dissaa miesten kanssa eläviä lesboja? Itse esim. rakastan yhtä naista jota en voi koskaan "saada", ja siksi pysyn mieheni kanssa kun kuitenkin haluan välttää yksinäisyyttä ja tahdon rakentaa elämääni yhdessä jonkun kanssa. En ole kaapissa,ja mieheni on tilanteen tasalla. Miksi siis olen ongelma joillekin lesboille? Pitäisikö minun jäädä yksin, vajota syömshäiriööni ja masennukseen, että kelpaisin?
Noinkohan kelpaisin sittenkään.
Noinkohan kelpaisin sittenkään.
Vastaukset 17
Vanhimmat
En "dissaile" sinunlaisia lepakkoja jotka ovat jonkinlaisessa kulissisuhteessa miehen kanssa.
Tulee kuitenkin mieleen kysymys miksi juuri tänäkin päivänä...
Olen lesbo en siis halua heittää elämääni, omaa itseäni ja seksuaalisuuttani hukkaan olemalla heteromiehen kanssa parisuhteessa. Elämänkumppanini on nainen, ei mies. Eri asia jos olenkin hetero, bi tai niiden välillä oleva, tai en ole selvillä identiteetistäni.
Eri asia miten itse määrittelet itsesi ja oletko onnellinen siinä nykyisessä suhteessa nykyisen kumppanisi kanssa. Jos sanot olevasi lesbo ja haluat nimenomaan asua miehen kanssa, niin ok. Tektistäsi kuitenkin näkyy läpi yksinäisyys ja pelko sekä niiden yhdistelmä. Tulee mieleen että sinulle käy ketä tahansa kunhan vaan et ole yksin.
Et ehkä arvosta itseäsi paljoa, tai sinulla on muuten ongelmia, jotka rajoittavat elämääsi. Onko kyseessä läheisriippuvuus? Pelko yksinäisyydestä? Muuta? Ehkä, mutta sinä itse olet tehnyt siitä ongelman, ei muut. Miksi kuunnella muita?
Otat esiin ongelmat syömishäiriöstä ja masennuksesta. Ehkä sinulla on niitä ollut tai on edelleen, en tiedä miksi muuten sanoit niistä mitään. Mutta se voi kertoa sinusta edes jotain. Takerrut siihen joka on lähellä etkä halua päästää irti menettämisen toivossa. Haluat edes jonkun kanssa rakentaa sen yhteisen tulevaisuuden. Loppuosat textistä viittaavat sinulla olevan huono itsetunto, jos arvelet todella ettet kelpaa oikein kenellekään.
Tämä ei siis ollut "dissausta". En tunne sinua enkä elämänlaatuasi. Edellä olevat asiat ovat vain arvailuja. Jotain on kuitenkin pielessä koska täällä halusit ottaa sen esiin. Kyse ei edelleenkään ole muiden "dissaamisista", vaan siitä miten sinä koet sen.
ettei kannata ryhtyä mihinkään suhteeseen ainakaan kenenkään naisen kanssa, vaan pysyä miehensä kanssa ja jatkaa oman elämän ja oman persoonan selvittämistä.
olisi jättää mies ja eikä olla ainakaan kenenkään miesten kanssa, muttei naistenkaan vielä.
Suhteeseen kannattaa ryhtyä vasta sitten kun osaa elää yksinkin.
osittain, sillä jotainhan pitäisi tehdä jos tohon jamaan on joutunut, ehkä tämä mies nyt ei kuitenkaan ole se sopiva kenen kanssa elämään rakentaa jos tilanne on jo tässä, että on syömishäiriöitä ja masennusta, sillä joku syyhän niihin täytyy olla. Viimeiseksi tässä nyt pitäisi muita lesboja ajatella tai olla heidän kanssaan enää missään tekemisissä (paitsi ystävien).
Ole enemmänkin bi, jos elät miehesi kanssa ja kysymykseessä ei ole kullissiliitto etkä myöskään elä kaapissa ellei sitten puhtaasti kyseessä ole platoninen kaverisuhde. Jotkut naiset ei halua pettureita elämäänsä. Ja tuosta sinun tilanteesta, tilanteesi on ainakin ulkopuoliselle liian sekava käsittää, saati sitten jos itsekään sitä kunnolla tajuat. Harva sanoo myöskään ystävästään, että tässä on mieheni.
ja aika osuva tuo kullissiliitto! *reps*
Todella osuva ilmaisu seksuaalista identiteettiä etsivälle heterosuhteessa elävälle mahdolliselle lesbolle. Jeps - syntyi uusi sana seks. vähemmistön käyttöön!
tilanteessa ja täysin samoilla sanankäänteillä ilmaistunakin.
Sanot että elät miehen kanssa. Kämppiksenä vai suhteessa? Siinä kun on se valtava ero, miksi jotkut kokevat tilanteesi, lähestymisesi tms hankalana..
Kukapa haluaisi olla ulkopuolinen? Varakumppani? Sinulla on jo kumppani ilmeisesti..
Allekirjoitan täysin, sen ettei voi rakentaa suhdetta, jos ei ole ensin opetellut tulemaan toimeen itsensä kanssa.
rakkaussuhdetta tietenkään, kun kerran olen jo suhteessa (kulissi, mutta silti) jonkun kanssa. Tarkoitin avausviestilläni enemmän hyväksyntää ja olemassaolon oikeutta, enkä sitä että hakisin jotain päiväkahviseuraa. Miksi sinä kirjoitukseni noin halusit tulkita?
Toisaalta se avaukseni oli kyllä huonolla hetkellä laitettu pahan olon purkaus. En tiedä, kirjoittaisinko enää harkittuani samalla tavalla. Kiitos kuitenkin kaikille vastaajille. Elämäni on sekavaa, ja sainpahan nyt pikkuisen selkeyttämisen eväitä kumminkin ja vahvistusta joillekin aiemmille aatoksilleni.
Henkilökohtaisesti en alkaisi kanssasi suhteeseen, jollen sattuisi rakastumaan niin kovasti että rakastuminen estäisi rationaalisen ajattelun täysin. En ole valmis jakamaan ketään kenenkään toisen kanssa.
Minulle suhteesi miehesi kanssa kertoo nimenomaan sen, että olet sitoutunut. Tavalla tai toisella, syystä tai toisesta. Vaikka pitäisit miehesi tilanteen tasalla ja tiedostaisit itse olevasi lesbo, joka vain elää miehen kanssa kulissin vuoksi, olet silti jollain tasolla sitoutunut häneen. Se kertoo siitä, että ajatuksesi eivät ole selvät etkä tiedä mitä elämältäsi lopulta haluat.
Jos luulet että lesbot eivät hyväksy sinua, voit olla oikeassa ja väärässä. Meillä kaikilla on omat mielipiteemme. Henkilökohtaisesti en tietäisi mitä ajatella, jos lähestyisit minua suhde mielessäsi. Ainakin olisin kovin hämmentynyt, enkä sellaiseen suostuisi. Silloin saattaisit haluamattasikin antaa itsestäsi kuvan, että seksi on sinulle tärkeämpää kuin mikään muu - tärkeämpää kuin yhteinen jaettu elämä.
Ystäväsi voisin olla, miksipä ei? Meillä kaikilla on todellakin omat tarinamme enkä tuomitse ketään. Olemme kaikki tehneet virheitä, ja joskus vaatii paljon aikaa tulla sinuiksi itsensä kanssa ja uskaltaa miettiä, mitä todella haluaa itseltään, muilta ja omalta elämältään. Sinulla on varmasti omat syysi elää niin kuin elät, ja niitä syitä ovat jo monet arvailleetkin. En erityisemmin halua osoittaa sinulle hyväksyntää enkä tuomiota - sinä olet sinä ja sinulle on varmasti tärkeintä olla hyväksytty omissasi ja sinulle tärkeiden ihmisten silmissä.
siis siitä, että lesbot kuvittelee miehen kanssa toistaiseksi asuvien lesbojen haluavan suhteeseen/seksiä naisten kanssa? Tai ettei miehen kanssa elävällä mitenkään voisi itsekuri pitää, vaikka jotain pientä väreilyä olisikin?
Vähän omahyväiseltä tuo lesbinen ajatusmaailma kuulostaa.
joku lesbo leikkisi avioliittoa miehen kanssa? Enkä mä ymmärrä myöskään että miten lesbo tuntisi "pientä väreilyä" miehen kanssa, silloin hän on bi ei lesbo.
Mitenkään omahyväistä ei ole olla lesbo, mutta kun on lesbo pitäisi olla tiettyjen kammoisten mukaan olla miestenvihaaja, seksikeskeinen, salaa miestä haluava, kaiken hyväksyä, ja mikä tärkeintä, kun on lesbo, ei ole enään persoona vaan lesbo.
Lesbinen ajatusmaailma, joo se onkin seuraava mystinen aihe, se on sitä että nainen ajattelee naista. Siinä sulle lesbistä ajattelumaailmaa.
Sun kuule tarvii nyt vaan luovuttaa ajatus siitä että kaikki maailman naiset, edes hetero, ei ole miehen perään, eikä siinä ole mitään mystistä, omahyväistä, ei se edes kuulu sulle. Mitäs jos vaan pysyttelet niillä vesillä missä tunnet olosi turvalliseksi ja olet enempi omillasi.
"pienellä väreilyllä" naisten välistä vetovoimaa. Ja lesbojen omahyväisyydellä sitä, kun he eivät usko kun heille sanoo ei. Joidenkin mielestä kun miehen kanssa elävät ovat vapaata riistaa, tai seksikeskeisiä lesbojenjahtaajia joille kelpaa nainen kuin nainen.
Ja kun ihmettelit, miksi osa lesboista elää miesten kanssa, niin minä näkisin sille ainakin kolme syytä.
1. Kyseessä on bi
2. Kyseessä on "myöhäisherännyt lesbo", joka vielä miettii miten asiat järjestäisi.
3. Lesbo on osa vanhoillista yhteisöä, esim helluntailainen tai muslimi.
Nuo naiset eivät varmasti ajattele lesbojen olevan miehenpuutteessa! Ja kaipaavat ehkä jopa selibaattia siinä ristiriitaisessa vaiheessa elämäänsä, ennenkuin suurin kuohunta laskeutuu? Enkä mitenkään näe, miksi heitä pitäisi erityisesti dissata. Varsinkin nuo kaksi jälkimmäistä voi olla hyvin hankaliakin tilanteita, joissa tuki varmaan olisi enemmän paikallaan?
numero yksi, se on bi sitten , ei lesbo.
Jos elät miehen kanssa, mutta haluat seksiä myös naisen kanssa, et mielestäni ole lesbo, vaan bisse.
Jos elät miehen kanssa, niin ilmeisesti harrastatte seksiäkin? Tai näin minä ainakin olettaisin, enkä pitäisi sinua lesbona ja siksi sinua "dissaisin", epäilisin "aikeitasi".
Vaikka väitätkin miehesi olevan tietoinen ns. lesboudestasi, niin sitäkään en uskoisi. Epäilisin suuresti ja jälleen "dissaisin". Pelkäsin joutuvani jonkun sortin ikävään tilanteeseen sittenkin mustasukkaisen ja asiaa täysin hyväksymättömän miehesi kanssa.
Siis tahdotko kelvata lesboille kaverina, seksikumppanina vai missä mielessä?
Seksi/seurustelukumppanina et ainakaan minulle kelpaisi em. takia. Läheisiä kavereitakaan meistä tuskin voisi tulla, koska en ollenkaan ymmärrä kuvaamaasi tapaa elää. Mutta kyllä varmaan pystyisin pinnallisemmin kohteliaasti niitä näitä juttelemaan esim. jossain naistenbileissä.
Miksi et voi saada koskaan jotain tiettyä naista?
Miksi et voisi haluta jotain toista naista ja päästä eroon saavuttamattomasta?
Miksi pitäisi vajota syömishäiriöön tai masennukseen?
Miksi luulet silloin kelpaavasi lesboille?
Mielestäni ns. oikea lesbo elää mieluummin yksin, kuin miehen kanssa. Minä pidän jotenkin erittäin omituisena sitä, että yksin oloa pelätään, niin suuresti, että eletään sitten jonkun sortin kulissisuhteessa, ikäänkuin heterona. Miksi?
Ei kai välttämättä tarvitse koko elämäänsä olla yksin, vaikka ei "rakentaisi elämäänsä" jonkun miehen kanssa. Voihan sitä löytää naisen kumppanikseen ennemmin tai myöhemmin, mikäli siis ei ole "sairaalloisesti" kiinni vain jossain yhdessä naisessa, joka siis on saavuttamaton tapaus.
Ja ei se yksin, siis ei parisuhteessa, eläminen välttämättä kauheaa, yksinäistä ja masentavaa ole. Pitäähän ihmisellä olla elämässään muitakin hyvän/turvallisen/hauskan/mielenkiintoisen olon tuottavia asioita, kuin parisuhde. Ystäviä, harrastuksia, jos oikein hyvä onni on, niin mielenkiintoinen työ jne. Itseasiassa onni pitääkin löytää juuri jostain noista ja vasta sitten voi lisä extrana saada siihen päälle sen seurustelusuhteen.
Jos parisuhde on tärkein asia elämässä, niin se voi käydä ahdistavaksi sille toiselle. Ja jos suhde kariutuu tavalla tai toisella, niin se on todella hirveä paikka semmoiselle ihmiselle, jolle elämässään tärkeintä on sen suhteen ylläpito, kulissin pystyssä pitäminen, yksinäisyyden ja oman todellisen itsensä kohtaamisen pelko...
minä en ole tullut dissatuksi, vaikka miehen ja lasten kanssa elänkin. olen myös löytänyt rakkauden naisen kanssa ja olen onnellinen. nyt elän tällaista välivaihetta sovussa perheeni kanssa, mutta tulevaisuudessa aion elää rakastettuni kanssa omassa kodissa. ihminen muuttuu, olosuhteet muuttuvat. joskus muutosvastarinta vaan jarruttelee.