huono omatunto vauvakuumesta, muita samassa tilanteessa?

Haluaisin tietää, olenko yksin ajatusteni kanssa vai löytyykö ns. "kohtalontovereita".

Esikoisemme on 1v9kk ja tuli perheeseen ehkäisystä huolimatta, yllätysvauva siis. Aiemmin ennen raskautumista olin miettinyt perheenperustamista "joskus tulevaisuudessa" . Vikka koskaan ei raskaus ole yllätys jos seksiä harrastaa ja ainahan on mahdollisuus ehkäisystäkin huolimatta raskautua (pieni prosenttihan se on, jos e-pillereitä syö oikein). Näin kuitenkin meillä kävi ja raskaus tuli aika shokkina johon raskausaikana totuteltiin ja pojan synnyttyä olemme olleet hänestä täysin haltioissamme ja miettineet että hän syntyi juuri oikeaan aikaan suhteessamme ja teki meistä perheen. Olen 30-vuotias ja ollut nyt pian 2v hoitovapaalla kotona ja palailemassa työelämään lokakuussa. Ehkäisyn jätimme pois viime lokakuussa sai raskauduin helmikuussa 2007. Raskaus meni kuitenkin kesken ja sen jälkeen olen entistä hanakammin halunnut raskautua uudestaan ja vauvakuume on kova. Myös mies on täysin kuumeen kourissa ja haluamme rakkaalle lapsellemme sisaruksia. Montakin, jos mahdollista.

Mietin ainoastaan sellaisia asioita, kuin syyllisyys ja huono omatunto. Aiemmin vauvakuume kun ei ole pahemmin vaivannut ennen raskautta ja nyt jotenkin tunnen kamalan huonoa omatuntoa siitä, että olen vauvakuumeen kourissa vaikka eihän se yhtään vähennä poikamme arvoa tai rakkauden määrää. Varmasti hölmöjä ajatuksia tuntea näin ja miettiä onko "oikein" raskautua ja toivoa niin kamalasti lisää lapsia perheeseen?

Kellään mitään rohkaisevaa sanottavaa? :)
3574
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Miten koet syyllisyyttä, jos kerran ensimmäinen lapsi on teille annettu lahjana ilman omaa ansiota (kuten tietenkin aina...) ja nyt olette tajunneet tuon lahjan arvon ja ihmeellisyyden, niin eikös ole aivan luonnollista, että niitä lahjoja haluaa lisää? Joku varmaan kokee syyllisyyttä siitä, ettei halua enempää lapsia. Tunteennehan vain osoittavat, että olette rakastavia vanhempia ja valmiina avaamaan sylinne seuraavillekin mahdollisille tulokkaille..

Äänestä

Tiedän kyllä mistä puhut, mutta ei sun tarvitse tuntea mitään syyllisyyttä, jos rakastat lastas.

Meillä sama tilanne, yllätyspoika on nyt vuoden ikäinen ja toista jo yritetään.

En osaa sanoa sen ihmeellisempää. Minun on joskus kauheaa katsoa pientä hymypoikaani ja miettiä, että abortti ylipäänsä on ollut joskus vaihtoehto, mutta ei se vähennä oikeuttani haluta lisää lapsia.

Äänestä

ja meidän lapset on 1v9kk ja 5kk,ja mulla on aivan hirveä vauvakuume! Tunnen myös vähän syyllisyyttä siitä,onhan mulla jo kaksi ihanaa ja rakasta lasta. Meillä kans esikoinen oli "vahinko",kakkosesta ajateltiin että tulee jos on tullakseen, ja tulihan se! Kunhan nyt saisi nämä ensin isommiksi,sitten voisi katsoa kolmatta..kaippa tämä vauvakuume tästä lähtee,tai toiv. vähenee ainakin :)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


vauvakuumeen kourissa -30v ... kirjoitti:

Haluaisin tietää, olenko yksin ajatusteni kanssa vai löytyykö ns. "kohtalontovereita".

Esikoisemme on 1v9kk ja tuli perheeseen ehkäisystä huolimatta, yllätysvauva siis. Aiemmin ennen raskautumista olin miettinyt perheenperustamista "joskus tulevaisuudessa" . Vikka koskaan ei raskaus ole yllätys jos seksiä harrastaa ja ainahan on mahdollisuus ehkäisystäkin huolimatta raskautua (pieni prosenttihan se on, jos e-pillereitä syö oikein). Näin kuitenkin meillä kävi ja raskaus tuli aika shokkina johon raskausaikana totuteltiin ja pojan synnyttyä olemme olleet hänestä täysin haltioissamme ja miettineet että hän syntyi juuri oikeaan aikaan suhteessamme ja teki meistä perheen. Olen 30-vuotias ja ollut nyt pian 2v hoitovapaalla kotona ja palailemassa työelämään lokakuussa. Ehkäisyn jätimme pois viime lokakuussa sai raskauduin helmikuussa 2007. Raskaus meni kuitenkin kesken ja sen jälkeen olen entistä hanakammin halunnut raskautua uudestaan ja vauvakuume on kova. Myös mies on täysin kuumeen kourissa ja haluamme rakkaalle lapsellemme sisaruksia. Montakin, jos mahdollista.

Mietin ainoastaan sellaisia asioita, kuin syyllisyys ja huono omatunto. Aiemmin vauvakuume kun ei ole pahemmin vaivannut ennen raskautta ja nyt jotenkin tunnen kamalan huonoa omatuntoa siitä, että olen vauvakuumeen kourissa vaikka eihän se yhtään vähennä poikamme arvoa tai rakkauden määrää. Varmasti hölmöjä ajatuksia tuntea näin ja miettiä onko "oikein" raskautua ja toivoa niin kamalasti lisää lapsia perheeseen?

Kellään mitään rohkaisevaa sanottavaa? :)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu