Carl- Gustav Kotitonttu Tahvanaista otti ns. pattiin!
Oli kevään rääppiäisaika, noidat, tontut, menninkäiset, ja me ”lapin porukat”, vietimme yhteisiä kevätjuhlia.
Pitihän meidänkin päästä irrottelemaan, edes kerran vuodessa!
No, tulihan siellä irroteltuakin, valitettavasti.
Joulupukkikin pelkästään myhäili, kun Muorin neljäsataavuotisia daisareita puristeltiin…
Mutta kun tuli loppuillasta seottua siihen Petteri Punakuonoonkin!
Hävettää ja harmittaa. Sahtiakin olisi vielä satoja litroja , kun Pukki potkaisi pihalle.
Minut, viilaajatontun!
Persettä kirvelsi.
Kostan!
Tuossahan sen ikäkulu Alfa- Romeokin on, vara-auto. Sabotoin sen!
Kaivan jo 280 vuotiasta piliäni esiin ja sovittelen sitä tankin reikään. Kun luolan ovelta kuuluu hälinää.
Joulupukki tuli puklaamaan! HAA, Sika itse!
Kosto elää! Vanha mies laski laulamatta laattaa pitkin hankia.
Astuin valkoparran päälle, ja sipaisin leukullani leukaa myöten.
Ainakin puoli metriä kiharaa säkkärää jäi huhtikuiselle hangelle!
Mitäpä nyt! Nuljuparta!
Mölinästä tuskin sai selvää. –Pukki oli todella sekaisin.
Hihittelin mielissäni.
Ehkä olette kuulleetkin minusta, maailmankuulusta Tontusta, joka on erikoistunut Alfojen, että Lancioiden, Maseratiota unohtamatta, virityksiin.
Viilaajatontusta.
Milläpä luulette Joulupukin ehtivän paikasta kolmanteen. Ellei Alfa- Romeolla.
Eilen sain juuri tasapainotettua valkoparran nokka-akselit.
800 hevosvoimaa vaatii herkkyyttä!
Raahasin lumisen Ukon pajalleni. Päätin viedä pukin tunturiin hieman jäähdyttelemään.
Laitoin älyttömänä hymyilevän, entisen pitkäparran, nojalleen kerosiinitynnyriä vasten.
Sekä räjäytin Pukin Alfan käyntiin!
Infernaalinen melu täytti ilman. Efektori oli vielä asentamatta.
812 luupäätä halusivat hirnua.
Joulun ruhtinaskin alkoi jo tulla tolkkuihinsa, alkoipa uhkailla minua lisenssin menetykselläkin…
Hän haparoi kännykkäänsä, soittaakseen Torinoon, Alfa- Romeon tehtaille!
Pukillahan aika on suhteellinen käsite. Hän voi soittaa hetkessä vaikka kahdensadan vuoden taakse. Riippumatta siitä, oliko puhelin edes keksitty.
Pöllämystynyt tehtaan perustaja vastasi virtuaalipuhelimeen.
Jokeltavan Pukin Italiankielestä ei saanut mitään tolkkua.
Tempaisinkin puhelimen itselleni.
Juuri kun selostin nykypäivän nelipisteruiskun erinomaisuutta, hento naputus olkapäälleni herätti minut todellisuuteen.
SARS- naamari päässään Honda- tehtaan myyntimies tarjoili minulle kupin sakea.
Hmmm…
Oli kevään rääppiäisaika, noidat, tontut, menninkäiset, ja me ”lapin porukat”, vietimme yhteisiä kevätjuhlia.
Pitihän meidänkin päästä irrottelemaan, edes kerran vuodessa!
No, tulihan siellä irroteltuakin, valitettavasti.
Joulupukkikin pelkästään myhäili, kun Muorin neljäsataavuotisia daisareita puristeltiin…
Mutta kun tuli loppuillasta seottua siihen Petteri Punakuonoonkin!
Hävettää ja harmittaa. Sahtiakin olisi vielä satoja litroja , kun Pukki potkaisi pihalle.
Minut, viilaajatontun!
Persettä kirvelsi.
Kostan!
Tuossahan sen ikäkulu Alfa- Romeokin on, vara-auto. Sabotoin sen!
Kaivan jo 280 vuotiasta piliäni esiin ja sovittelen sitä tankin reikään. Kun luolan ovelta kuuluu hälinää.
Joulupukki tuli puklaamaan! HAA, Sika itse!
Kosto elää! Vanha mies laski laulamatta laattaa pitkin hankia.
Astuin valkoparran päälle, ja sipaisin leukullani leukaa myöten.
Ainakin puoli metriä kiharaa säkkärää jäi huhtikuiselle hangelle!
Mitäpä nyt! Nuljuparta!
Mölinästä tuskin sai selvää. –Pukki oli todella sekaisin.
Hihittelin mielissäni.
Ehkä olette kuulleetkin minusta, maailmankuulusta Tontusta, joka on erikoistunut Alfojen, että Lancioiden, Maseratiota unohtamatta, virityksiin.
Viilaajatontusta.
Milläpä luulette Joulupukin ehtivän paikasta kolmanteen. Ellei Alfa- Romeolla.
Eilen sain juuri tasapainotettua valkoparran nokka-akselit.
800 hevosvoimaa vaatii herkkyyttä!
Raahasin lumisen Ukon pajalleni. Päätin viedä pukin tunturiin hieman jäähdyttelemään.
Laitoin älyttömänä hymyilevän, entisen pitkäparran, nojalleen kerosiinitynnyriä vasten.
Sekä räjäytin Pukin Alfan käyntiin!
Infernaalinen melu täytti ilman. Efektori oli vielä asentamatta.
812 luupäätä halusivat hirnua.
Joulun ruhtinaskin alkoi jo tulla tolkkuihinsa, alkoipa uhkailla minua lisenssin menetykselläkin…
Hän haparoi kännykkäänsä, soittaakseen Torinoon, Alfa- Romeon tehtaille!
Pukillahan aika on suhteellinen käsite. Hän voi soittaa hetkessä vaikka kahdensadan vuoden taakse. Riippumatta siitä, oliko puhelin edes keksitty.
Pöllämystynyt tehtaan perustaja vastasi virtuaalipuhelimeen.
Jokeltavan Pukin Italiankielestä ei saanut mitään tolkkua.
Tempaisinkin puhelimen itselleni.
Juuri kun selostin nykypäivän nelipisteruiskun erinomaisuutta, hento naputus olkapäälleni herätti minut todellisuuteen.
SARS- naamari päässään Honda- tehtaan myyntimies tarjoili minulle kupin sakea.
Hmmm…
Vastaukset 3
Vanhimmat
haastetta AR156:lle, kyllä vanha mestarikin osaa vääntää utopiajuttuja!
"...hento naputus olkapäälleni herätti minut _karuun_ todellisuuteen.
SARS-naamari päässään Honda-tehtaan myyntimies tarjoili minulle kupin sakea."
sitten vaikka niin...