Lääkärit ajattelevat vain omia muhkeita palkkoitaan ja korruptiobiletysreissuja, joita lääketeollisuus heille tarjoaa - mitä enemmän lääkkeitä menee, sitä enemmän paisuu lääkärin lompakko ja itsetunto. Eivät he itsekään 100% usko että lääkkeet parantavat.
Mm. psykiatrisessa sairaalassa lääkkeillä pidetään potilaat "helppoina asiakkaina". Itse olin heinäkuussa parin päivän "tutustumiskäynnillä" psyk. osastolla, ja en ollut uskoa, miten heikkoa on hoidon taso - epäasiallisten hoitomenetelmien ja hoitajapulan vuoksi. Lääkkeiden osalta homma ei juurikaan ole psyk. osastoilla hanskassa. Monia lääkkeitä käytetään sekaisin ja potilaat menevät entistä huonompan kuntoon.
Kun pyysin hoitajalta kahteen otteeseen keskustelutuokiota, hän tiuskaisi vaan, että on täällä muitakin potilaita, kun istui toimistossa laiskottelemassa kahden muun hoitajan kanssa. Huh, onneksi pääsin pois, vapaaehtoisena sinne tietysti meninkin.
Monet hoitajat myös käyttäytyvät huonosti eivätkä kuuntele potilasta sikäli kun se palvelisi hänen etujaan. Jos potilas käy vessassa ja jättää wc:n oven auki sieltä poistuessaan, ei kukaan puutu asiaan, vaikka kyseessä on oire, jonka syy tulisi selvittää. Mutta sen sijaan hoitajat vain kiroavat toimistossa potilaan, ja päättävät naureskellen laittaa vieilä enemmän lääkettä.
MItä tulee tohon murrosikäisten elämään, voi kai sanoa ihan rehellisesti, että tilanne on täysin kaoottinen, mikä johtuu mm. palvelujärjestelmän hajanaisuudesta. Koulu, terveydenhuolto ja vanhemmat tulisi laittaa totaaliseen yhteistyöhön keskenään. Näin homman pitäisi sujua: Kun oppilaan ongelma havaitaan koulussa, esim. opettajan toimesta, opettaja tarttuu siihen, keskustelee oppilaan kanssa. Ongelmaan tartutaan heti ja koko palvelukoneisto olisi heti oppilaan käytössä. Koulujen ja terveyskeskusten tietojärjestlemät tulisi integroida niin, että opettaja voisi oppilaan suostumuksella suoraan varata ajan esim. terapiaan tai psykologille tms. Ei enää vanhanaikaisia puhelinluettelosta etsimisiä, että "missäs se numero on ja onko enää päivystysaika" sun muuta lörinäää.
Mottoni: Kun ongelmaan tartutaan heti, päästään halvalla, 10 vuoden päästä kaikki kärsii ja kalliiksi tulee.
Mm. psykiatrisessa sairaalassa lääkkeillä pidetään potilaat "helppoina asiakkaina". Itse olin heinäkuussa parin päivän "tutustumiskäynnillä" psyk. osastolla, ja en ollut uskoa, miten heikkoa on hoidon taso - epäasiallisten hoitomenetelmien ja hoitajapulan vuoksi. Lääkkeiden osalta homma ei juurikaan ole psyk. osastoilla hanskassa. Monia lääkkeitä käytetään sekaisin ja potilaat menevät entistä huonompan kuntoon.
Kun pyysin hoitajalta kahteen otteeseen keskustelutuokiota, hän tiuskaisi vaan, että on täällä muitakin potilaita, kun istui toimistossa laiskottelemassa kahden muun hoitajan kanssa. Huh, onneksi pääsin pois, vapaaehtoisena sinne tietysti meninkin.
Monet hoitajat myös käyttäytyvät huonosti eivätkä kuuntele potilasta sikäli kun se palvelisi hänen etujaan. Jos potilas käy vessassa ja jättää wc:n oven auki sieltä poistuessaan, ei kukaan puutu asiaan, vaikka kyseessä on oire, jonka syy tulisi selvittää. Mutta sen sijaan hoitajat vain kiroavat toimistossa potilaan, ja päättävät naureskellen laittaa vieilä enemmän lääkettä.
MItä tulee tohon murrosikäisten elämään, voi kai sanoa ihan rehellisesti, että tilanne on täysin kaoottinen, mikä johtuu mm. palvelujärjestelmän hajanaisuudesta. Koulu, terveydenhuolto ja vanhemmat tulisi laittaa totaaliseen yhteistyöhön keskenään. Näin homman pitäisi sujua: Kun oppilaan ongelma havaitaan koulussa, esim. opettajan toimesta, opettaja tarttuu siihen, keskustelee oppilaan kanssa. Ongelmaan tartutaan heti ja koko palvelukoneisto olisi heti oppilaan käytössä. Koulujen ja terveyskeskusten tietojärjestlemät tulisi integroida niin, että opettaja voisi oppilaan suostumuksella suoraan varata ajan esim. terapiaan tai psykologille tms. Ei enää vanhanaikaisia puhelinluettelosta etsimisiä, että "missäs se numero on ja onko enää päivystysaika" sun muuta lörinäää.
Mottoni: Kun ongelmaan tartutaan heti, päästään halvalla, 10 vuoden päästä kaikki kärsii ja kalliiksi tulee.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mikä sairaala?
Kellokoski Tuusulassa.
Olen itse ollut hiljattain töissä Kelliksellä. Aloittajan huonot kokemukset voivat johtua osittain siitä, että siellä on lähes piinaava henkilökuntapula. Jatkuvasti on kymmeniä sairaanhoitajien paikkoja auki, joihin ei saada päteviä hakijoita. Toimet joudutaan täyttämään epäpätevillä hakijoilla, sairaanhoitajien toimissa työskentelee jopa psykologian opiskelijoita ja nuoriso-ohjaajia.
Aloittaja on kyllä oikeassakin, pakko myöntää, että Kelliksellä on osastoja, joissa henkilökunta antaa ns. "kansliahoitoa", eli istutaan kansliassa juoruilemassa sen sijaan, että oltaisiin potilaiden kanssa.
Mikäli aloittajan nimimerkki tarkoittaa hänen ikäänsä, niin olikohan osasto, jolla hän oli, mahdollisesti osasto 7 ???
tuohon kysymykseen mikä osasto, jos nimittäin tulee uudelleen sinne asiaa, niin...!?!?
tuon hoitajapulan? Onko siellä virkoja täyttämättä vai valittavatko hoitajat henkilökunnan vähäisyyttä?
"Mistä päättelit tuon hoitajapulan? Onko siellä virkoja täyttämättä vai valittavatko hoitajat henkilökunnan vähäisyyttä?"
Sekä potilaat että hoitajat valittivat, ettei potilaita ehditä hoitamaan. Toisaalta hoitajien aika kului tupakalla ja toimistohommissa, jossa selviteltiin tuntikausia joidenkin potilaiden tietoja, kun tieto ei kulje laitoksesta toiseen. Muuten on myös käsittämätöntä, että potilasta ei voida heti toimittaa "oikeaan" paikkaan, vaikka tiedä nyt onko tää kellokoski sen parempi.
Suurin ongelma on mielestäni se, miten potilaita "hoidetaan", lääkkeillä, kaikki pyörii niiden ympärillä. Potilaat vain puhuvat lääkityksistä. Muhun ei uppoa sellainen sonta.
Muutama vuosikymmen sitten ko. sairaalassakin oli vielä työtoimintaa, maataloustöitä, mutta toiminta loppui hallintoihmisten toimesta.
Psyk. sairaalahoito nykyisenlaisellaan laitostaa.
sitten minkäänlaista muuta hoitoa tarjolla, kuin tuota lääkkeiden syöntiä?
Kuka lie niiden hoitajien (ja sairaaloiden) toimia valvoo ja miten tehokasta se valvonta sitten on...
"Kuka lie niiden hoitajien (ja sairaaloiden) toimia valvoo ja miten tehokasta se valvonta sitten on..."
Ongelmat johtuvat joidenkin hoitajien impulssivisuudesta, kaikkitietävyydestä(mm. hoitomenetelmien suhteen: lääkkeitä lääkkeitä).
Impulssiivinen ja "kiireinen" hoitaja ei oma-aloitteisesti lähesty potilasta kuin lääkkeiden kanssa. Hoitaja sanoo potilaalle, että otas nuo tosta ja sitten meet huoneesees makaamaan. Todellisuudessa potilaalle iski vain pieni ahdistus kun hoitajat eivät häntä ehdi huomioimaan ja hän jätti sen vessan ovan auki vain saadakseen itselleen hoitoa.
Sanomattakin on selvääm , miten kalliiksi ko. pelleily tulee yhteiskunnalle puhumattakaan ihmimillisistä kärsimyksistä. Asiaa voisi verrata vaikka junaratojen kunnossapitoon: Paikkaillaan sieltä täältä kiskoja lisäaineilla, mutta peruskorjaus vaan lykkääntyy ja sitten tulevaisuudessa korjaaminen onkin aina vaan vaikeampaa ja kalliimpaa. Ellei ensin rysähdä kunnolla.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000028407703
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000028359526
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000028314401
http://www.iltalehti.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=106693&start=0&tstart=0
tuollainen ajatusmaailma viittaa selkeästi narsismiin. kyseessä on luultavasti narsistinen henkilö, jonka elämä pyörii oman navan ympärillä ja kun tulee tilanne jossa ei ollakaan enää kaiken keskipisteenä (esim psyk. sairaalassa hoidossa) ja sen seurauksena aletaan sitten arvostelemaan kaikkea mahdollista. halutaan myös sairaalassakin sen kaiken huomion - minä haluan keskustelua JUURI NYT, minä haluan sitä ja tätä, minä sitä-minä tätä) - viis muista potilaista-MINÄHÄN olen se ainoa ja se kaikkein tärkein).
ilmeisesti siis potilaat tietävät paremmin mikä auttaa mihinkin vaivaan?
itse ymmärrän asian niin että hoitajat vain täyttävät lääkärin määräyksiä myös lääkehoidon osalta (en usko että omin päin annetaan mitä sattuu lääkekaapista - no joo olihan tää ikävä tapaus siellä Ylisellä & Nokialla, mutta ei pitäisi yleistää sitäkään). muutenkin luultavammin hoitajien työmäärä painottuu kansliaan, koska kirjaamiset on tärkeämpiä kuin keskustelut. toisaalta, jos itse olisin "hullujenhuoneella" työssä hoitajana, niin tuskin jaksaisin kovin montaa päivää niiden vouhotusta ja jatkuvaa mankumista (= anna sitä, anna tätä tai pässenks mä ulos? ai miksen pääse?). olen ollut tuttavaani tapaamassa useita kymmeniä kertoja psyk.osastolla ja sivusta seurannut hoitajien työtä. en usko että työ mitään "herkkua" on - lauma umpihulluja hössöttää ja höpöttää milloin mitäkin sekopäistä - yritä siinä pitää joukkoa kurissa kolmen hoitajan voimin (iltavuorossa)ja kun joukkoon sattuu vielä pelkokas nuori naispotilas, joka tarvitsee sen vähäisenkin huomion - onko vaihtoehtoa muuta kuin antaa lisälääkettä vauhdikkaimmille potilaille tilanteen rauhottamiseksi.
"Jos potilas käy vessassa ja jättää wc:n oven auki sieltä poistuessaan, ei kukaan puutu asiaan, vaikka kyseessä on oire, jonka syy tulisi selvittää."
Olitko siellä hoidettavana sen takia, että jätit veskin oven auki?
"Olitko siellä hoidettavana sen takia, että jätit veskin oven auki?"
Tarkoitin toista potilasta.
Minähän pistän ovet aina neuroottisen kiltisti kiinni :)
niinhän ne aina sanoo... ;)
vai sellasen käsityksen olet saanut kahden päivän hoidosta? minkähän vuoksi mahdoit olla kaikki 2 pv siellä "Kelliksellä"?
no oli miten oli, sairaaloita on monta ja jokaisessa omat käytäntönsä.
oma tapani on seuraava: viis siitä missä asennossa vessan ovi on (mistähän sait muuten käsityksen että avoinna oleva wc-ovi olis merkki jostain psyk.ongelmasta (kuten käsityksen kirjoituksestasi itse sain?). jos ptlas haluaa keskutelua, kerron, että tulen esim 30-60 min kuluttua juttelemaan ja kehoitan miettimään asioita etukäteen mistä tämä haluaa puhua. aikaa on kuitenkin rajallisesti/ptlas joten asiat on käsiteltävä ja juteltava usein "pikavauhtia". ptlas voi halutessaan myös laittaa asioita etukäteen paperille ylös, jos unohtelee niitä.
jos ptlas on kovin maaninen, ei sen loputonta puhetulvaa jaksa kukaan hoitaja kuunnella, siksi maanikoiden hoidossa noudatetaankin vähävirikkeistä hoitoa (siis ei mitään ylimääräisiä keskusteluja, puheluja, "menoja", toimintaa tms). eli puhumattomuuskin voi olla myös merkki hoitolinjauksesta.
kyseenalaistit myös lääkehoidon viestissäsi. ei ole sellaista sairaalaa, jossa annaetaan mileivaltaisesti ylimääräisiä lääkkeitä. lääkkeet on aina lääkäri määrännyt ja ne annetaan lääkkenjakoaikoina (esim klo 8 klo 14 ja klo 20). sen lisäksi ptlaalle voidaan määrätä ns "tarvittavia" lääkkeitä eli ylimääräisiä lääkkeitä esim levottomuuteen, ahdistukseen, pelkotiloihin tms vuoksi. niissäkin on tarkat rajat mitä ja miten paljon voidaan antaa. eli lääkeitä ei todellakaan anneta mielivaltaisesti "sekaisin" missään osastolla tai sairaalassa. ja ainakin itse linjaan käytännön niin, että keskustelu, ulkoilu (jos luvat) tms ensisijaisesti kokeeksi ja sitten vasta tarvittavaa lääkettä kun muut keinot ei auta.
myös lääkityksessä otettav huomioon se, että kyseessä voi olla lääkemuutos, jonka aikana ptlas voi olla tavallista huonommassa kunnossa tai että ptlas on juuri tullut osastolle jätettyään useita päiviä/viikoja kotonaan lääkkeet ottamatta ja uudelleen aloitettu lääkehoito ei ole vielä tuottanut tulosta (lääkkeiden vaikutushan tulee esille vasta viiveellä).
tottakai hoitajissa on niin "hyviä" kuin "huonojakin". mutta ei pidä yleistää heti kaikkea. varsinkin ensikertaa psykiatrisessa sairaalassa ja vain 2 pv sisällä osastolla eivät voi mitenkään antaa todellista kuvaa koko osaston toiminnasta. itse vuosia osastotyötä tehneenä voin kokemuksesta sanoa, ettet ole ihan ajan tasalla nyt aivan kaikesta. et voi myöskään mitenkään tietää miksi muut potilaat ovat osastolla (elleivät he itse syytä kerro). et voi myöskään tietää hoitokeinoista ja tavoista / sairaus/oireilu. eri tyyppisiä psyk.sairauksia hoidetaan eri tavoin. myös ptlaiden sairaushistoria lyö leimansa osaston tapoihin (eli ns kroonikot saavat valitettavasti hiukan huonompaa kohtelua usein kuin "tuoreemmat" tapaukset - vaikka näin ei saisi olla).
luultavammin olit jossain nuoriso-osastolla, koska puhuit koulumaailmasta, jossa voitaisiin ottaa huomioon ongelmat jo varhaisvaiheessa. mutta mistä sinne saadaan ammatillisesti ja riitävästi päteviä työntekijöitä ja kuka maksaa "viulut". kuntien rahahanat kun ovat tiukasti aina kiinni joka asiassa.
Kirjoitukseksi on hyvin puhuva ja aihellinen ja se on todentotta, että psyk.sairaaloissa on hoito mennyt alaspäin, määräraha on heikot.
Kertomaisi aihe olisi hyvä olla tiedossa myös STAKE:ssa. Se on paikka jossa seurataan hoitokäytäntöä ja hoitohenkilökunnan edesottamuksia.
Kaikkein pahinta on tällaiselle paikalle "julkitulo", koska silloin voi tulla arvaamattomat sapiskat ja kenties "virkatakki" joutuu naulaan. Jos sulla on paikallinen kansanedustajakin jolle voit puhua aiheesta, niin hän myös avaa monta ovea kansanedustajan valtakirjalla.
Itselläni on kokemuksia monista eri psykiatrisista osastoista, niin nuoriso- kuin aikuispuolellakin. Nuorten osastoilta kokemukseni ovat pääosin positiivisia, mutta aikuisten puolella olen huomannut saman asian kuin viestiketjun aloittaja - hoidossa on monia puutteita ja "hampaankoloja". Eri osastoissa voi toki olla suuriakin eroja, ihan omien havaintojenikin mukaan, mutta yleisesti ottaen ongelma on hyvin laaja ja syvälle juurtunut.
Asia tulee ilmi myös joistain nimimerkkin aurora nurse kommenteista (en halua mustamaalata kyseistä kirjoittajaa, monet ongelmakohdat ovat kiinni koko yhteiskunnasta eivätkä pelkistä yksittäisistä hoitajista):
"eri tyyppisiä psyk.sairauksia hoidetaan eri tavoin. myös ptlaiden sairaushistoria lyö leimansa osaston tapoihin (eli ns kroonikot saavat valitettavasti hiukan huonompaa kohtelua usein kuin "tuoreemmat" tapaukset - vaikka näin ei saisi olla)."
- Millä perusteella pitkäaikaispotilaita on oikeus kohdella huonommin kuin tuoreeltaan sairastuneita? Liitit toteamuksen ns. "puolustuspuheesi" jatkoksi, joten tulkitsin, ettet kuitenkaan pidä käytäntöä kovin suurena ongelmana? Minun mielestäni asia ei ole mikään toissijainen; on hyvin merkityksellistä, miten potilaita kohdellaan. Törmäsin samaan ilmiöön eräällä aikuisten suljetulla osastolla (jolla olin vain muutaman päivän tarkkailussa) - potilaat, joilla ilmeisesti oli takanaan pidempi hoitohistoria oli leimattu "täyspimahtaneiksi" eikä heihin enää tunnuttu suhtauduttavan kovin vakavasti. Yleisen ilmapiirin koin sellaiseksi, että hoitajat pitivät itseään potilaiden yläpuolella eivätkä viitsineet osoittaa mitään kunnioitusta näitä "hermoille käyviä hulluja" kohtaan. He puhuivat potilaista keskenään avonaisen kanslian oven takana mielestäni todella ivallisesti, ikään kuin olisivat pitäneet kaikkia potilaita jotenkin erityisen huvittavina tapauksina (aika outo suhtautuminen sairaisiin ihmisiin minusta).
Joka tapauksessa en ymmärrä, kuinka kenenkään voidaan olettaa tulevan parempaan kuntoon tuollaisessa ilmapiirissä. Työ- ja koulumaailmassa sitä kutsutaan kiusaamiseksi tai pilkkaamiseksi; toisen ihmisen väheksymiseksi. Tietenkään kaikki hoitajat eivät tällaista harjoita, mutta jos joku jossakin kokee näin tapahtuneen, tulisi se silti aina ottaa vakavasti. On väärin, että tällaisten yleisten asenteiden annetaan jatkua eikä kenelläkään tunnu olevan halua muuttaa sitä mitenkään - koska "se nyt vain on niin, ei voi mitään, jossain muualla on vielä huonommin!".
"luultavammin olit jossain nuoriso-osastolla, koska puhuit koulumaailmasta, jossa voitaisiin ottaa huomioon ongelmat jo varhaisvaiheessa. mutta mistä sinne saadaan ammatillisesti ja riitävästi päteviä työntekijöitä ja kuka maksaa "viulut". kuntien rahahanat kun ovat tiukasti aina kiinni joka asiassa"
- Tämä on mielestäni toinen merkittävä ongelmakohta; nimittäin talous. On kyllä ihan yleisesti tiedetty fakta, että erityisesti psykiatrian hoidon resurssit ovat rajalliset, mutta eikö asialle pitäisi kuitenkin voida tehdä jotain? Mielestäni asiat tulisi asettaa tärkeysjärjestykseen ja ihmisten hyvinvointi ja terveys on mielestäni ihan siellä kärkipäässä, ja luulisi jokaista kiinnostavan jos omalle kohdalleen sattuu. Ihmiset itse päättävät taloudestaan ja budjettinsa jakamisesta, rahat sijoitetaan juuri niihin asioihin kuin halutaan. Kaikki hankkeet eivät mielestäni ole yhtä tärkeitä, kuten esim. jotkin kaupungin ja liikenteen yeiskuntoon tai vaikka kulttuuriin/viihteeseen liittyvät, kohtuullisempaa olisi mielestäni pystyä hoitamaan sairaita paremmin kuin esim. päästä huristelemaan autolla hieman sileämmän asfaltin päällä tai vähentää ruuhkia minuutin verran rakennuttamalla jokin liikenneristeys kokonaan uusiksi.
Lääkkeiden käytön politiikasta olen myös samoilla linjoilla viestiketjun aloittajan kanssa - ei jokin kemiallinen valmiste korvaa aitoa toisen ihmisen tukea ja välittämistä -, mutta jätän ehkä toiseen kertaan tämän aiheen, tästä viestistäni tuli muutenkin jo paljon pidempi kuin oli tarkoitus.