Alkoi tässä yksi päivä kamalasti huvittamaan, kun kihloihin mennyt tuttuni "esitteli" kahvilla käydessämme sormustaan puolivaivihkaa tunkemalla nimettömänsä melkein kurkkuuni. Kihlasormusta on kyllä oikeasti kauhistuttavan hykerryttävän jännittävä esitellä huolimattomasti peläten ja toivoen, että joku huomaa ja ehkä kommentoi.
Yritin itse kihlaudutuani suhtautua asiaan mahdollisimman luontevasti ja kertoa läheisille ja ystäville heti suuren päivän koitettua suoraan, että menin kihloihin. Ei tule sitten esiteltyä sormusta ja tehtyä lähipiiriä vaivaantuneeksi.
Miten te teitte kihlauksenne tiedoksi; kertomalla vai vilauttelemalla salaperäisesti sormusta?
Yritin itse kihlaudutuani suhtautua asiaan mahdollisimman luontevasti ja kertoa läheisille ja ystäville heti suuren päivän koitettua suoraan, että menin kihloihin. Ei tule sitten esiteltyä sormusta ja tehtyä lähipiiriä vaivaantuneeksi.
Miten te teitte kihlauksenne tiedoksi; kertomalla vai vilauttelemalla salaperäisesti sormusta?
Vastaukset 13
Vanhimmat
En muista, että sormusta olis tarvinnut erikseen esitellä, kyllä kaikki haukkana huomasivat muutenkin.
Vanhemmille soitettiin ja kerrottiin asia suoraan; ne sitten kertoi sisaruksille. Kaverit ja muut tuttavat huomasivat asian ajan kanssa tai sitten se tuli keskustelussa esille jossain vaiheessa. Oli itseasiassa aika hauskaa katsoa kuinka kauan ihmisillä menee asian huomaamiseen... Ei sitä kihlausta tullut edes pahemmin juhlittua muuten kuin kahden kesken...
...ns "lupa" vanhemmilta, jotka juoruilivat asiaa sitten eteenpäin tietysti ;) Kavereiden annoin huomata ite, esim töissä, mutta parhaille ystäville halusin kertoa asiasta ihan suullisesti, koska jotenkin koin, että hyvälle ystävälle on "reilua" kertoa asiasta suoraan, ettei tarvitse sormea vilkuilla. Onhan se kumminkin iso asia, varsinkin kun meillä enteilee tulevaa avioliittoa ihan konkreettisesti eikä vain lupauksen merkkinä :)
Täytyy sanoa, että harvemmin huomaan kenenkään sormeen ilmestynyttä sormusta. Sitten on taas niitä, jotka ovat suorastaan sormusbongareita ja katsovat "sillä silmällä" tuttujen ja tuntemattomien sormia. Tai kiinnittävät muuten enemmän huomiota esim. ihmisen käsiin.
Me teimme kihlauksemme tiedoksi niin, että lähetimme kutsut häihin. Loput tutut sai tietää asiasta häiden jälkeen sukunimeni vaihtuessa. Kihlasormuksia meillä ei ollut.
Voihan sitä laittaa vaikka oikein lehteenkin ilmoituksen ja pitää vaikka kihlajaiskekkerit, jos toivoo mahdollisimman monen tietävän asiasta. Kaikki kun ei tosiaan huomaa niitä sormuksia tai vaikka huomaakin ei sano mitään, jos toinen ei sano menneensä kihloihin.
Eli kellekkään ei erikseen sanottu. Saivat kaikki tutut ite huomata millo kukakii. Ei sitä miusta tarvi erikseen ilmottaa.
Kihlautumisen pointtihan nimenomaan on tehdä avioliittoaikeet julkiseksi. Mikä kihlaus sellainen on, josta ei muille kerrota tai edes sormuksia hankita. Kuulostaa teinien leikiltä.
Teinit tai lapset tuskin haluaa salassa mennä kihloihin vaan päinvastoin. Se sormus on just se pääasia ja se, että kaikki kaverit ja tuntemattomatkin tietää, että me ollaan kihloissa. Ainoa jolle jännittää kertoa on ehkä ne vanhemmat.
Minäpä kerron mikä se sellainen kihlaus on! Kihlauksen ensisijainen pointti on sopia keskenään avioliitosta. Miten naimisiin voidaan päätyä ilman, että siitä on koskaan sovittu? Eli kun mies ja nainen ovat sopineet menevänsä keskenään avioliittoon he ovat kihlautuneet. Se on kihlauksen pointti. Sormusten pointti sen sijaan on tehdä tämä kihlaus ja avioliittoaikeet julkiseksi. Mutta kaikki kihlaukset ovat yhtälailla kihlauksia, jos naimisiin menosta on sovittu. Oli siitä kerrottu muille tai ei.
Mitä lastenleikkiä se on jos ollaan ihan oikeasti ja tosissaan menossa naimisiin? Oli sormuksia tai ei? Eikä kaikki joilla ei ole sormuksia tai kuuluta kihlausta koko maailmalle salaile asiaa? Jos kysytään niin vastataan, että joo ollaan kihloissa. Jotkut ehkä haluavat salata ja pitää asian yllätyksenä. Eräs sukulaiseni meni aikoinaan naimisiin niin, että eivät hankkineet lainkaan kihla eikä vihkisormuksia. Eivätkä he leiki avioliittoa. Ovat olleet jo n. 20 vuotta naimisissa ja heillä on kolme lasta.
Mitä teen sillä tiedolla onko esim. työkaverini mennyt kihloihin ja menossa naimisiin? Ihan sama vaikka hän "salaisi" sen.
Eräs kaverini (ja on näitä muitakin) meni kihloihin kertomatta kellekkään. Ja he menivät naimisiinkin niin ettei kukaan tuttu ihminen tiennyt etukäteen. Todistajat oli maistraatista. He laittoivat sitten tekstiviestit kavereille jälkikäteen ja pitivät pienet juhlat parin viikon päästä. Vanhemmille he kertoivat niin, että menivät käymään heillä seuraavana päivänä. Mikähän avioliitto se sellainen on...? Toisetkin kaverit harkitsivat menevänsä salaa naimisiin. Kun eivät halunneet mitään häähössötystä. Vanhemmat halusivat kutsua koko suvun jne.
Ja sellainen juttu, että ei avioitumisaikeet välttämättä tule julkiseksi pelkästään sormuksien avulla. Nykyään ei voi automaattisesti olettaa, että kaikki joilla on sormukset vasemmassa nimettömässä tai jopa kertovat menneensä kihloihin ovat menossa naimisiin. Eli en tee siitä mitään johtopäätöstä. Eli mulle pitäis oikein kertoa, että me ollaan menossa naimisiin jotta tietäisin.
Nykyään ihmiset taitavat käsittää kihlaukseksi juuri sen, että pujotetaan molempien sormiin sormukset. Jonka jälkeen sitten ollaan kihloissa. Onko se kihloissa olo sitten jokin välivaihe ennen avioliittoa? Vakavampaa seurustelua kuin aikaisemmin, on otettu askel eteenpäin, koeaika on alkanut vai mitä? En tiedä. Mutta joka tapauksessa ilmeisesti ne sormukset pitää olla. Joku voi kyllä ajatella sitäkin, että kihlaus on lupaus avioliitosta, mutta ilmeisesti se sormusten vaihtaminen merkitsee sitä lupautumista avioliittoon? Moni sanoo, että eivät olleet ennen avioliittoa lainkaan kihloissa (eli tarkoittavat ettei heillä ollut kihlasormuksia), he menivät suoraan naimisiin. Ja minulta on kysytty, että niin te ette olleet ollenkaan kihloissa? Ja, että niin nykyäänhän ei ole mikään pakko mennä kihloihin. Tai kun joskus puhuin, että en halua ja voi mennä kihloihin, jos ei ole aikomus mennä naimisiin, minulta kysyttiin myöhemmin, että niin etkös sä joskus sanonut, että et halua kihloihin? Vaikka en tarkoittanut sitä… Näitä kommentteja kuulee ihan eri ikäisiltä, yli 50 vuotiailtakin. Alan näköjään kuulua aika pieneen vähemmistöön, kun ajattelen että silloin on kihloissa kun on sopinut naimisiin menosta? (Naimisiinkaan ei mennä sormuksia vaihtamalla, mutta ne voidaan laittaa sormiin sen merkiksi, että ollaan naimisissa. Mutta yhtälailla ollaan naimisissa vaikka niitä ei olisi?) Kun kosintaan on annettu myöntävä vastaus tai muutoin sovittu, että mennään naimisiin. Ehkä en siksi halunnutkaan niitä sormuksia, kun kihlauksen merkitys ihmisten mielessä on muuttunut. Vaikka ei kai sen ole väliä onko muiden mielestä kihloissa vai ei... ja mitä se muille merkitsee. Mutta jos kihlaus ei nykyään ole enää sitä miksi sen olen ajatellut, niin sitten halusimme ja menimme ”suoraan naimisiin” ilman kihlausta.
Kihlauksen idea on sopia naimisiin menosta. Ja ne tarkoittaakin samaa asiaa.
Oletko siis sitä mieltä, että ei ole mitään pointtia sopia naimisiin menosta (=kihlautua), jos tätä sopimusta ei ole tarkoitus tuoda julkiseksi? Eli ei kannata mennä naimisiin, jos ei ennen naimisiin menoa kerro kellekään aikeitaan tai ei edes hanki sormuksia? Onhan se joo aika teinimäistä puuhaa, heh… Voidaanhan tuota avioliitosta sopimista kutsua joksikin muuksikin, jos se häiritsee. Avioliiton esteettömyystodistuksessakin vaan sattuu lukemaan, että ”kihlakumppanit”. Se tarvis varmaan korjata…
Hääkutsusta se varmaan selviää. Ei me kihlaustamme olla kenellekään huudeltu, ja sormuksiakaan ei voi vilautella kun päätettiin olla hankkimatta sellaisia.
No joo...
Me mentiin matkalla kihloihin eikä kirjoitettu aiheesta edes niihin kortteihin. Tultiin reissusta ja päätettiin olla kertomatta siitä erikseen kellekään, huomaisvat kuka huomasi omalla ajallaan. No sitten sattui niin että mentiin miehen serkun synttäreille, joissa oli serkun äiti eli miehen äidin sisko myös paikalla. No väki siellä sitten hoksasi asian ja miehen äidin sisko siitä soittamaan miehen äidille (onnittelemaan jne.). No miehen äiti eli anoppi ei tästä vielä ollut kuullut/nähnyt meitä niin tästäkös soppa syntyi kun ei muka arvosteta yhtään kun ei hänelle voida kertoa ja henkilökohtainen loukkaus kun ei saa olla mukana juhlimassa ja iloitsemassa. Eipä siis ollut paljoa iloitsemista loppujen lopuksi, kävi suorastaan v***'maan tuollainen. Miksi ei saanut tehdä niin kuin itse haluttiin? Ei mitään tekemistä arvostamisen tms. kanssa sillä jos nyt vaan päätettiin olla nostamatta hälyä kihlautumisesta kun se ei niin suurelta asialta tuntunut. Meni kyllä sitten omatkin fiilikset, onneksi sentään matka oli ihana ja kaikki ok siihen asti kunnes anoppi avasi suunsa. Kiitti v****sti.
askartelin hienot kortit käsintehdyistä papereista joihin tuli kultaiset ääriviivatarrat sormuksista ja perhosista. Korteissa ilmoitettiin että nyt on meidät vihdoin rengastettu :)Kortit lähtivät kaikille sukulaisille ja ystäville.