Jaa, nyt huomaan olevani oikealla palstalla.
Olen koko ikäni kokenut olevani ulkopuolinen joka paikassa.
Olen ulospäin iloinen,sosiaalinen,luotettava ja kova kuuntelemaan ihmisten huolia.
Tuntuu useinkin että olen kuin kävelevä ilmainen psykiatri.Ihmiset kertovat minulle hyvinkin kipeitä ja raskaita asioita.Itse harvoin alan puhua omista vaikeuksistani,koska harva osaa kuunnella ja jakaa.Muiden kauheeta on suurempi kuin minun kauheeta.
Tunnen ihan hirveän paljon ihmisiä,kaiken ikäisiä,ulkomaalaisiakin monta.Tutustun helposti.On muutama hyvä ystäväkin,kaikki seurustelevat ja sinä on syy miksi tapaamiset ovat harventuneet.Ja en välillä kestä katsoa sitä kuhertelua.
Olen ollu avoliitossa,on kaksi lastakin.Ne ovat jo teini-iässä ja yksin olo kotona vaan lisääntyy.Onneksi he ovat onnellisempia kuin minä.Tunnen olevani the loo-oo-seeer.
Olen töissä valtavan suuressa laitoksessa,missä pyörii satoja ihmisiä.Oma osastoni on aika pieni,edustan eri ammattikuntaa kuin enemmistö.Minulla ei ole työparia.Työporukka puhuu enimmäkseen asioita joista en ymmärrä puoliakaan.Keskustele siinä sitten.
Samaa ammattikuntaan kuuluvia on noin 100,kukaan ei täysin tiedä minun työnkuvastani,joten tuntuu että puhun aina eri kieltä.Ja taas muiden kauheeta on suurempaa kuin minun kauheeta.
Olen ollu kohta 9 vuotta ilman vakituista miesystävää.Pari viimeisintä vuotta on ollu tosi vaikeaa kestää yksin oloa.Se ahdistaa joka päivä.
Käyn baareissa yksin,syömässä,elokuvissa,shoppamaassa.Välillä jumitun täysin kotiin,menee työkyky,tulee pitkiä sairaslomia,en jaksa puhua edes lapsilleni.
On paljon ystäviä joilla on psyykensairaus,heidän seurassa oma oloni menee tosi nopeasti alas."Terveiden" ystävieni parissa mietin liikaakin puheitani.
Eli yleisolotila on se että olen jokapaikassa ulkopuolinen,koen olevani.En kuulu minnekkään.
Olen koko ikäni kokenut olevani ulkopuolinen joka paikassa.
Olen ulospäin iloinen,sosiaalinen,luotettava ja kova kuuntelemaan ihmisten huolia.
Tuntuu useinkin että olen kuin kävelevä ilmainen psykiatri.Ihmiset kertovat minulle hyvinkin kipeitä ja raskaita asioita.Itse harvoin alan puhua omista vaikeuksistani,koska harva osaa kuunnella ja jakaa.Muiden kauheeta on suurempi kuin minun kauheeta.
Tunnen ihan hirveän paljon ihmisiä,kaiken ikäisiä,ulkomaalaisiakin monta.Tutustun helposti.On muutama hyvä ystäväkin,kaikki seurustelevat ja sinä on syy miksi tapaamiset ovat harventuneet.Ja en välillä kestä katsoa sitä kuhertelua.
Olen ollu avoliitossa,on kaksi lastakin.Ne ovat jo teini-iässä ja yksin olo kotona vaan lisääntyy.Onneksi he ovat onnellisempia kuin minä.Tunnen olevani the loo-oo-seeer.
Olen töissä valtavan suuressa laitoksessa,missä pyörii satoja ihmisiä.Oma osastoni on aika pieni,edustan eri ammattikuntaa kuin enemmistö.Minulla ei ole työparia.Työporukka puhuu enimmäkseen asioita joista en ymmärrä puoliakaan.Keskustele siinä sitten.
Samaa ammattikuntaan kuuluvia on noin 100,kukaan ei täysin tiedä minun työnkuvastani,joten tuntuu että puhun aina eri kieltä.Ja taas muiden kauheeta on suurempaa kuin minun kauheeta.
Olen ollu kohta 9 vuotta ilman vakituista miesystävää.Pari viimeisintä vuotta on ollu tosi vaikeaa kestää yksin oloa.Se ahdistaa joka päivä.
Käyn baareissa yksin,syömässä,elokuvissa,shoppamaassa.Välillä jumitun täysin kotiin,menee työkyky,tulee pitkiä sairaslomia,en jaksa puhua edes lapsilleni.
On paljon ystäviä joilla on psyykensairaus,heidän seurassa oma oloni menee tosi nopeasti alas."Terveiden" ystävieni parissa mietin liikaakin puheitani.
Eli yleisolotila on se että olen jokapaikassa ulkopuolinen,koen olevani.En kuulu minnekkään.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Monikin kokee olonsa ulkopuoliseksi. Luulen että sinun olisi hyvä löytää hyvä mies. Uskoisin että yhdessä voisit kokea olosi eheämmäksi. Sosiaalisena henkilönä löytänet hyvän miehen.
Itse kaipaisin parisuhdetta kivan nuoren naisen kanssa, mutta en oikein voi tehdä mitään saavuttaakseni tämän tilan. En tunne paljoa hyviä vapaita naisia ja omien minäkuvan ongelmien vuoksi en osaa tutustua. Olen jämähtänyt omaan huonouteeni, vaikka se on vain mielen vääristynyttä tuotosta. Välillä yksinäisyys on ajanut ahdistuneisuuteen asti, mutta nyt menee paremmin kun ottaa kahta mielialalääkettä.
Olen miestä etsinytkin,ei vaan löydy.Ongelma on siinä että rakastun itseäni nuorempiin miehiin.Viimeisin suhde alkoi seurustelulla,mies teki oharit.Siitä suhde hiipui seksisuhteeksi.Olen nähny miestä toukokuussa viimeeksi.Hän on tehny ohareiden jälkeen sitä, että ei vastaa jos soitan,vastaa viestiin jos huvittaa.
Hänellä on psyyykkisiä ongelmia,on vähän kertonutkin.Hän luottaa minuun,mut ei luota kuitenkaan.Haluaa minut,työntää pois seuraavassa hetkessä.
Syön itsekkin kolmea lääkettä,olen ollu osastolla kolme kertaa,kerran psykooosiin menossa.Mtk.n päiväosatolla kaksi kertaa,keskusteluissa kerran kuussa 6 vuoden ajan.
Mieli painuu vaan alas koko ajan.Ja huomasin että en kuulu tännekkään,täällä onkin nuorempia kuin minä.Itse olen ollu masennustaipuvainen 16vuotiaasta saakka,diagnoosin sain vasta 38 vuotiaana.Minun nuoruudessa mielen sairauksista ei puhuttu,ei ollu nettiä.On hyvä että nyt asioista puhutaan,moni pääsee hoitoon ajoissa.Minullkin olis ollu helpompaa jos olisin tienny mikä minua vaivaa.Minulla on kaksisuuntainen.
Lähdenkin tästä töihin,kuuntelemaan sihteerin kehuja ihanasta kylpyläreissusta kihlattunsa kanssa.Toinen työkaveri tulee lomalta,ja saan takuulla kuulla mitä kauheaa on taas perheen ja tyhmien naapureiden kanssa sattunut.
Turhanpäiväisiä ihmisiä joilla on jonninjoutavat jutut.
On aamu ja kesäloma. Tuntuu pahalta, ei meinaa löytyä sanoja, mitä sinulle kirjoittaisi. Mulla kans kaksisuuntainen. Vuoden vaihteessa tuli hybomania, seitsemäntoista vuoden jälkeen. Nyt on pienen hyvän jakson jälkeen tullut tämä masennuspuoli. Neljäs viikko alkoi kesälomaa, ja loman toisena päivänä alkoi alamäki. Tuli masennus ja ahdistus, kun joutui tänne yksinäisyyteen, tyhjän päälle. Esim. turvattomuuden tunne valtaa ja hätä, mistä saisi lohtua ja apua. Vaikka eilen illalla olin siskon perheen kanssa pienellä retkellä, niin ei sekään auta tähän hetkeen. Aamut ovat aina ankeita, iltaa kohden olo helpottuu. Kolmea lääkettä joudun kanssa syömään (vuodenvaihteesta asti), aiemmin oli yksi, mutta kyllä silloinkin oli jatkuvaa väsymystä. Pelkään, että minusta tulee samanlainen kuin isäni, joka viettää suurimman osan päivästä maaten, ja on kuulemma aamusta elämänhaluton. Ei oikein jaksa löytää mitään positiivista tähän hetkeen. En ole enää mikään nuori, niin kuin sanoit heitä täällä olevan. Olen ollut avioerossa jo vuodesta 1986, enkä ole sitä oikeaa löytänyt vielä. Mutta otappa ja kirjoita, kun tulet töistä, kuulumisiasi. Jatketaan sitten näitä valitusvirsiä, ja katsotaan muuttuisiko ne iloisiksi laulelmiksi. Eikö uskotakin näin!
Ompa hyvä että edes yksi samassa veneessä oleva vastaa.Heti tuntuu olo paremmalta.Olen koko päivän nielly itkua.Vieläkään en voi itkeä, koska on mentävä kauppaan ja tehtävä ruokaa,sitten otan pari rauhoittavaa ja makaan koko illan.
Ei nuorissa mitään vikaa ole,tarkoitin sitä että oletan vaan heidän olevan lapsettomia.On kahta kauheampaa sairastaa kun on lapsia.Kun ei jaksa sormeaan nostaa ,on vaan pakko.Keväällä olin ihan osastokunnossa,en voinu mennä, kun kukaan ei olis ollu lasten kanssa.Ovat alaikäisiä,päivät kyllä pärjäävät,yötä ei keskenään voi olla viikkokausia,eikä edes yhtäkään yötä.Isä muutti toiselle paikkakunnalle,mummoa eivät halua viikkokaupalla nähdä.
Et olin sitten kotona,makasin,en jaksanu puhua edes.Tein kotityöt,sitten sänkyyn takaisin.Tai tuijotin telkkaria,enkä ymmärtäny ohjelmista mitään.
Ja kun 6v ja 2v sitten olin osastolla,tytöt olivat isällään.Soittivat usein,itkivät kun isä oli ollu ilkeä ja sanonut pahasti,kysyivät kuinka kauan vielä olen siellä?En uskaltanu aina sanoa että monta viikkoa,sillo ne olis itkeny vielä enemmän.
Olin viikonloppuvapailla ja joka sunnuntai-ilta päättyi siihen että tytöt itki ja sitten minä.
Minulla on jatkuva syyllisyys että olen pilannut heidän elämänsä ja olen surkea äiti.Ex-mies ei ymmärrä sairauttani lainkaan,lääkkeet käskee heittämään roskiin.
Vanhempani ja sisareni eivät ymmärrä,heti tulee kuitteja jos olenkin ilosempi ja hihittelen.Ja kun olen maassa,eivät osaa sanoa mitään.Vanhemmat työntää rahaa,siinä on heidän
ymmärrys.
Olen talvesta saakka miettiny et luovuttaisiko ja alkais anoa sairaseläkettä.Minulla on rahaa säästössä.Olen useikin meinannu kävellä pankkiin,nostaa kaiken ulos.Lähteä seuraavalla lennolla jonnekkin.En ilmottaisi kenellekkään mitään.Mut en voi.Jos ei olis lapsia,en asuis täällä enää.Tuskin kyllä eläisinkään.
Eläkettä en voi ajatella,hyvä että rahat riittävät nytkään.Säästössä ei niin paljon ole.Pärjäisin sillä ehkä vajaan vuoden.Olen varma myös et olisin rauhoittavissa koukussa,ja varmasti hukkuisin pulloon myös.
Töissä ahdistaa,se on vielä henkisesti ja fyysisesti raskasta.Nytkin lasken päiviä että syyskuun viikon loma alkaisi.Tiedän et pari päivää makaan rauhoittavien avustuksella.Et kauheaa tekstiä tää on,tässä ei ollu vielä puoliakaan elämästäni.
Pelkään todella sitä kun lapset muuttaa pois,kuinka minun käy.Kun nyt on jo yksin olo vaikeaa.Mietin sitä jatkuvasti jo nyt.Olen suunnitellu et kun lapset muuttaa pois,otan kissan.Muuta pelastusta en ole vielä keksinyt.Olen vanhapiika ja puhun kissalleni.Nyt ei voi kun toinen tyttö on tosi allerginen.
Anteeksi tämä vuodatus,ei vaan ole ketään kelle puhua,kuka kuuntelisi ja ymmärtäisi mistä puhun.Hoitajan aika on kolmen viikon päästä.
Susta itsestäsi se on kiinni, irtaudutko tuosta tyypistä. Selvästi huomaat, että se pitää suhun yhteyttä, silloin kun sitä itse huvittaa. Eli pääasiassa silloin kun herra tahtoo vähän pimperoa.
Onko todellakin niin, että et ole löytänyt hyvää kaveriporukkaa, kaikkien niiden tapaamiesi ihmisten jälkeen?
Tämän ns. yksinäisyydenkö takia se mielesi on niin maassa? Mikäikäinen olet nyt?
Olen kyllä tajunnu että olen hänelle pelkkä objekti enää.En just nyt jaksa käydä läpi muuta mitä olen hänen kanssa kokenut.Ollutta ja mennyttä.
Ei minulla ole kaveriporukkaa,yksi bestis- ystävä on.Hän on tällä hetkellä umpirakastunut,joten en kovin usein häntä näe.Toinen hyvä ystävä on kaksisuuntainen,hän alkoi seurustella.Jos tapaamme, mies liittyy seuraan myöhemmin.En kestä katsoa kummankaan ystävän kuhertelua kovin kauan.Toki olen onnellinen heidän puolestaan.
He eivät arvaa tai välitä siitä että minua sattuu,kun katselen heidän lemmenlurituksiaan.
Olin ja olen tähän mieheen tosi rakastunut,en ole päässy yli siitä että hän torjui minut ilmeisesti lopullisesti.Silti olen niin hullu että jos hän pyytäisi,hakisin hänet meille yöksi.Vaikka tiedän mitkä tuskat siitä taas saan.
Tuo loukkasi,minun ns.yksinäisyys.On vaikeaa kuvailla sitä mitä se on.Lapsilla omat kaverit,parhaat ystävät seurustelee,töissä yksin ilman työparia.Minun työtä vastaavaa tekee tasan minä koko laitoksessa,kun puhun ongelmista muille en saa mitään vastakaikua.Kun kukaan ei tiedä mitä se on.Sijaiset jotain ymmärtää,he eivät ole aina töissä koko talossa.
Yksi toinenkin kaksisuuntainen ystävä on,hän hukkui pulloon.Pitkälti minun ansiosta meni lopultakin katkaisuun.Hänen elämäntarina on niin rankka,et ei ole aina voimia tukea häntä.Vaikka haluaisinkin.
Olen myös kokenu miltä tuntuu kun mies jää kiinni pettämisestä.Tytär oli alle 2v ja toista odotin viidennellä kuulla.Mihin siitä lähdet,ei ollu työtäkään mihin palata.
Olen ollu työttömänä 2v silloin kun lopulta läksin.Mies oli pettäny vuoden toisen naisen kanssa.Silloin tuumasin et lähden.Pääsin aikuiskoulutuskeskukseen,mut kurssin jälkeen olin niin masentunu, että en jaksanu etsiä töitä.Masennuin siitä kun kaikki muut oli jotain löytäneetkin.Ja niin olin 2v työttömänä ja umpimasentunut.Myös se löi silmille tosi kovin,miksi ihmeessä siedin sitä pettämistä ja kaikkea muuta kurjaa mitä koko avoliitonaikana tapahtui.Eli hajosin täysin.
Sitten pääsin nykysiseen työhön,muiden kurssilaisten paikat on olleet ja menneet.Tosin olen määräaikainen kuudetta vuotta.Minulle on tehty yli 30 työsopimusta/määräyskirjaa.Minulle on sanottu että tuo on jo laitonta,mene luottamusmiehen puheille.En ole menny,vaikka asia keittää minua suunnattomasti.Toisaalta se on minulle ihan sama,pallotelkoot vaan.
Et varmaan minulla on ns.yksinäisyys vaan,vai mikähän tässä elämässäni voisi masentaa.
Ihan nolottaa sanoa että täytän tämän kuun viimeinen päivä 44vuotta.
Joo, tiedän että olen henkiseltä kehitykseltäni 20 vuotiaan tasolla.
Onko kaksisuuntainen sama kuin maanis-depressiivisyys? Eli kun sulla on maaninen vaihe menossa, olet energinen ja iloinen ja sen sellaista? Jos kaipaat kuuntelijaa ja kaveria, niin mä voisin pistää sulle vaikka sähköpostia, jos haluat antaa osoitteesi?
kyllä se sitä tarkoittaa.Jos laitat osoitteesi vastaan kyllä.On lohduttavaa että joku oikeasti haluaa kuunnella,ja kavereista on pulaa.
Postia voit pistää tähän osoitteeseen.
overkill_-_ (a) hotmail. com
Ei välejä ja tämä (a) on @
Saitko postini? Jos sait muiltakin,minun osoite viittaa erääseen juomaan...
Sain kyllä ja olen juuri vastaamassa.
Ei kukaan mies halua kiusakseen jotain masentunutta ja outoa tapausta, joka elelee jossain omissa maailmoissaan pääasiassa. Siksi sulla ei ole kavereita ja miestä, joka olisi kiinnostunut sinusta muutenkin, kuin vaan objektina.
Olen kaksisuuntainen,jos saan huomauttaa.Enemmän masentunut kuitenkin.
Sitä puolta en miehelle ensimmäiseksi näytä,esiin tulee maanisempi puoleni.
Eli seurallinen,sosiaalinen,huumoria peliin,nauran,hymyilen,vaikutan "normaalilta" ihmiseltä jolla on elämä suht kunnossa.
Ihan sama jos sinusta olen outo,pelkkä kiusankappale miehille.
Olen "nielly" sen jo ajat sitten,että tuskin miestä itselleni enää löydän.
Yhden yön sulhoja aina löytyy,seksisuhteita on ollu,aina vannon et: ikinä en enää ala siihen.
Läheisyyden puutteessa en kestä olla kovin kauan,joten ennen kuin tajuan olen jo uudessa seksisuhteessa.
Tiedän että satutan itseäni koko ajan,välillä se tuska masentaa,välillä en välitä siitä.
Sinunkin kommenttisi loukkasi,loukkauksia olen saanu koko ikäni,naisilta kateutta ulkonäöstäni,
aina se sattuu.Olen tottunut siihen,tätä rataa se menee.
Joskus varmaan saan jotain hyvääkin,välillä luovutan,en usko siihen enää.
Tänään taas uskon.
Elämä ei voi olla pelkkää p... alusta loppuun.Ilkeitä ihmisiä kyllä riittää,mutta myös hyviä ja rakastavia.Piste.
Ei miehet edes ota vakavasti tuollaisia yhdenyönjuttuja harrastavia baari horoja. Seurusteluun kelpaa kiltti, mukava, pullantuoksuinen nainen, joka ei mitään panosuhteita ja yhdenyönjuttuja harrasta. Sä olet saastunut tapaus. Ei kukaan ota tollasta vakavasti ja monet kauhistelee.