Sairastuin masennukseen ensimmäisen kerran vuosia sitten. minuun kokeiltiin masennuslääkkeitä-ei apua. No masennus painui taka-alalle itsestään, kuitenkin kokoajan ollen taustalla. Sitten sairastuin todella vakavaan masennukseen. Siis elämä oli pelkkää sängyssä makaamista, mitään ei jaksanu tehä, itkua yms.
Sain taas lääkäriltä uudet ja hyvät lääkkeet, nämä auttoivat pois tuosta "sänkykierteestä", että jotakuinkin sain toimintatarmoa takaisin. Sitten jouduin eri lääkärille, joka sanoi että minun täytyy mennä töihin! Vaikka en todellakaan ollut kykenevä. Tämä lääkäri tuskin vilkaisikaan papereitani, sanoi vaan että siellä ne töissä masennukset haihtuu ja tuplasi lääkeannostukseni!
Siinä vaiheessa rupesin funtsimaan että meneekö tää nyt ihan oikein? Että ihminen yritetään saada töihin pillerien voimalla? Söisinkö niitä lopnikääni vai tulisinko sairaammaksi, kun en kestä työelämän vastuuta. Tein samanapäivänä oman päätökseni: Lopetin lääkkeitten syönnin sinä päivänä ja päätin että töihin en mene ennenkuin itse kykenen. Nyt muutama kuukausi myöhemmin, ilman lääkitystä on olo 100% parempi kuin lääkityksen aikana. Toimintatarmo on normaali, jaksaa tehdä asioita, ainoa vaan että itsetunto on kadoksissa, joka johtuu aiemmista elämäni vaiheista, enkä tiedä tulenko sitä koskaan saamaan takaisin. Lääkityksen aikana minulla oli enempi sosiaalisten tilanteitten pelkoa kuin nyt(!?), nyt ei esimerkiksi enää kädet vapise kuten lääkityksen aikana.
Olenki tullu siihen tulokseen että nuo mielialalääkkeet ei minulle sovi!
Että näinkin voi olla eikä noihin lääkäreihin kannata sokeasti luottaa, jos alkaa epäilyttämään. Joskus kun tunnen pahasti alemmuudentunteita, syön rauhoittavia, mutta niitäkään en tarvitse kovinkaan usein. Minä elän tätä elämää tällä tavalla, ennemmin kun popsin niitä lääkäreitten mielestä hyviä lääkkeitä jotka tekevät vain oloni huonommaksi.
Lisäksi haluan toivottaa kakille masennuksesta kärsiville valoisampia aikoja ja uskoa, että elämä siitä vielä paranee!
Sain taas lääkäriltä uudet ja hyvät lääkkeet, nämä auttoivat pois tuosta "sänkykierteestä", että jotakuinkin sain toimintatarmoa takaisin. Sitten jouduin eri lääkärille, joka sanoi että minun täytyy mennä töihin! Vaikka en todellakaan ollut kykenevä. Tämä lääkäri tuskin vilkaisikaan papereitani, sanoi vaan että siellä ne töissä masennukset haihtuu ja tuplasi lääkeannostukseni!
Siinä vaiheessa rupesin funtsimaan että meneekö tää nyt ihan oikein? Että ihminen yritetään saada töihin pillerien voimalla? Söisinkö niitä lopnikääni vai tulisinko sairaammaksi, kun en kestä työelämän vastuuta. Tein samanapäivänä oman päätökseni: Lopetin lääkkeitten syönnin sinä päivänä ja päätin että töihin en mene ennenkuin itse kykenen. Nyt muutama kuukausi myöhemmin, ilman lääkitystä on olo 100% parempi kuin lääkityksen aikana. Toimintatarmo on normaali, jaksaa tehdä asioita, ainoa vaan että itsetunto on kadoksissa, joka johtuu aiemmista elämäni vaiheista, enkä tiedä tulenko sitä koskaan saamaan takaisin. Lääkityksen aikana minulla oli enempi sosiaalisten tilanteitten pelkoa kuin nyt(!?), nyt ei esimerkiksi enää kädet vapise kuten lääkityksen aikana.
Olenki tullu siihen tulokseen että nuo mielialalääkkeet ei minulle sovi!
Että näinkin voi olla eikä noihin lääkäreihin kannata sokeasti luottaa, jos alkaa epäilyttämään. Joskus kun tunnen pahasti alemmuudentunteita, syön rauhoittavia, mutta niitäkään en tarvitse kovinkaan usein. Minä elän tätä elämää tällä tavalla, ennemmin kun popsin niitä lääkäreitten mielestä hyviä lääkkeitä jotka tekevät vain oloni huonommaksi.
Lisäksi haluan toivottaa kakille masennuksesta kärsiville valoisampia aikoja ja uskoa, että elämä siitä vielä paranee!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei!
Luin viestisi ja niin erilaisia ihmiset ovat, minulla taas lääkkeet palauttivat elämänhalun ja tekemisen, ennen lääkkeitä nukuin 23h vuorokaudessa, en tehnyt muuta kuin kävin vessassa ja join vettä.
Nyt olen erittäin energinen ja elämä on taas ihanaa, tällä hetkellä syön kahta eri masennuslääkettä.