähköpostiin.
        Tuntuu tutulta toi kertomus,en saanut kylläkään
        sädehoitoa,mutta muut on ihan niinkuin sinulla.

        TV:tainuska.tatjuska.

        Palaan asiaan nyt monen kuukauden kuluttua, aloitin viestiketjun heinäkuussa, kun perheenjäsenelläni todettiin haimasyöpä.

        Dramaattisia muutoksia ei ole tapahtunut toistaiseksi, mikä on ollut suuri onni. Joka kerta kun tilannetta kuvannetaan pelko kasvaimen leviämisestä on kuitenkin valtava.
        Olen kuitenkin kiitollinen, että tähän asti kaikki on mennyt niin hyvin kuin tässä tilanteessa voi mennä. Parannusta ei ole edessä, mutta, kuten aiemminkin, iloitaan jokaisesta uudesta päivästä.

        Muutos näkyy eniten ulkoisesti, vuoden takaiseen muutos on valtaisa - valtava laihtuminen, hiusten harveneminen ja yleinen väsymys olotilassaan näkyy, mutta muuten meillä jaksetaan tehdä asioita tavalliseen tapaan melko hyvin. Työura on muuttunut sairausuraksi - erilaisia hoitoja, tiputuksia, verikokeita, lääkärikäyntejä on miltei joka päivä.

        Kamalinta, hirveintä on, että perheessä joudutaan puhumaan kuolemasta: Miten hoito järjestetään, kun läheisemme tila alkaa heikentyä? Mitä tapahtuu, kun hän nukkuu pois? Miten ylipäätään perheemme voi asiasta selvitä?

      • vm-63
        Päivä kerrallaan kirjoitti:

        Palaan asiaan nyt monen kuukauden kuluttua, aloitin viestiketjun heinäkuussa, kun perheenjäsenelläni todettiin haimasyöpä.

        Dramaattisia muutoksia ei ole tapahtunut toistaiseksi, mikä on ollut suuri onni. Joka kerta kun tilannetta kuvannetaan pelko kasvaimen leviämisestä on kuitenkin valtava.
        Olen kuitenkin kiitollinen, että tähän asti kaikki on mennyt niin hyvin kuin tässä tilanteessa voi mennä. Parannusta ei ole edessä, mutta, kuten aiemminkin, iloitaan jokaisesta uudesta päivästä.

        Muutos näkyy eniten ulkoisesti, vuoden takaiseen muutos on valtaisa - valtava laihtuminen, hiusten harveneminen ja yleinen väsymys olotilassaan näkyy, mutta muuten meillä jaksetaan tehdä asioita tavalliseen tapaan melko hyvin. Työura on muuttunut sairausuraksi - erilaisia hoitoja, tiputuksia, verikokeita, lääkärikäyntejä on miltei joka päivä.

        Kamalinta, hirveintä on, että perheessä joudutaan puhumaan kuolemasta: Miten hoito järjestetään, kun läheisemme tila alkaa heikentyä? Mitä tapahtuu, kun hän nukkuu pois? Miten ylipäätään perheemme voi asiasta selvitä?

        Sinulle Päivä kerrallaan!
        Perhettäsi on kohdannut iso sairaus mutta te olette toinen toistenne tukijoita.
        Teillä on ihania elettyjä muistoja ja vaikka ne on raskaitakin,niin te ootta varmaan saaneet niistä puhua tämän läheisen kanssa ja koko perheen.Suunnitelleet asioita sitten kun tulee se aika kun häntä ei enää ole.
        Ja te selviätte,vaikka aikaa se vie,mutta yhdessä muun perheen kanssa ja elämä jatkuu.Voimia teille!
        Ystävänikin menehtyi haimasyöpään.

      • Äitiä ikävöiden
        lähti.. kirjoitti:

        Olipas sattuma, kun edellinen vastaaja kirjoitti juuri sinä päivänä kun oma äitini kuoli haimasyöpään. Tulipahan vain vilkaistua sekin .. Tosin numerot 6.9, 69, 96 on tapahtuneen jälkeen vähän piinanneetkin joka puolella.

        Miten siellä jaksellaan? Mikä tilanne?

        Itse en ole vielä kertaakaan kirjoittanut näin avoimesti äitini kuolemasta. Häneltä löydettiin haimasyöpä marraskuussa 2006, jolloin olin vain 16-vuotias. Hän lähti 6.9.2007 ja suru ja ikävä on yhä suuri.. Äidin kasvain saatiin leikattua, eikä etäpesäkkeitä alkuvaiheessa löytynyt. Puolisen vuotta kaikki näytti todella hyvältä ja sytostaattihoitoja saatiin säännöllisesti. Kesällä kuitenkin olo alkoi huononemaan, äiti laihtui paljon ja uusissa tutkimuksissa löydettiin ikävä totuus: syöpä oli levinnyt maksaan... Tämän jälkeen oli aikaa enää pari kuukautta.

        Muistan kun etsin sairauden alkuvaiheessa paljon tietoa netistä, katselin tutkimuksia ja pyramideja; mikä todennäköisyys ko. sairaudesta on selvitä ym ym. Se oli kieltämättä raakaa luettavaa, mutta en tahtonut uskoa sitä. Uskoin että meidän tapauksessa kaikki vielä järjestyy, mutta turpiin tuli, kerta toisensa jälkeen...

        Meidän tapauksessamme informaatio oli suhteellisen hidasta ja kehnoa. En ikinä ollut varma mitä ajatella. Pelkäsin pahinta, rukoilin parasta.. Rukouksiini ei vastattu.. En tiedä oliko informaatiossa katkos sairaalan vai isäni toimesta, mutta kaikkea minä en tiennyt enkä varmaan tiedä vieläkään. Lähinnä tutkimuksia odoteltiin ja odoteltiin, aina oli uudempi laite ja uudemmat menetelmät joilla nähdään tulokset tarkemmin, sitä sitten odoteltiin pari kuukautta, jonka jälkeen haluttiin tehdä vieläkin tarkemmat. Alkoi pikkuhiljaa tuntua että äitini oli jonkinlainen tutkimusakappale. Niinkuin lääkäri oli sanonut, äitini oli jollain tapaa mielenkiintoinen tapaus.. Tiedä sitten..

        Mutta perheeni tuska oli erittäin kovaa sen vuoden..viimeisistä hetkistä oli melko vaikea nauttia, kun takaraivossa muhi kokoajan ajatus pahimmasta. Jossain vaiheessa en enää halunnut kommunikoida äitini kanssa, etten rakastaisi häntä enempää, ettei hänen lähtönsä tekisi niin kipeää.. Naiivi ajattelu, mutta ihan normaalia.. Tietenkin olin hänen kanssaan niin kauan kuin mahdollista.

        Nyt reilun 4kk jälkeen elämä alkaa pikkuhiljaa näyttää ihan mukavalta.. Välillä tulee erittäinkin paha olo, mutta yleensä se menee pian ohi. Tiedän että äiti on nyt jossain ja odottelee ja suojelee minua siellä. Niinkuin muutkin ovat täällä kertoneet, vanhemman kuoleman jälkeen oma kuolemanpelko välttämättä väistyy. Surun pahimpina aikoina jopa saattoi jättää turvavyön laittamatta kiinni siinä uskossa, että jos jotain tapahtuu, on se tarkoitettu niin ja ainakin näen äitini...

        Uskon parempaan tulevaisuuteen vaikka se välillä vaikeaa onkin.. Olen hyvin nuori vielä, ja melko harva ikäiseni on kokenut vastaavaa.. Tämä on silti kasvattanut hyvin paljon ja siitä voin olla kiitollinen. Oikeastaan kun tarkemmin ajattelee, en edes osaa ajatella sitä etten näkisi äitiäni enää koskaan. Ei sellaista ajatusta edes ole! Ajattelen vain että hän on nyt siellä jossain, missä lie, ja jonain päivänä minä hänen luonaan.

        Lääketokkuroissa äitini valitteli kerran sitä että on ollut huono äiti, ja pyyteli anteeksi naurettavia virheitään (kuten jonkun joululahjan unohtaminen tai äksyily töiden jälkeen). Äitini oli ehdottomasti hellin ja hyväntahtoisin ihminen koko maailmassa, joten kumosin hänen väitteensä siltä seisomalta. Silti muistan viimeisen tekstiviestini jonka äidilleni lähetin sairaalaan.. ''Olet opettanut minut rakastamaan, olet opettanut minut rukoilemaan, ei minulta mitään puutu'' Lienee tämä ollut äidille viimeisen huokaisun paikka.

        Ajattelin vain kertoa tarinani, joka ainakin minua huojensi, että pystyin sen vihdoin tekemään..

        Voimia ja haluksia kaikille sairauden kanssa taisteleville!

        Hei ja lämpimät kiitokset kirjoituksestasi. Olin 15v kun äitini kuoli rintasyöpään. Onnellisia ovat he, jotka kuolevat uskossa Jeesukseen. Äidin ikävästä olen selvinnyt vain ja ainoastaan rukouksin, turvautuen Jeesukseen. Tämä on ollut Jumalan tapa (johdatus) pitää minut yhteydessään. Olen jo yli 60v - ja vieläkin on aikoja, jolloin äidin ikävä ja itku tulee. Mm omien lasteni kaivatessa "mummua". Hän on kautta elämäni antanut minulle "äiteitä". Iankaikkisen elämän toivo on todellisuutta. Äitimme ovat Jeesuksen luona ja me uskossa matkalla jälleennäkemisen toivossa. Sinua siunaten!

    • lähiomainen

      Hei

      Sain myös tietää n.2 vk sitten, että lähiomaisellani on haimasyöpä. Leikkaus tehtiin viime viikolla, mutta kasvainta ei voitu poistaa, koska verisuoni on keskellä kasvainta. Kasvain on n.5 cm. Kuukauden päästä alkaa sytostaattihoito. Kamalan raskasta, kun asun eri paikkakunnalla, käyn työssä, mutta takaraivossa tämä asia kummittelee koko ajan. Tämä omainen (isäpuoleni) on minulle ja lapselleni erittäin tärkeä henkilö, emmekä haluaisi menettää häntä. Lääkäri sanoi, kun kysyin ónko toivoa...teoreettisesti kyllä. Haluaisin uskoa ja toivoa ihmeeseen...Onko mitään mikä auttaa potilasta? Luontaistuotteita yms.? Jostakin keskustelupalstalta luin että ternimaito olisi hyvä kunnon nostaja...
      T. Melkein toivonsa menettänyt

      • jos olisi apua

        Resveratrolin (eng. resveratrol) on todettu tappavan syöpäsoluja ja/tai hidastavan niiden lisääntymistä eläinkokeissa. Mutta en tiedä saako resveratrolia syödä hoitojen aikana... Sitä pitää kysyä hoitavalta lääkäriltä.

      • tytär67
        jos olisi apua kirjoitti:

        Resveratrolin (eng. resveratrol) on todettu tappavan syöpäsoluja ja/tai hidastavan niiden lisääntymistä eläinkokeissa. Mutta en tiedä saako resveratrolia syödä hoitojen aikana... Sitä pitää kysyä hoitavalta lääkäriltä.

        Isäni (85v.) muuttui keltaiseksi maaliskuun lopulla 2009, meni lähetteellä yliopistosairaalaan viikoksi tutkimuksiin. Tulos 7.4.09 nelostyypin haiman adenokarsinooma (koko 2,5cm), joka kiinnittynyt maksasuoneen. Maksassa havaittiin pari pientä "leesiota", joita ei kuitenkaan varmuudella voitu diagnostisoida etäpesäkkeiksi. Leikkaushoitoa ei voitu tehdä. Sytostaatti- eikä sädehoitoja suositeltu. Isälläni oli myös keuhkokuume, joka hoidettiin suonensisäisillä antibiooteilla kotihoidossa. Keltaisuus yritettiin poistaa stentillä, jolla avattiin sappitiehyt. Isäni virtsa oli muuttunut tummaksi ja uloste oli harmaata. Stenttaus jouduttiin tekemään kahdesti, koska keltaisuus ei alkanut vähentymään.
        Isäni vointi huononi melko nopeasti. Väsymys ja kivut lisääntyivät. Kesäkuun alussa jouduttiin siirtymään jo morfiinijohdannaisiin. Pian tuli kipupumppukin. Isäni nukkui pois 16.6.

    • isänsä menettänyt ja vieläkin niin surullinen

      isäni kuoli haimasyöpään n.6vuotta sitten joten jotain osaan kertoa, ainakin sen mitä muistan. kaikki mitä kertoilen kohta niin ne ei välttämättä ole ihan tapahtumajärjestyksessä.

      isäni siis kärsi pitkään vatsakivuista ja meni lääkäriin ja todettiin haimasyöväksi. sitä ei voitu leikata koska liikaa verisuonia ympärillä joten sytostaatteja ja vaikka mitä muita lääkkeitä joutui sitten syömään. lääkkeitten sivuvaikutuksena(ja varmaan ilman lääkkeitäkin) sitten oksenteli paljon. eikä myöskään aina jaksanut tehdä mitään. välillä oli kyllä parempiakin jaksoja että touhusi normaalisti ja kävi töissä. ruokaa kun teki isälle niin se ei saanut olla kovin mausteista koska se huonontaa oloa tms.

      iskällä alkoi kerääntyä nestettä vatsaan ja sitä piti sitten käydä usein tyhjentämässä sairaalassa. ja sitä kertyi siis paljon, iskä oli muutenkin tosi laiha mies ja kun vatsaan kertyi 10litraa nestettä niin voi uskoa että on tukala olla. joka kerta ei kertynyt noin paljoa sitä nestettä mutta toi 10l oli suurin/pahin määrä mitä kertyi.

      välillä iskä oli sädesairaalassa viikon tai vähän kauemmin saamassa muistaakseni hoitoa. kokeilimme iskälle kaikkea mahdollista luontaisjuttua lisänä, ja muita mahdollisia lääkkeitä(lääkärin suostumuksesta tietty) eli iskälle kokeiltiin hainrustouutetta ja sitten iskä söi paljon, olikahon se punajuurta minkä pitäisi olla hyväksu kun sairastaa syöpää. siis haluttiin vaan kokeilla kaikkea mahdollista vaikka se oli tiedossa että iskä ei siitä selviä.
      välillä iskä oli myös ihan sairaalassa, huonon kuntonsa takia tai hoitojen takia, en muista mikä oli syy.

      kunto siis huononi välillä paljon, varsinkin sytostaattien aikana ja välillä oli hyviä kausia, jolloin iskä toimi lähes normaalisti. väsyi toki helpolla mutta pystyi elämään suht koht normaalisti. vatsakipuja varmasti oli koko ajan.

      viimeiset neljä vkoa iskä oli sitten sairaalassa kun kunto huononi niin pahasti. siellä sitten tyhjennettiin edelleen nesteet mahasta ja ravinnon sai aikalailla letkusta. iskällä syöpä tukki ruokatorvea joten iskälle tehtiin ruokatorven ohitusleikkaus oloa helpottamaan ja tämän jälkeen iskä voikin jo paremmin hetken aikaa. ja pystyi juomaan kahvia(iskä oli innoissaan siitä että sai kahviakin juotua pitkästä aikaa. saattaa kuulostaa hassulta mutta tuossa vaiheessa on oltava ja on innoissaan pikku asioista mitkä on terveelle ihmiselle täysin normaaleja). sitten se kunto taas heikkeni ja iskä oli vuodepotilaana. letkuja oli monen montaa kappaletta, muistan kun kerran mielessäni laskin ne niin niitä oli 6-10kpl. en tarkkaan muista sitä mitä ne kaikki letkut oli mutta niitä oli paljon.

      muistan loppu ikäni sen kun oltiin äitin kanssa käymässä katsomassa iskää ja iskä sanoi ettei jaksa enää kauaa... isänpvä meni meillä sairaalassa, ja siitä pari vkoa eteenpäin, iskä meni vessaan ja kaatui ja letkut lähti irti joten tuskat oli kovat. sitten loppu ajan(n.1pvä) iskä sai morfiinia kipuihin ja lopulta kuoli. morfiini sai iskän hourailemaan ja iskä oli sanonut siskolleen(kummitädilleni) että pidä huolta maijasta(nimi muutettu, mutta siis tarkoittaa minua).

      se oli kuitenkin helpotus että iskä kuoli vaikka oli rakkain ihminen minulle, mutta iskän kannalta, iskän ei tarvinnut enää kärsiä.

      iskä kesti syöpää 1,5vuotta ennen kuolemaansa, lääkärit olivat ihmeissään koska yleensä puhutaan kuukausista. jotkut lääkärit olivat suoraansanottuna kusipäitä. eräänkin kerran kun iskä oli hyvin väsynyt ja huonokuntoinen eikä jaksanut puhua, äiti kertoi lääkäreille että iskä oksentelee paljon, no lääkäri kysyi iskältä että onko se totta(miten voi olla pokkaa kysyä tollasta??). ja toinen kerta kun piti käydä sairaalassa uusimassa resepti(asuttiin 40km päässä sairaalasta)ja äiti meni uusimaan sen koska eihän iskä nyt jaksanut lähteä noin pitkän matkan päähän reseptin takia. no lääkäri valitti äitille että iskän olisi itse pitänyt tulla uusimaan se, ja äiti kertoi tietty tilanteen että iskä ei todellakaan jaksa lähteä autoon istumaan noin pitkän matkan ajaksi, lääkäri sanoi että tulisi ambulanssilla!! niillä ambulanssikuskeilla on varmasti tärkeämpääkin tekemistä kuin lähteä kuskaamaan sairasta miestä uusimaan reseptiä kun sen voi äitikin tehdä. ja ihan kuin se ambulanssissa makaaminen olisi sen parempi kuin autolla meno, samalla tavalla se rasittaa.
      sairaalassa osaston työntekijät olivat kuitenkin ihania ja kiitimme myös iskän loistavasta hoidosta kukilla kun iskä oli jo kuollut.

      nämä tapahtumat ei kaikki ole ihan tapahtumajärjestyksessä koska koko aika sairauden toteamisesta kuolemaan ja siitä surusta jotenkin selviytymiseen meni kuin sumussa joten en kaikkea muista.

      yrittäkää jaksaa ja kerroin noista kamalista lääkäreistä sen takia että muistakaa pitää puolenne jos kohdallenne sattuu samanlaisia. ja kun läheisesi joutuu sairaalaan vaikka vain hoitojen takia esim.viikoksi, yrittäkää saada oma huone hänelle. se on läheisellesi paljon mukavampaa koska hoitojen takia tulee huonovointisuutta ja oksentelua eikä ole kovin mukavaa oksennella kun huoneessa on muitakin potilaita, varsinkin jos hän on ns.perussairaalassa jossa on muitakin potilaita kuin syöpäsairaita(he eivät välttämättä ymmärrä miten sairas toinen on ), me pyydettiin siitä syystä iskälle oma huone ja onneksi saatiin se. loppu 4viikkoa iskä oli kahden hengen huoneessa, mutta siellä ei ollut muita vaan toinen sänky oli sitä varten että äiti voi olla siellä yötä.

      itselleni tuli aina, kun iskällä oli parempi kausi, sellainen olo että kyllä se siitä selviää, onhan iskä jo paremmassa kunnossa mutta takaraivossa oli silti tieto että ei selviä.

      iskän kuolemasta on jo 6vuotta ja edelleen itken viikottain ikävääni. se suru katoa minnekkään, vähän häviää taustalle mutta se on silti aina mukana. se on vaikeaa varsinkin itselläni kun kaverit puhuu isistään, en voi sanoa mitään, tulee vain suurempi ikävä kun kuuntelee muitten juttuja siitä mitä isi teki eilen ja mitä he tekivät yhdessä. iskä oli rakkain ihminen elämässäni, joka ei ehtinyt nähdä ensimmäistä lapsenlastaan, minun lastani. lapsellani ei ole yhtään pappaa, molemmat ovat kuolleet ennen aikojaan, tulee olemaan vaikeaa sitten kun lapseni kasvaa ja alkaa kysellä missä on pappa.

      muista: niin kauan kuin läheisesi elää, niin kauan on myös toivoa. itseäni tuo ajattelu auttoi kestämään sen 1,5vuotta. se ei ole helppoa katsoa kun rakas ihminen kärsii eikä voi itse tehdä mitään kipujen pois saamiseksi, mutta ole vierellä, vaikka ei hän jaksaisi puhua, ole siinä vierellä ja kerro kuinka rakastat häntä. voit vaikka kertoilla päivän tapahtumia ja iloisia asioita, siitä voi tulla toiselle hyvä mieli ja voi hetkeksi unohtaa olevansa sairas. kun tulee parempia aikoja, tehkää yhdessä kaikkea mukavaa, ei liian raskasta mutta yhdessä, se on pääasia. menkää jonnekkin yhdessä. kysy mitä hän haluaa tehdä ja minne haluaisi mennä.

      minkä ikäinen perheenjäsenesi on, jos saa kysyä???
      iskä oli 43 kun kuoli, liian nuori.

      koittakaa jaksaa ja ajatelkaa positiivisesti ja koittakaa nauttia vielä kaikesta yhdessäoloajasta kun vielä voitte.

      • lump1

        Kuinka suuri osa haimasta todetuista kasvaimista on hyvälaatuisia? tietääkö kukaan?

      • Tytär71

        Isäni on nyt 80-vuotias, ja ihan äskettäin hänellä todettiin haimasyöpä. Aikanaan hänellä oli haimatulehduksia varmasti ainakin useita kymmeniä. Voikohan noin iäkkäältä ihmiseltä enää leikata sitä? Hän on sairastellut muutenkin aika paljon, ja on palvelutalossa ollut jo useat vuodet. Vähän aikaa sitten isälläni oli keuhkokuumekin, joka vei voimia. Olen hyvin huolissani isäni voinnista.

    • ..kesäyönä

      Hei, halusin vain sanoa,että voimia teille kaikille sairauden kanssa!
      Huolehtikaa siitä että läheisenne saa hyvää ja asianmukaista hoitoa. Riippumatta läheisenne iästä, jos hän joutuu makaamaan jossain vaiheessa viikkotolkulla, huolehtikaa perusasioista kuten tukisukista,jalkojen liikuttelusta jne.

      Meidän mummo meni mahakipujen takia helmikuussa ensiapuun ja tutkimusten jälkeen todettiin että siellä on IV- luokan löydös, eli haimasyöpä oli hyvin pitkälle edennyt. Saimme todella huonosti kyseiseltä sairaalalta tietoa mummomme sairaudesta, välillä puhuttiin haiman tulehduksesta välillä taas kasvaimesta. Epikriisissä luki jotain,että on löytynyt IV-luokan löydös, ja johtuen haimasyövän levinneisyydessä, leikkausta ei voida tedä johtuen suuresta kuolleisuusriskistä. Eli leikkaus olisi johtanut kuolemaan siinä missä itse haimasyöpäkin. Mummollemme laitettiin stentti, koska haiman pahanlaatuinen kasvain oli aiheuttanut sappiteihin tukoksen. Sen tarkoitus oli pitää tiehye auki.
      Kesällä mummo meni todella huonoon kuntoon, laihtui sairauden aikana hurjasti. Kesän lopussa meille valkeni että mummo ei jaksa enää taistella kauaa ja elokuun lopussa mummo nukkui pois.

      Lopullinen kuolinsyy oli keuhkoembolia eli keuhkoveritulppa. Syövän takia mummo oli mennyt huonoon kuntoon, vaikkakin asui omassa kodissaan, mutta hän ei jaksanut enää liikkua ja liikkumattomuudesta ja muista perussairauksista johtuen alaraajoihin muodostui hyytymiä.

      Itsekin olen kuullut että haimasyövällä on huono ennuste. Kaverini setä sairastui alle 50- vuotiaana haimasyöpään ja taisteli 4 vuotta syöpää vastaan kunnes menehtyi.
      Voimia kaikille syöpää sairastaville ja niille joiden läheiset sairastavat syöpää tai ovat menehtyneet siihen.

      • kuinkaeteenpäin

        sain juuri kuulla että isälläni (46v) epäillään haimasyöpää. uutinen oli tyrmistyttävä. kuulin tämän isältä itseltään, mutta yksityiskohtia en tiedä.
        isä on vaipunut täysin murheeseen ja odottaa jo kuolemaa vaikka itse sanoi että lääkärit vasta epäilevät!
        asia on todella vaikea, ja muu perheeni ei tiedä asiasta, enkä saa kertoa heille. taakka painaa niin kovin paljon. rakastan isääni hyvin paljon, kuten varmasti jokainen rakastaa isäänsä, enkä haluaisi vielä menettää häntä. onko mahdollista saada sairaalasta tietoa hänen tilastaan? olen sairaalan kirjoissa isäni huoltaja. luulen että isäni on vain vajonnut itsesääliin ja kurjuuteen eikä kerro kaikkea, suurentelee asioita. toivon ettei syöpää ole vielä todettu, vaan vasta epäillään, mutta haluaisin kuulla tämän lääkäriltä itseltään. itse olen kovin nuori vielä, enkä ole valmis. viestini saattaa olla melko sekava, olen vieläkin niin sokissa. tahtoisin vain itkeä, mutta en pysty. mieli vaan pyrkii unohtamaan ja vakuuttamaan että tämä on vain pahaa unta.

      • esh.
        kuinkaeteenpäin kirjoitti:

        sain juuri kuulla että isälläni (46v) epäillään haimasyöpää. uutinen oli tyrmistyttävä. kuulin tämän isältä itseltään, mutta yksityiskohtia en tiedä.
        isä on vaipunut täysin murheeseen ja odottaa jo kuolemaa vaikka itse sanoi että lääkärit vasta epäilevät!
        asia on todella vaikea, ja muu perheeni ei tiedä asiasta, enkä saa kertoa heille. taakka painaa niin kovin paljon. rakastan isääni hyvin paljon, kuten varmasti jokainen rakastaa isäänsä, enkä haluaisi vielä menettää häntä. onko mahdollista saada sairaalasta tietoa hänen tilastaan? olen sairaalan kirjoissa isäni huoltaja. luulen että isäni on vain vajonnut itsesääliin ja kurjuuteen eikä kerro kaikkea, suurentelee asioita. toivon ettei syöpää ole vielä todettu, vaan vasta epäillään, mutta haluaisin kuulla tämän lääkäriltä itseltään. itse olen kovin nuori vielä, enkä ole valmis. viestini saattaa olla melko sekava, olen vieläkin niin sokissa. tahtoisin vain itkeä, mutta en pysty. mieli vaan pyrkii unohtamaan ja vakuuttamaan että tämä on vain pahaa unta.

        omainen niin ilman isäsi lupaa et saa mitään tietoa. Meillä hoitohenkilökunnalla on vaitiolovelvollisuus.

        Isäsi kertoo sitten sinulle varmastikin asioista kun saa itsekin jotain selville, eli nythän on vasta epäilys.

        Et ole varmastikaan sairaalan kirjoissa isäsi huoltaja, lähin omainen sen sijaan varmastikin olet. Huoltaja ja lähin omainen ovat vallan kaksi eri asiaa.

        Toivon mukaan isälläsi ei ole kys.syöpää.

        Eli et, et saa hoitohenkilökunnalta mitään isääsi koskevaa tietoa. Isäsi ei varmastikaan ole holhouksen alla etkä sinä ole edunvalvoja

      • surusilmä11
        kuinkaeteenpäin kirjoitti:

        sain juuri kuulla että isälläni (46v) epäillään haimasyöpää. uutinen oli tyrmistyttävä. kuulin tämän isältä itseltään, mutta yksityiskohtia en tiedä.
        isä on vaipunut täysin murheeseen ja odottaa jo kuolemaa vaikka itse sanoi että lääkärit vasta epäilevät!
        asia on todella vaikea, ja muu perheeni ei tiedä asiasta, enkä saa kertoa heille. taakka painaa niin kovin paljon. rakastan isääni hyvin paljon, kuten varmasti jokainen rakastaa isäänsä, enkä haluaisi vielä menettää häntä. onko mahdollista saada sairaalasta tietoa hänen tilastaan? olen sairaalan kirjoissa isäni huoltaja. luulen että isäni on vain vajonnut itsesääliin ja kurjuuteen eikä kerro kaikkea, suurentelee asioita. toivon ettei syöpää ole vielä todettu, vaan vasta epäillään, mutta haluaisin kuulla tämän lääkäriltä itseltään. itse olen kovin nuori vielä, enkä ole valmis. viestini saattaa olla melko sekava, olen vieläkin niin sokissa. tahtoisin vain itkeä, mutta en pysty. mieli vaan pyrkii unohtamaan ja vakuuttamaan että tämä on vain pahaa unta.

        Meillä sama tilanne, että epäillään isälläni haimasyöpää, mutta käytännössä sanotaan vaan että epäillään, koska varmaksihan ei voi sanoa ennenkuin on kunnolla tutkittu. Kuitenkin kasvain haimassa ei muutakaan voi olla.
        Itselläni on myös niin tyrmistynyt olo, etten tajua tätä ollenkaan. Tiedän, että isä tulee kuolemaan ja mahdollisesti aika piankin (olivat puhuneet myös että maksassa näkyisi jotain...), mutta ei siihen vaan voi mitenkään suhtautua. Minkäänlaista toivoa ei ole enkä sitä tunne, koska tuntuu, että se olisi pelkkää huijausta. Turhaa uskotella itselleen, että tässä olisi vielä jokin mahdollisuus tai että ultralääkäri olisikin erehtynyt, kun puhui että maksassa näkyy jotain, mutta ei maininnut mitään haimasta, ja toinen lääkäri taas ei maininnut mitään maksasta mutta sanoi että haimassa kasvain. Eli päättelin, että sitä on siis molemmissa. Pianhan se selviää, mutta näin varmastikin on.

        Ei tätä voi mitenkään järkeillä tai muutenkaan. Välillä koitan ulkoistaa itseni tästä asiasta, että jaksaisin vielä tehdä käytännön hommia ja olla työssäni. Isällä ikää 55, eli ihan liian nuori kuolemaan tällaiseen sairauteen, mutta sairaudelle kun ei mitään voi. Olen katkera, surullinen ja täysin shokissa enkä tiedä yhtään miten minä tai muutkaan perheenjäsenemme selviävät tästä. Purskahdan itkuun vähän väliä ja välillä taas puhun kuolemasta ja hautajaisista ja niiden jälkeisestä elämästä niinkuin joku ulkopuolinen. Tällaista en vaan olisi koskaan odottanut tai uskonut tapahtuvan. Tämä on niin väärin.

      • sh...
        surusilmä11 kirjoitti:

        Meillä sama tilanne, että epäillään isälläni haimasyöpää, mutta käytännössä sanotaan vaan että epäillään, koska varmaksihan ei voi sanoa ennenkuin on kunnolla tutkittu. Kuitenkin kasvain haimassa ei muutakaan voi olla.
        Itselläni on myös niin tyrmistynyt olo, etten tajua tätä ollenkaan. Tiedän, että isä tulee kuolemaan ja mahdollisesti aika piankin (olivat puhuneet myös että maksassa näkyisi jotain...), mutta ei siihen vaan voi mitenkään suhtautua. Minkäänlaista toivoa ei ole enkä sitä tunne, koska tuntuu, että se olisi pelkkää huijausta. Turhaa uskotella itselleen, että tässä olisi vielä jokin mahdollisuus tai että ultralääkäri olisikin erehtynyt, kun puhui että maksassa näkyy jotain, mutta ei maininnut mitään haimasta, ja toinen lääkäri taas ei maininnut mitään maksasta mutta sanoi että haimassa kasvain. Eli päättelin, että sitä on siis molemmissa. Pianhan se selviää, mutta näin varmastikin on.

        Ei tätä voi mitenkään järkeillä tai muutenkaan. Välillä koitan ulkoistaa itseni tästä asiasta, että jaksaisin vielä tehdä käytännön hommia ja olla työssäni. Isällä ikää 55, eli ihan liian nuori kuolemaan tällaiseen sairauteen, mutta sairaudelle kun ei mitään voi. Olen katkera, surullinen ja täysin shokissa enkä tiedä yhtään miten minä tai muutkaan perheenjäsenemme selviävät tästä. Purskahdan itkuun vähän väliä ja välillä taas puhun kuolemasta ja hautajaisista ja niiden jälkeisestä elämästä niinkuin joku ulkopuolinen. Tällaista en vaan olisi koskaan odottanut tai uskonut tapahtuvan. Tämä on niin väärin.

        olla aivan samaan tapaan kuin muissakin elimissä, pahanlaatuisten tuumoreiden sijaan myöskin hyvänlaatuisia."Kuitenkin kasvain haimassa ei muutakaan voi olla." Jos patologi ei asiaa ole todennut niin..

        Toivon mukaan kys.ei ole pahanlaatuinen kasvain .

      • surusilmä11
        sh... kirjoitti:

        olla aivan samaan tapaan kuin muissakin elimissä, pahanlaatuisten tuumoreiden sijaan myöskin hyvänlaatuisia."Kuitenkin kasvain haimassa ei muutakaan voi olla." Jos patologi ei asiaa ole todennut niin..

        Toivon mukaan kys.ei ole pahanlaatuinen kasvain .

        Niin tokihan sitä voisi aina ajatella, ettei välttämättä olisikaan, mutta kaipa se on niin epätodennäköinen vaihtoehto, ettei uskalla käydä edes toivomaan. Ja en sitten oikeen ymmärrä, kun isä kävi ensin siinä ultrassa, jossa lääkäri vaan sanoi, että maksassa näkyy jotain pesäkkeitä, muttei maininnut haimasta. Ja tämän jälkeen isä meni tt-kuvaukseen, jonka jälkeen lääkäri tosiaan kertoi, että haimassa on kasvain, mutta jätti tämän maksa-asian kertomatta. Eli olikohan tt-kuvaan laitettu siksi, että saadaan nuo maksankin pesäkkeet paremmin katsottua, mutta miksei lääkäri sitten kertonut niistä?! Onko luvallista jättää tuolla tavoin kertomatta ja kertoa vain osa...? Eli se, että haimassa kasvain.
        Kyllähän isällä on hemoglobiinikin vähän laskenut ja tuota kuumetta on, joten sekin viittaa siihen pahanlaatuisuuteen. Jos olisikin niin, että se olisi vielä vain siellä haimassa, mutta tuo maksapesäkejuttu kyllä sekoitti koko pakan ja antoi sen vaikutelman, että toivo on kyllä mennyttä. Googletin kuitenkin sen verran, että maksan "pesäkkeet" voivat nekin olla hyvänlaatuisia, mutta ei tässä tilanteessa tosiaan viitsi käydä itselleen moista uskottelemaan. Täytyy vaan odottaa kun menee niihin lisätutkimuksiin. Sittenhän se täydellinen toivottomuus vasta iskeekin.

      • samassa veneessä
        surusilmä11 kirjoitti:

        Niin tokihan sitä voisi aina ajatella, ettei välttämättä olisikaan, mutta kaipa se on niin epätodennäköinen vaihtoehto, ettei uskalla käydä edes toivomaan. Ja en sitten oikeen ymmärrä, kun isä kävi ensin siinä ultrassa, jossa lääkäri vaan sanoi, että maksassa näkyy jotain pesäkkeitä, muttei maininnut haimasta. Ja tämän jälkeen isä meni tt-kuvaukseen, jonka jälkeen lääkäri tosiaan kertoi, että haimassa on kasvain, mutta jätti tämän maksa-asian kertomatta. Eli olikohan tt-kuvaan laitettu siksi, että saadaan nuo maksankin pesäkkeet paremmin katsottua, mutta miksei lääkäri sitten kertonut niistä?! Onko luvallista jättää tuolla tavoin kertomatta ja kertoa vain osa...? Eli se, että haimassa kasvain.
        Kyllähän isällä on hemoglobiinikin vähän laskenut ja tuota kuumetta on, joten sekin viittaa siihen pahanlaatuisuuteen. Jos olisikin niin, että se olisi vielä vain siellä haimassa, mutta tuo maksapesäkejuttu kyllä sekoitti koko pakan ja antoi sen vaikutelman, että toivo on kyllä mennyttä. Googletin kuitenkin sen verran, että maksan "pesäkkeet" voivat nekin olla hyvänlaatuisia, mutta ei tässä tilanteessa tosiaan viitsi käydä itselleen moista uskottelemaan. Täytyy vaan odottaa kun menee niihin lisätutkimuksiin. Sittenhän se täydellinen toivottomuus vasta iskeekin.

        Tässä myös tällä hetkellä omaa lähipiiriäni koskettavassa tilanteessa tulee todella muistaa, ettei tilastoihin kannata katsoa, sillä jokainen tapaus on omanlaisensa - sitäpaitsi ihmeitäkin tapahtuu. Todennäköisyydet romukoppaan, eletään nyt: Kukaan ei tiedä huomisesta - kenenkään meistä. Niin kauan kuin elämää on, on toivoa. On.

      • asianosainen
        sh... kirjoitti:

        olla aivan samaan tapaan kuin muissakin elimissä, pahanlaatuisten tuumoreiden sijaan myöskin hyvänlaatuisia."Kuitenkin kasvain haimassa ei muutakaan voi olla." Jos patologi ei asiaa ole todennut niin..

        Toivon mukaan kys.ei ole pahanlaatuinen kasvain .

        Lääkärien mukaan käytännössä ovat lähes
        aina pahanlaatuisia.

      • on myös toivoa!
        asianosainen kirjoitti:

        Lääkärien mukaan käytännössä ovat lähes
        aina pahanlaatuisia.

        Otan osaa teille, jotka olette joutuneet lähipiirissä katsomaan saatallista tautia, haimasyöpää. Tässä kerron omaa tarinaani:
        Menetin äitini n. vuosi sitten haimasyövälle. Ensimmäiset oireet tulivat nelisen vuotta sitten. Seuraava vaihe keltaisuus. Tämä paljasti, että haimassa on kasvain. Pystyttiin onneksi leikkaamaan ja "kaikki saatiin pois". Lisäksi stytostaatit, varmuuden vuoksi. Elämä hymyili ja ajateltiin, että jes oltiin siinä kahdessa %:ssa, jotka selviää. Reipas vuosi oli parempaa aikaa, vaikka kivutonta päivää ei ollut. Kunnes alkoi kovat vatsakivut, eikä syytä tiedetty tai pystytty toteamaan. Alkoi kerääntyä askitesnestettä, laihtuminen laihtumistaan, kipulääkkeitä lisättiin.

        Reippaan kahden vuoden päästä sairauden toteamisen jälkeen seistiin äidin kuolinvuoteella ja saatettiin hänet viimeiselle matkalle. Ikävä on edelleen kova ja tuntuu epäoikeudenmukaiselta menettää äiti, hänen ollessaan vain 50 -vuotias.

        Teille, jotka olette samassa tilanteessa. Puhukaa, puhukaa ja vielä kerran puhukaa. Silloin kun tietää, että aikaa ei enää ole kovin paljon, kannattaa kaikki asiat sanoa. Äitini oli rohkea nainen ja uskalsi puhua omista hautajaisistaankin. Olkaa lähellä ja sanokaa, että rakastatte.

        Niin me täältä jokainen lähdetään vuorollansa, toiset vähän nuorempana kuin toiset. Onneksi ovat muistot! Ja muistakaa; kuolinvuoteella enää millään muulla ei ole merkitystä kuin sillä, ettei tarvitse tuntea kipua!

      • Surullinen2
        kuinkaeteenpäin kirjoitti:

        sain juuri kuulla että isälläni (46v) epäillään haimasyöpää. uutinen oli tyrmistyttävä. kuulin tämän isältä itseltään, mutta yksityiskohtia en tiedä.
        isä on vaipunut täysin murheeseen ja odottaa jo kuolemaa vaikka itse sanoi että lääkärit vasta epäilevät!
        asia on todella vaikea, ja muu perheeni ei tiedä asiasta, enkä saa kertoa heille. taakka painaa niin kovin paljon. rakastan isääni hyvin paljon, kuten varmasti jokainen rakastaa isäänsä, enkä haluaisi vielä menettää häntä. onko mahdollista saada sairaalasta tietoa hänen tilastaan? olen sairaalan kirjoissa isäni huoltaja. luulen että isäni on vain vajonnut itsesääliin ja kurjuuteen eikä kerro kaikkea, suurentelee asioita. toivon ettei syöpää ole vielä todettu, vaan vasta epäillään, mutta haluaisin kuulla tämän lääkäriltä itseltään. itse olen kovin nuori vielä, enkä ole valmis. viestini saattaa olla melko sekava, olen vieläkin niin sokissa. tahtoisin vain itkeä, mutta en pysty. mieli vaan pyrkii unohtamaan ja vakuuttamaan että tämä on vain pahaa unta.

        Minun isäni menehtyi haimasyöpään 2.5 vuoden taistelun jälkeen.

        Syöpä todettiin joulu-tammikuussa ja leikattiin heti. Leikkauksesta toivuttuaan isä pysyi kesän kunnossa, kunnes alkoi vatsakivut ja ripuli. Tästä alkoikin pitkä ja kivulias alamäki kohti kuolemaa. Sytostaatteja annettiin useita hoitojaksoja ja sädehoitoakin yksi hoitojakso. Tietokonekuvaukset tehtiin muutaman kerran vuodessa ja syöpä oli levinnyt hitaasti joka kerta mm. keuhkoihin.

        Vatsan alueen syövät on siitä jänniä, että ne ei näy aina missään kuvauksessa. Isällenikin sanottiin, että vasta leikkauksessa näkyy missä se syöpä oikeasti on, ja pystyykö sen leikkaamaan. Isäni tapauksessa leikkauksessa saatiin mukamas kaikki pois ja hän sai ns. "terveen paperit" mutta sitä terveyttä jatkui alle puoli vuotta.

        En pysty sanomaan muuta, kuin että omaisena sinulla on todella rankat ajat edessä. Eikä pahin asia ole tuleva kuolema tai taudin lopullisuus ja parantumattomuus, vaan ne kivut ja kärsimykset, jotka isälläsi on edessä. Teidän on pakko puhua asiasta, muu ei teitä auta. Ja itse asiassa sanoisin jopa niin, että parempi nopea lähtö kuin vuosikausien viruminen kivuissa kyvyttömänä tekemään mitään.

    • suru1000

      Rakas ystäväni kuoli tuohon sairauteen 46-vuoden iässä 7 kuukautta sitten! tänään on paha päivä ja suren ja ikävöin häntä suuresti! taistelu kesti 1 v ja 4 kk ja sitten kaikki oli ohi! Tuntuu niin väärältä, että mies lähtee parhaassa iässä jättäen jälkeen 3 lasta, vainon ja kaiken! Toivottavasti öydetään hoito tähän! olisi mukavaa jutella jonkun kohtalontoverin kanssa: [email protected]

      • odottava myös

        ne ylävatsakivut ovat ? tuntuuko se koko ajan, vai pitääkö taukoja, onko se hiljaa kalvavaa vai jalat alta vievää? itse odotan kuvauksiin pääsyä, ja vaikka mitä googlettaisin, tulee vastaan tuo haimasyöpä mahakipuineen.

      • hypokondrikko
        odottava myös kirjoitti:

        ne ylävatsakivut ovat ? tuntuuko se koko ajan, vai pitääkö taukoja, onko se hiljaa kalvavaa vai jalat alta vievää? itse odotan kuvauksiin pääsyä, ja vaikka mitä googlettaisin, tulee vastaan tuo haimasyöpä mahakipuineen.

        Olet jo varmaan päässyt tutkimuksiin ja vatsakipujesi syy on selvinnyt, toivottavasti ei ollut mitään vakavaa. Kaikille millä tahansa tavalla oireileville sanon kuitenkin, että ei kannata googlettaa vaivaansa vaan mennä suoraan erikoislääkärille. Säästyy turhalta huolelta ja paniikilta, koska mikään google/lääkärikirja ei voi antaa vastauksia yleensä hyvin epäspesifisiin oireisiin.

    • kuollutjoeilen

      Minulla itselläni on myös haimasyöpä todettu ja odottelen nyt kovasti leikkaukseen pääsyä, jonka jälkeen tehdään päätökset hoidon jatkumisesta. Pikkaisen kyllä jännittää. Oli mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia ja erityisesti niiden, jotka olivat selättäneet tämän kavalan sairauden.

      • Kaikkea hyvää sinull

        Ja toivon, että kaikki sujuu hyvin! Jaksatko kertoa, mitä oireita sinulla on ollut? Onko mikään syöminen, tai juominen aiheuttanut mm. kipua?

    • saikkuliisa

      Teille, jotka ovat tänne ketjuun kirjoittaneet? Jatta, Tiinahan, Rilena52, Päivä kerrallaan ym.
      Olisi kiva kuulla, ja toivon hyvää kuuluvan.

      • riina h

        kuollutjo eilen:miten voit?

      • carrot1

        Hei kaikille! Kirjoitin tuolla aiemmin 6.9.2007, jolloin haimasyövän toteamisesta oli kulunut kolme vuotta...nyt jo kuusi vuotta on kulunut. Kaikki on edelleen kohdallani hyvin eikä sairauden uusiutumisesta ole merkkejä. Tuolloin minulta leikkauksessa poitettiin puolet haimasta ja samalla myös perna poistettiin. Nyt joudun tuon pernan poiston vuoksi ottamaan viiden vuoden välein Pneumokokki/Mencevax rokotteet, jotta vastustuskykyni pysyy normaalina.
        Minulla kaikki alkoi täysin yllättäin eräänä aamuyönä aivan sietämättömillä vatsakivulla, en kyennyt edes kunnolla liikkumaan. Päivystyspolilla kävin verikokeissa ja sain jotain ruoansulatuskanavan häiröön auttavia tabletteja, oloni kuitenkin seuraavan yön aikana vaan tuntui pahenevan. Seuraavana päivänä sain tietää, että tulehdusarvoni olivat hyvin korkeat. Sain pikaisesti ajan työpaikkalääkärille, joka sitten minut tutkittuaan kirjoittikin samantien lähetteen suoraan sairaalaan. Tuolloin minulla sairaalassa todettiin HAIMATULEHDUS.
        Syytä haimatulehdukseen lähdettiin sitten selvittämään ja viimein monien tutkimusten jälkeen CT-kuvauksessa tuo kasvain sitten näkyi....tosin eihän tässä vaiheessa vielä tiedetty mikä tuo löydös oli.
        Koska koepalaa ei kuulema saatu otettua, jouduinkin sitten pikaisesti tuohon isoon leikkaukseen, jossa puolet haimasta ja pernani poistettiin ja vasta tämän jälkeen sain silloisen tuomioni....HAIMASYÖPÄ.
        Tieto oli todella järkyttävä, olinhan mielestäni ollut terve, hyvinvoiva 35-vuotias ja nyt täysin yllättäin vakavasti sairas.
        Säde-/sytostaattihoidot aloitettiin sitten muutamien kuukausien kuluttua leikkauksesta.
        Jälkeenpäin lääkärit totesivat tuon haimatulehduksen(, mikä oli seurauksena siitä, että tuo haimassa ollut kasvain tukki haimatiehyeni) olleen minun pelastukseni!

        Voimia ja jaksamista kaikille teille, jotka itse tai läheistenne kautta joudutte käymään ko. sairautta läpi.
        "En pelkää huomista, sillä olen nähnyt eilisen ja rakastan tätä päivää"

      • rainy day

        Hei saikkuliisa,
        kyselit viime syksynä vointeja meiltä haimasyöpään sairastuneilta. En ole käynyt palstalla kurkkailemassa varmaankaan yli 1 1/2 vuoteen. Nyt jostain syystä tuli mieleeni?!!
        Tällä hetkellä minulla on vieläkin soluslpaajat meneillään, sillä reilun 8 kk:n kuluttua ensimmäisen solusalpaahoidon loppumisesta tauti levisi vatsanpeitteisiin. Vuodesta 2009 (tammikuu) olen saanut jatkuvasti hoitoja, olen ollut hyvässä kunnossa ja töissäkin viime vuoden (2010) syksyyn saakka. Nyt olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja hoidot tosiaan jatkuvat edelleen. Diagnoosin saannista on siis kulunut jo 3vuotta 7kk:tta.
        terveisin silloinen Rilena52 (nimimerkki ei ole käytössäni)

    • video...
    • tautimagneetti

      Miehelläni on ollut jo pitkään selkäkipuja,joita hoidettiin hieronnalla ja särkylääkkeillä. Menetettyäni hermot,hänen taas valvottuaan koko yön ja kiemurrellen ties missä ja miten, soitin yhdelle häntä hoitaneelle lääkärille ja vaadin tarkempia tutkimuksia ja kerroin tilanteesta. Pääsi moniin tutkimuksiin, ja vihdoin todettiin, että on haiman keskiosassa 6,5cm kokoinen kasvain, josta ei tiedä onko pahalaatuinen vai tulehduksen aiheuttama. Oli menossa leikkaukseen ja edellisenä päivänä kertoivat, ettei pysty poistamaan, koska "kiinnittynyt" isoihin verisuoniin eikä sen vuoksi voida kuulema leikata. Päättivät sitten kokouksessaan (viime viikolla) olla täysin avaamatta ja ottamatta näytettä, koska nyt voidaan hoitot aloittaa heti - leikkauksen jälkeen kuulema 2kk ennen ku voi aloittaa. Se näytepala siis puuttuu, mutta tutkimukset kuulema antavat niin vahvat viitteet sen olevan haimasyöpä. Ensimmäisen kerran vasta viime viikolla puhuivat sen olevan sitä. Keltaisuutta ei kuulema näy, koska kasvain tuolla keskellä. Morfiinijohdannaisia kipulääkkeitä vetää lääkärin määräyksestä aamuin illoin yli sallitun rajan ja taas tänäänkin tuntuu, ettei sekään riitä. Pitkävaikutteisten lisäksi läpilyöntikipuja varten jotain lyhytvaikuutteista morfiinijohdannaist, panadolii ja viel vatsaa varten omia lääkkeitä - näiden päälle kaiken maailman ummetukseen auttavat konstit ja lääkkeet käytössä. Koville ottaa, kun pappa meni lokakuussa, äiti joulukuussa ja nyt mies tuossa kunnossa ja pienet (1½ ja alle 3v) lapset, jotka tasaiseen tahtiin sairastellee, puol vuotta sitten hankittu talo ja velat ja kaikki...

      • Hanski1947

        Minulla taitaa olla samantapainen tilanne. Kts viestini 19.8.2012. Voinko kysyä, miten miehesi jaksaa tällä hetkellä ? Voitaisiin ehkä vaihtaa kuulumisia.
        Hanski47.

    • m,m,m,,m

      No jos ei mikään muu auta, kannattaa tuota gerson juttua ainakin kokeilla.. jos ei paranna niin parantaa oloa

    • ll

      Ai että hamppuöljyllä ja havupuu-uutejuomalla ynnä ruokavaliolla _parantuu_ syöpä?

      No miksi ihmneessä ei sitten tämän coctailin keksijä ole jo saanut Nobel-palkintoa?


      Tajuatko sinä ollenkaan miten huono prognoosi haimasyövässä on?! Miten vakavasta asiasta on kyse?!

      Viestisi on ihmisten älyä aliarvioiva ja loukkaava!

    • ,.,.,.,--,

      Lääkebisnes on bisnes, he haluavat myydä pillereitään eikä jaella vinkkejä miten saa luonnonantimilla parannettua syövän..

    • tautimagneetti

      Kirjoitin viimeksi 14.6.2011..Miehelläni haimasyöpä jota hoidettiin sytostaateilla, sädehoidolla ja hirvittävällä määrällä morfiinijohdannaisia lääkkeitä. Hänellä oli kivut sellaista luokkaa, ettei lääkärit olleet törmännee vastaavaan aiemmin. Tammikuussa katkaistiin sisäelinkivun välittäjähermo, mutta helpotus kesti vain vrk, kun tuli toiset kivut tilalle. Maaliskuussa epiduraalikipupumppu, koska tavallset kipupumput eivät tehonneet. Lisäksi laastareita ja lääkkeitä ihan hirveästi. Tauti pysyi paikallisena ainakin vuodenloppuun asti, mutta tänä vuonna maaliskuussa saimme tietää, että etäispesäkkeitä vatsanpeitteissä, yksi imusolmuke kainalossa suurentunut, maksan ympärillä 2mm nestevaippa ja vatsaonteloon kerääntyi askitesnestettä. Pitkäperjantaina saimme kehoituksen keskustella kaikki asiat valmiiksi, koska veriarvot olivat huonot ja bilirubiiniarvot korkeat ja yhä nousussa - edessä maksakooma ja kuolema. Pääsiäismaanantaina hän tuli kotiin saattohoitoon ja saimme viettää yhteisiä hetkiä viikon ajan. Kiitos ihanien sukulaisten ja ystävien avun, se oli mahdollista, koska meillä pienet lapset 2v2kk ja 3v7kk. Ystäväni, joka on sairaanhoitaja, tuli väsymykseni vuoksi meille yöksi lauantaina ja otti valvontavastuun. Passitti minut nukkumaan ja aamulla herätteli ja kertoi tilanteen missä mennään. Silloin vielä käsitys, että tilanne saattaa kestää tunteja tai jopa päiviä. Mieheni vointi entisestään huonontunut, siinä yritimme helpottaa olotilaa kaikin keinoin - silmätippoja, kostealla pyyhintää, suun kostutusta yms. Vointi huononi koko ajan ja nopeasti. Lapset heräilivät ja olivat koko ajan läsnä, välillä leikkivät, mutta suurimman osan ajasta silittelivät iskän kättä ja poskea. Tajuttomuustila sitten tuli ja kivut loppuivat ja vähän ajan päästä myös hengitys. Lapset antoivat vielä jäähyväissuukon ja sukulaisten kera lähtivät ulos leikkimään, antaen meille rauhan hoitaa asiat kuntoon. Mieheni nukkui pois 15.4.2012 saaden ikuisen rauhan kivuilta ja kärsimyksiltä. Toivoisin, ettei kenenkään tarvitsisi tuntea sellaisia kärsimyksiä, joita hän koki. Koko aika - viimeinen vuosi meni lähestulkoon kipuihin keskittymiseen, sädehoidon aikaan oli parempi jakso ja saattoi sanoa, että pystyi jopa nauttimaan olostaan. Aikoinaan sanottiin, että AIDS tulee ja tappaa väestön - kyllä se on syöpä, joka valtaa maapallon.

    • Kannattaa kokeilla.

      Haimasyöpää sairastavalle. Kohota katseesi ylös, anna asiasi Jeesukselle, niin toden näköisesti parannut. Saat varmuuden tuonpuoleisesta terveestä elämästä.

    • Rakastansuaisi

      Hei, minun omalla rakkaalla iskälläni epäillään olevan haimasyöpä, hän on 55 vuotias, itse olen 20 vuotias. Asun eri paikkakunnalla kuin vanhempaini, ja näen heitä varmaan kerran kuukaudessa. Kävin kotona, ja huomasin että isäni oli laihtunut todella paljon. Hän kertoi että on ollut todella kauheita ylävatsa kipuja, että ei voi syödä mitään, ja sen takia laihtunut. Hän kuitenkin suostui menemään lääkäriin. Hänelle on tehty ultra, ja verikokeet, ja tähystys. Siellä on nähty että haimassa kasvaa joku, hemoglobiini on myös laskenut. Huomenna on ct kuvaukset, itse en ole kuullut tuloksista mitään, koska en ole uskaltanut soittaa. En tiedä mitä ajattelisin, välillä tuntuu että en todellakaan usko että iskäni sairastaa haimasyöpää, mutta välillä tuntuu siltä että hän kuolee ihan pian, ja minun pitäisi sanoa äkkiä hänelle että rakastan häntä. Välillä purskahdan itkuun vain. Yritän olla ajattelematta koko asiaa ennen kuin saadaan varmat tulokset! En tiedä mitä tehdä!!

    • hanski47

      Haimasyöpäni todettiin joulukuussa 2011. Ei voidan leikata - saan systostaattihoitoja. Tiputus kestää nyt 4,5h. Voin oikeastaan aika hyvin ja joskus ihmettelen tätä tautia. Tuumorista otettu toinenkin neulanäyte oli mitättömän pieni ja vain patologin kokemuksen ja verinäytteen perusteella se on luokiteltu vaaralliseksi. Minulla oli ongelmia jo kesällä 2011 ja nyt uskon, että tämä haimasyöpä oli minulla jo silloin. Eli olen todennäköisesti sairastanut jo vuoden. Keltaisuutta ei ole, paino on pudonnut 9kg. Kipujakaan ei oikeastaan ole. Joskus epäilen koko haimasyöpää. Miten saada varmuus asiasta?

    • mimmimyy

      minun isälläni, joka on kahdeksankymppinen, todettiin haimasyöpä keväällä. häneltä leikattiin puolikas haimaa, sappi ja perna. löydös oli syöpä/ pahalaatuisuutta en tiedä, muuten tilannetta ei hoideta? olisin kovin kiitollinen, jos hän saisi suht´terveenä vielä muutaman vuoden touhuilla. ja ehkä voisi vielä ottaa alzheimeria sarastavan äidinkin kotiin - ainakin lyhyiksi jaksoiksi.

      miniä puolestaan sairastaa als- nimistä sairautta. siihen ei ole parannusta näkyvissä. ei edes mitään lääkettä, joka parantaisi. hän on nuori vielä. ei pysty enää syömään, puhuminen loppui jo reilu vuosi takaperin. kädessä pysyy vaivoin puhelin, jolla voi näpyttää tarpeelliset viestit...
      välillä minua väsyttää niin paljon, että voisin häipyä talviunille karhun lailla.

    • sääd

      Minun sukulaisellani todettiin haimasyöpä vuoden 2011 syyskuussa. Se oli edennyt jo niin pahalaatuiseksi, ettei paljon mitään ollut tehtävissä. Hän joutui vuodeosastolle, mutta kuoli joulukuun 2011 alussa. Toivotan kaikille syöpäpotilaille ja heidän omaisilleen voimia jaksamiseen.

    • rakastansuaisi

      Hei, kirjoitin tänne noin kuukausi sitten, että isälläni epäillään haimasyöpää, nyt on selvinnyt että epäilys on muuttunut syöväksi, eli hänellä on pahalaatuinen haimasyöpä jota ei voida leikata, koska se on kiinni jossain. Alussa uutinen oli järkyttävä, en pystynyt muuta kuin miettiä miten tästä selviää perheeni, äitini, minä? jolle isäni on ollut tärkein ihminen koko maailmassa. Niinkuin sanoin asun eri paikkakunnalla kuin isäni, ja olen huomannut että en ajattele enää edes koko asiaa, olen huomannut että ehkä en tahallani ajattele asiaa jotta itselläni olisi helpompi olo, jotenkin sisimmisäni ajattelen että kyllä hän selviää, mutta mitä jos ei selviäkkään? mitä teen, en tiedäJ itsekkään. Näin yhtäkkiä muistin taas isäni syövän, ja itkua pukkaa. Olen käynyt kotona, mutta en ole saanut sanottua isälleni että rakastan häntä, jotenkin ajattelen että jos sanon sen, niin hän varmaan kuolee pian pois, ja minulla on huono omatunto kun huomaan että pystyn elämään näin normaalisti vaikka rakas ihminen kärsii, ja hänellä on kipuja, mutta olen ajatellut että ehkä syy on se että asun eri paikkakunnalla, enkä näe kun isä kärsii, saatikka kun äiti kärsii. Sanokaa olenko huono ihminen kun en enää sure niin paljon, tai tottakai suren, mutta pystyn kuitenkin elämään normaalia omaa elämää, enkä ajattele asiaa enään, vaikka alussa en muuta tehnykkään kuin ajattelin ja itkin. Mutta vaikka en ajattelekkaan asiaa niin paljon, niin rakastan isääni todella paljon. Ehkä oon jättäny asian ajattelemisen koko ajan myöhemmäksi, kun ajattelen ettei se ole niin paha, mutta pelkään että kun totuus iskee, ja näen faktat saatan kuolla suruuni kun olen jättänyt asian ajattelemisen kokonaan pois.

    • Kéissa

      Et ole paha ihminen. Juuri noin ihmisen psyyke suojelee ja armahataa. Jos voit sanoa isälle, että rakastat häntä niin ei hän sen vuoksi kuole. Tietenkin se on viesti hänelle, että uskot hänen pian kuolevan. Kyllähän haimasyöpä on noin pitkälle levinneenä, että ei voi leikata johtaa kuolemaan. Se on elämän realiteetti. Onneksi nykyään kivunhoito on tehokasta ja voi elää pää tervänä loppuun asti.
      Oma tätini ehti sairastaa haimasyopää 10 kk. sain pitää yhteyttä hänen kanssaan noin kolmisen kuukautta ja oikeastaan tuona aikana tutustuin ja opin tuntemaan tätini. Minua lohduttaa tieto, että tapaamme kerran taivaankodissa. Meille nuo kuukaudet olivat tavallaan sitä laatuaikaa.
      Voimia sinulle ja koko perheelle.

      • Kuurankukka

        Kyllä haimasyövän kanssa voi elää hyvää elämää kauankin. Sukulaiseni sairasti haimasyöpää neljä vuotta, ei voitu leikata, sytostaattihoitoja kylläkin sai. Kävi töissä ja matkusteli paljon, viimeisen kolmen kuukauden aikana vointi alkoi hiipua ja hän nukkui pois kesäkuussa.

    • rakastansuaisi

      Kuurankukka, kiitos viestistäsi, se antaa toivoa kun lukee positiisempia kommentteja, jotka eivät ole sitä että sanotaan että isäsi kuolee viikon päästä!

    • pilkit jäi

      Oireet lisääntyneet, siis kivut,niihin onneksi saa kipulääkitystä,mutta sitä ihmettelin ko lääkäri alko tivamaan että pitäs tietää että elvytetäänkö minut jos kuntoromahtaa,tivas ja tivas niin kauan että roppu kärähti,mieki lämpesin että sanoin että elvytetää. Se ei ollu lääkärin mieleen.Minulla todettiin marraskuussa 2012 pahanlaatuinen haimakasvain täytin 50v maaliskuussa

    • Amatöörikanttori

      Tädilläni on todettu haimasyöpä. Kuulin asiasta eilen. Tapasin tätini kaksi viikkoa sitten terveyskeskuksen aulassa. Hän kertoi menevänsä tietokonetomografiaan sairaalaan. Tätini tuki minua monella tavoin isäni hautajaisjärjestelyissä ja surutyössä muutama vuosi sitten. Syöpätauteja ei minun lähipiirissä ole ollut. Isoisäni(tätini isä) kuoli vatsanalueen syöpään ennen syntymääni. Miten syöpäsairaaseen tulisi suhtautua ?. Haluaisin myös tietää mikä on haimasyövän hoidonennuste nykyään ?.

    • kauhea vauhti

      Tuttu jolla haimasyöpä laihtunut kuukaudessa 7 kg. Mitään hoitoja ei anneta, kun ei voi leikata ja sädehoitoa ei kestä.

    • 3 kuukautta laihtunu

      Kuinka paljon on tyypillistä, että laihtuu liittyen haimasyöpään? Tapahtuuko laihtuminen vasta silloin, kun syöpä on levinnyt? Pystyykö tuona aikana lainkaan lihota, jos syö energiapitoisia ruokia?

    • sohvatohtori

      Luin kaikki tämän ryhmän kirjoitukset, tuntuu todella pahalta ja otan osaa kaikkien poisnukkuneiden omaisille. Etsin vastausta siihen, kun aitini joka on 83 vuotias leikattiin Helsingissä. Leikkauksessa poistettiin syöpä sappitiehyeistä sekä haimasta. Leikkaus kesti kahdeksan tuntia,maksakirurki kävi tutkimassa maksan leikkauksen aikana ,siitä ei löytyny mitään. Nyt kun leikkauksesta on kulunu neljä kuukautta, on alkaneet hirveät kivut, ei edes pysty nukkumaan. Mitään lisähoitoja ei hänelle määrätty korkean iän takia. Lääkärin mielestä kaikki saatiin poistettua leikkauksessa. Ihmettelenkin suuresti kun kaikilla haimasyöpä potilailla näyttää olevan noita kipuja, mistä ne kivut johtuu. Jatkohoidoista vai syövän uusiutumisesta.
      Syysterveisin huolestunut tytär

    • Miettijä

      Hei, millaisia mahakipuja haimasyöpään liittyy varhaisvaiheessa, siis ennen kuin on lähtenyt tutkimuksiin? Itselläni keskivatsassa tai hieman sen yläpuolella, vaihdellen, tylppää , polttelevat syväkipua. Eroaa närästyksestä joka tuttu vaiva. Sappikin joskus leikattu, ei ole sitä vaivaa. Lievää kuvotusta myös. Diabetes ja Byetta lääkitys. Onko jollakulla kokemusta tällaisista oireista? Kestäneet jokusen viikon. Tämä on erilaista kuin aiemmat vatsakipuni, joihin happosalpaajalääke (omepratsol). Toki lähden lääkäri onkin tarvittaessa, mutta suvussani ollut erilaisia syöpiä. Oireet eivät ole ainakaan vielä kovat mutta hmm kummalliset. Tiedän että haimasyöpä on salakavala tauti ja jollekin tullut yllätyksenä diagnoosi. Siksi näistä oireista kyselen.

      • kielokuutar

        Hei kaikki haimaa sairastavat ja leikatut! kauanko jouduitte odottamaan leikkaukseenpääsyä diagnoosin saatuanne.
        Itse olen odottanut nyt luvattua leikkausta lähes kolme kuukautta, ja aina vaan siirretään viikko kerrallaan.

    • 66v

      Moi, sama todettiin minulla n. 3cm löydös, saan solusalpaajaa ja ensivuoden puolella leikkaus kun se pienenee hoidon avulla. Ymmärsin että kaikki voidaan leikata, hoitoa saan TAYS vaikka en asu Tampereella siellä verisuoni girurgit juuri teitä varten

    • Helpottunut

      Haimasyöpäleikkaukseen pääsy kesti 5 päivää siitä kun lääkäri kertoi varman tiedon henkilökohtaisesti, siihen vaikuttaa todella moni asia jokainen tapaus on erilainen.Whipple leikkaus on suuri leikkaus n kuukausi siitä kun tehtiin sairaalassa olin 10 päivää 8 kipulääkettä söin aluksi kotona. Nyt käyn jo ihan mukavaa vauhtia tunnin lenkillä ja kipulääkkeitä 0. Sektioista oli apua tiesin miten paljon täytyy satsata järjen kanssa liikkumiseen.Kyllä se kunto tästä vielä romahtaa kun hoidot alkaa, mutta niitä vastaan taistellaan taas täysillä.Leikkausta ei aikuisten oikeesti kannata pelätä eikä miettiä etukäteen jos mahdollista ulkoilla ja nostattaa kuntoa omien voimien mukaan.Maksa-arvot oli taivaissa ja pääsiäisväri päällä silloin kantsii ottaa rauhallisesti.Diabetes puhkesi samantein tässä muutaman kuukauden rytinässä , verensokeri nousi yli 30 nyt se tasoittunut pistän 10 yks.lantusta aamulla.Lähen extra lenkille jos on yli 8 fb.ssä on haimasyöpäryhmä sinne itsekkin kirjoittelin.Hm...ravitsemusterapeutti lupasi jouluna ottaa pari piparkakkua, taidan saada toruja kun suraavan kerran tavataan. :D PÄÄSÄÄNTÖISESTI yritän elää terveellisesti,taitaa tuota syntilistaa kertyä.Testailemalla olen oppinut mikä sopii ja mistä kärsitään ja sitä sitten vältetään.Kuolen kyllä , mutta tähän tautiin en meinaa kuolla.Pannaan porukalla tilastot uusiksi :DD .

      • Anonyymi

        Kiitos reippaasta kirjoituksesta! Toivottavasti sinulla, ja muilla tänne kirjoittaneilla, on asiat mahdollisimman hyvin. Läheiselläni epäillään haimasyöpää ja mietin miten voisin häntä tukea.

        Tämän ketjun sekä hyvät että huonot kokemukset antavat jonkinlaisen kuvan tästä taistelusta ja mikäli joku teistä sairastuneista tai sairastuneen läheisistä täällä vielä käy, olisi kiinnostavaa kuulla miten teillä menee?

    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Voiko haima kasvaa paljonkin jos on haimasyöpä

    • Anonyymi

      Olen nyt vasta lukenut tätä ketjua, kun mielelläni on todettu marraskuussa 2023 haimasyöpä. Oireet alkoivat elokuussa. Kasvain on 4,5 cm haimanpäässä verisuonten ympäröimänä, joten ei voi leikata. Joulukuussa ehti olla 2 sytostaattia, mutta sitten nousi maksa-arvot eikä hoitoja ole voinut jatkaa. Laihtunut on 27kg, nyt painaa enää 58kg. Joulukuu oli pahin, kun ei oikein mikään pysynyt sisällä.
      Toisen hoitokertaan jälkeen joutui sairaalaan: oli korona ja bakteeritulehdus. Antibioottihoidon jälkeen ei ole oksentanut ja nyt on pystynyt parin viikon ajan syömään jotain, mutta energia jää edelleenkin alle 1000kcal päivässä, eikä tarpeeksi proteiineja. Ei vaan pysty syömään. No ensi viikolle on taas toiveissa saada hoitoa.
      Eikä todellakaan pysty toimimaan kuten aikaisemmin. Onneksi pukee, käy vessassa ja saunassa omatoimisesti. Mutta ei vaan jaksa, koska on aliravittu ja kipulääkkeet tietysti myös väsyttää. Ikää on 77v. Tähän saakka on ollut täysin terve ja hyväkuntoinen. Vuosittain tehty 55-100 km vaellukset. Mutta sitkeästi jatketaan ja ollaan positiivisia.

    Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Baaritappelu

      Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
      Kokkola
      57
      5650

    2. Tappo Kokkolassa

      Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
      Kokkola
      23
      3587

    3. Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?

      Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei
      Sinkut
      207
      1710

    4. Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti

      Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei
      Kokkola
      28
      1702

    5. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      92
      1166

    6. MAKEN REMPAT

      Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna
      Suomussalmi
      28
      1119

    7. Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan

      5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee
      Ähtäri
      49
      917

    8. Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille

      Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel
      Hindulaisuus
      259
      846

    9. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      72
      839

    10. Mulla on kyllä

      Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..
      Ikävä
      35
      828
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt