"Pyhän Hengen laki"
Juho Markkanen (1878-1967)
Siionin lähetyslehti nro 9/1952
kirjoitus julk. uudelleen SL nro 6/2006
”Jumalan pelastavan rakkauden perussääntönä on Hänen iankaikkinen rakkautensa kuvakseen luotua ihmislasta kohtaan. Jeesus sanoo: ”niin rakasti Jumala maailmaa, että antoi oman Poikansa” vapahtajaksi ihmisille ja valoksi. Nyt Pyhän Hengen laki evankeliumin kirkkaan päivän valossa ja voimalla vapahtaa etsikkoaikansa tuntevan parannuksen tekijän, armovaltakunnassansa armahtaa synteihinsä sidotun, kuoleman tuomiota kantavan vapaaksi syntein anteeksiantamisen sanan kautta.
Vanhan liiton pyhät nauttivat uskossa jo tätä vapautta ja taistelivat syntiä ja väärää hurskautta vastaan ja saivat paljon kärsiä. Tämä Hengen lain vapaus ei salli elämään synnissä lihan halun ja tahdon mukaan, vaan neuvoo kuolettamaan sitä ja ristiinnaulitsemaan.
Rakkaat uskonsisaret ja –veljet, me sanomme Paavalin kanssa yhdessä: Emme ole velkaa lihalle elämään, vaan Hänelle, joka meidän edestämme kuollut ja ylösnoussut on. Siinä me Jumalalle hedelmää kannamme Hänen kunniaksensa.
Jeesus sanoo: ”Joka minua rakastaa, se pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä ja me tulemme hänen tykönsä ja asumme hänen tykönänsä.” ( Joh. 14:23.) Tämä Jumaluuden kolmiyhteys uskovan sydämellä on elävä, hedelmää kantava voima. Se liittää veljesrakkaudessa yhden pyhäin yhteyden. Tässä sisarusparvessa tällä harmaan elämän taipaleella rypistyneiden poskien kantaja yhdessä nuorten elämää uhkuvien voimien rinnalla, samoin matalan majan perheen jäsen yhdessä valistuneen ja tämän elämän arvovaltaa nauttivien kanssa yhdessä rikollisena ja ansiottoman tuntoisena pyhän Jumalan kasvojen edessä yhdessä lähestyy nauttimaan rakkaan ja armosta rikkaan tuhlaajalasten Isän armopöytää, joka Siionin vuorelle katettu on isoovien ja janoovaisten ruoaksi ja juomaksi iankaikkista elämää varten.
Paavali kirjoittaa 2.Kol.14:ssa uskon mitan jakamisesta ja monenlaisista Pyhän Hengen lahjoista, jotka seurakunnalle annetut ovat sen rakentamiseen yhdessä rakkaudessa ja Pyhän Hengen voimassa.
Tämä ihana Hengen totuus on keskellämme hedelmää kantavana siinä, missä on yksi uskon Henki. Siinä on yksi Herra ja yksi Jumala, ja kaikki seurakuntaan annetut lahjat. Ne ovat Jumalan lahjoja, joita hän käyttää Pietarin, Johanneksen, Paavalin ja Jaakobin ym. Herran omien kautta, kaikki yhdessä Hengessä. Me olemme kaikki lankeemuksen Eevan perillisiä. Siitä huolimatta me olemme myös uskon lahjan saaneita Jumalan armolapsia. Hengen lain voimalla meidät on siirretty Kristuksen ruumiin jäseniksi. Nyt tämä armokutsumus Hengen laki ja Jumalan rakkaus velvoittavat meitä kaikkia yhteiseen rintamaan tämän maailman pimeydessä hallitsevaa lihan ja hengen saastaa vastaan sekä Jumalan valtakuntaan hyökkääviä vihollisen päällekarkaamisia vastaan.
Meidän oma minämme usein pyrkii olemaan aivan oikeassa ja kypsä näkemyksissänsä. Silloin on syytä varoa itseänsä, että ei tule anteeksiantamattomalle sydämelle veljiä kohtaan. Siinä aukeaa näet tie viholliselle, joka sanoo yhdessä turmeltuneen sydämen kanssa: ”Minun on oikeus, näen: veljissä on vika ja lisäksi paljon muutakin pahentavaa.” Ja jos ei parannusta ja korjausta tule, niin tunnon pimeys on tarjona ja jatkamalla paha suurenee, ja mitä voimallisempi välikappale on, sitä surullisemmat seuraukset. Näin ollen emme saa olla rajapyykillä ainoastaan tiennäyttäjänä, vaan jokainen omakohtaisesti vartiossa. Jeesus sanoo omillensa: ”Sen sanon teille ja kaikille: ”Valvokaa!”
Paavali neuvoo Timoteusta Jumalan valtakunnan työssä. ”Elä juttuja tottele, eikä polvilukuja, joilla ei loppua ole, jotka enemmän tutkimiset matkaan saattavat kuin parannuksen Jumalan tykö, joka on uskossa. Sillä käskyn päätös, on rakkaus puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.” (. Tim. 1:4-5.)
Nyt me itsessämme auttamattomat, hyvään kykenemättömät, käymme katsomaan uskossa esitaistelijaamme, Jeesusta, Getsemanen yrttitarhassa ja Golgatan näytelmäkentällä, jossa Jumala ihmisen hahmossa alentuu kuoleman, helvetin ja perkeleen vallan voittajana. Hänessä ja hänen kauttansa on meillä uskossa ensimmäinen ylösnousemus synnistä vanhurskauteen. Tätä aarretta kantaessamme säilytämme Uhrin verellä puhdistetun omantunnon. Niin matkamme päättyy Jumalan kirkkauteen.”
Juho Markkanen (1878-1967)
Siionin lähetyslehti nro 9/1952
kirjoitus julk. uudelleen SL nro 6/2006
”Jumalan pelastavan rakkauden perussääntönä on Hänen iankaikkinen rakkautensa kuvakseen luotua ihmislasta kohtaan. Jeesus sanoo: ”niin rakasti Jumala maailmaa, että antoi oman Poikansa” vapahtajaksi ihmisille ja valoksi. Nyt Pyhän Hengen laki evankeliumin kirkkaan päivän valossa ja voimalla vapahtaa etsikkoaikansa tuntevan parannuksen tekijän, armovaltakunnassansa armahtaa synteihinsä sidotun, kuoleman tuomiota kantavan vapaaksi syntein anteeksiantamisen sanan kautta.
Vanhan liiton pyhät nauttivat uskossa jo tätä vapautta ja taistelivat syntiä ja väärää hurskautta vastaan ja saivat paljon kärsiä. Tämä Hengen lain vapaus ei salli elämään synnissä lihan halun ja tahdon mukaan, vaan neuvoo kuolettamaan sitä ja ristiinnaulitsemaan.
Rakkaat uskonsisaret ja –veljet, me sanomme Paavalin kanssa yhdessä: Emme ole velkaa lihalle elämään, vaan Hänelle, joka meidän edestämme kuollut ja ylösnoussut on. Siinä me Jumalalle hedelmää kannamme Hänen kunniaksensa.
Jeesus sanoo: ”Joka minua rakastaa, se pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä ja me tulemme hänen tykönsä ja asumme hänen tykönänsä.” ( Joh. 14:23.) Tämä Jumaluuden kolmiyhteys uskovan sydämellä on elävä, hedelmää kantava voima. Se liittää veljesrakkaudessa yhden pyhäin yhteyden. Tässä sisarusparvessa tällä harmaan elämän taipaleella rypistyneiden poskien kantaja yhdessä nuorten elämää uhkuvien voimien rinnalla, samoin matalan majan perheen jäsen yhdessä valistuneen ja tämän elämän arvovaltaa nauttivien kanssa yhdessä rikollisena ja ansiottoman tuntoisena pyhän Jumalan kasvojen edessä yhdessä lähestyy nauttimaan rakkaan ja armosta rikkaan tuhlaajalasten Isän armopöytää, joka Siionin vuorelle katettu on isoovien ja janoovaisten ruoaksi ja juomaksi iankaikkista elämää varten.
Paavali kirjoittaa 2.Kol.14:ssa uskon mitan jakamisesta ja monenlaisista Pyhän Hengen lahjoista, jotka seurakunnalle annetut ovat sen rakentamiseen yhdessä rakkaudessa ja Pyhän Hengen voimassa.
Tämä ihana Hengen totuus on keskellämme hedelmää kantavana siinä, missä on yksi uskon Henki. Siinä on yksi Herra ja yksi Jumala, ja kaikki seurakuntaan annetut lahjat. Ne ovat Jumalan lahjoja, joita hän käyttää Pietarin, Johanneksen, Paavalin ja Jaakobin ym. Herran omien kautta, kaikki yhdessä Hengessä. Me olemme kaikki lankeemuksen Eevan perillisiä. Siitä huolimatta me olemme myös uskon lahjan saaneita Jumalan armolapsia. Hengen lain voimalla meidät on siirretty Kristuksen ruumiin jäseniksi. Nyt tämä armokutsumus Hengen laki ja Jumalan rakkaus velvoittavat meitä kaikkia yhteiseen rintamaan tämän maailman pimeydessä hallitsevaa lihan ja hengen saastaa vastaan sekä Jumalan valtakuntaan hyökkääviä vihollisen päällekarkaamisia vastaan.
Meidän oma minämme usein pyrkii olemaan aivan oikeassa ja kypsä näkemyksissänsä. Silloin on syytä varoa itseänsä, että ei tule anteeksiantamattomalle sydämelle veljiä kohtaan. Siinä aukeaa näet tie viholliselle, joka sanoo yhdessä turmeltuneen sydämen kanssa: ”Minun on oikeus, näen: veljissä on vika ja lisäksi paljon muutakin pahentavaa.” Ja jos ei parannusta ja korjausta tule, niin tunnon pimeys on tarjona ja jatkamalla paha suurenee, ja mitä voimallisempi välikappale on, sitä surullisemmat seuraukset. Näin ollen emme saa olla rajapyykillä ainoastaan tiennäyttäjänä, vaan jokainen omakohtaisesti vartiossa. Jeesus sanoo omillensa: ”Sen sanon teille ja kaikille: ”Valvokaa!”
Paavali neuvoo Timoteusta Jumalan valtakunnan työssä. ”Elä juttuja tottele, eikä polvilukuja, joilla ei loppua ole, jotka enemmän tutkimiset matkaan saattavat kuin parannuksen Jumalan tykö, joka on uskossa. Sillä käskyn päätös, on rakkaus puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.” (. Tim. 1:4-5.)
Nyt me itsessämme auttamattomat, hyvään kykenemättömät, käymme katsomaan uskossa esitaistelijaamme, Jeesusta, Getsemanen yrttitarhassa ja Golgatan näytelmäkentällä, jossa Jumala ihmisen hahmossa alentuu kuoleman, helvetin ja perkeleen vallan voittajana. Hänessä ja hänen kauttansa on meillä uskossa ensimmäinen ylösnousemus synnistä vanhurskauteen. Tätä aarretta kantaessamme säilytämme Uhrin verellä puhdistetun omantunnon. Niin matkamme päättyy Jumalan kirkkauteen.”
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kenen oppeja esimerkiksi Paavali opetti?
Hänen tuella kristinusko murhasi ja murhautti Jeesuksen seuraajat joilla oli Jumalan ja Jeesuksen Sanan Raamattu muisti tietoina ja sen vuoksi hiedät murhattiin jotta saisivat väärentää raamatun. Ja kun Paavali sai kirjoituksensa valmiiksi niin hänenkin murhattiin jotta ei paljastuisi että hänenkin tekstejä väärennettiin!
Niin että tulee tarkoin miettiä kenen totuuksiin uskoo koska usko on harhauttajan oppi. Jumalan ja Jeesuksen Sanan Tietous on varmuutta joka tulee aina uskosta puuttumaan.
He uskovat jotka eivät tiedä, he jotka tietävät ei usko vaan tietävät varmuudella!
Kiitos tästä kultaisetsa aarteesta. Jos Siionin Lähetyslehti on alkanut julkasita uudestaan vanhoja saarnoja, pitäisi varmaan tilata sekin lehti...
Huomatkaa: saarnassa ei puhuta sanaakaan SEURAKUNNAN ylimmäisestä asemasta Raamatun rinnalla, eikä ARMONEUVOISTA!! Lisähavainto vielä: ei saarnaaja kirjoita myöskään uskovaisten suurista perheistä eikä ehkäisykiellosta.
Onpa sanankäyttö kehittynyt mystiseksi taiteeksi.
Ihminen pelastuu uskomalla Kristuksen tähden kaikki syntinsä anteeksi. Evankeliumi on hyvin yksinkertainen asia.
Herätkää, tällaisten sananikkarien puheissa on 90% evankeliumin totuutta sumuttavaa höpinää.
Saarn. 5:2 Älä ole kerkeä suultasi, älköönkä sydämesi kiirehtikö lausumaan sanaa Jumalan edessä, sillä Jumala on taivaassa ja sinä olet maan päällä; sentähden olkoot sanasi harvat.
Saarn. 5:3 Sillä paljosta työstä tulee unia, ja missä on paljon sanoja, siinä on tyhmä äänessä.
ei tarkoita sitä, että Pyhä Henki julistaisi ihmisen lain noudattajana vanhurskaaksi, vaan laki tässä tarkoittaa sitä, että jomman kumman vaihtopuolen täytyy toteutua ( että ihminen kelpaa Jumalalle):
JOKO Pyhä Henki saa avata uskon silmät näkemään Jumalan Pojan ihmisen ainoana Vapahtajana ja pelastajana,
TAI ihminen joutuu täyttämään Jumalan lain viimeistä piirtoa myöten.
Niin on siis "Hengen laki" elämäksi, mutta "lihan laki" kuolemaksi.