Hei.Olen vähän yli kolmekymppinen mies.
Viimesen vuoden ajan olen tuskaillut erilaisten terveysongelmen kanssa ja käyttäny aika paljon rahaa yksityisiiin ja kunnallisiin tutkimuksiin, vikaa eivät muka löydä, vaikka minulla on hirmu hankala elää enää normaalia elämää, päivätöihin en ole pystynyt enää puoleentoista vuoteen kun erilaiset hermostolliset oireet lamaannuttavat minua. Mulla ei ole todettu mitään sairautta,muuta kun unettomuudesta olen kärsinyt kymmenen vuotta ja siihen aina toisinaan syön tenoxia tai opamoxia. Alkoholi ei sovi minulle vaikka joskus sitä juonkin ja toivon sen helpottavan edes vähäksi aikaa.
Vuosikaudet luulin monien oireiden johtuvan tupakoinnistani, mutta kun nyt olen puoli vuotta ollut polttamatta, henkinen terveyteni on romahtamassa kun mitään muutosta parempaan suuntaan ei tapahtunut. Mielestäni kuitenkin tupakoinnin lopettaminen oli suurinta mihin olen elämässäni tähän asti pystynyt, se oli hemmetin rankka ja pitkäaikainen prosessi jossa auttoi korviketuotteet ja nyt sitten olen niistäkin eroon päässyt.
Mutta kauan en enää jaksa ja joitakin lääkäreitä pidän täysinä m..kkuina kun eivät enää usko minun oireisiini...siis okei, jos pitävät vaivojani kokonaan mielenterveydellisinä, MIKSI HEI EIVÄT LAITA LÄHETETTÄ HOITOON? Hyväksyisin sen jo tässä vaiheessa...
Ja silloin kun kuukausi sitten päätin itse haketua psykiatrin vastaanotolle, minut tyrmättiin puhelimessa, ehkä kuulostin sittenkin lian selväpäiseltä kun selostin asiaani, sillä minun käskettiin ottaa yhteyttä omalle terveysasemalle.
On tämä maailman meno uskomatonta. Ellei minulla olisi vielä alaikäistä lasta jonka elämässä haluan jollain lailla olla mukana, tappaisin itseni täältä helvetistä kitumasta.´
jos joku haluaa kirjoitella sähköpostiini ja piristää tai kertoa vaikka om8ia vaivojaan niin [email protected] on osoitteeni.
hyvää yötä
Viimesen vuoden ajan olen tuskaillut erilaisten terveysongelmen kanssa ja käyttäny aika paljon rahaa yksityisiiin ja kunnallisiin tutkimuksiin, vikaa eivät muka löydä, vaikka minulla on hirmu hankala elää enää normaalia elämää, päivätöihin en ole pystynyt enää puoleentoista vuoteen kun erilaiset hermostolliset oireet lamaannuttavat minua. Mulla ei ole todettu mitään sairautta,muuta kun unettomuudesta olen kärsinyt kymmenen vuotta ja siihen aina toisinaan syön tenoxia tai opamoxia. Alkoholi ei sovi minulle vaikka joskus sitä juonkin ja toivon sen helpottavan edes vähäksi aikaa.
Vuosikaudet luulin monien oireiden johtuvan tupakoinnistani, mutta kun nyt olen puoli vuotta ollut polttamatta, henkinen terveyteni on romahtamassa kun mitään muutosta parempaan suuntaan ei tapahtunut. Mielestäni kuitenkin tupakoinnin lopettaminen oli suurinta mihin olen elämässäni tähän asti pystynyt, se oli hemmetin rankka ja pitkäaikainen prosessi jossa auttoi korviketuotteet ja nyt sitten olen niistäkin eroon päässyt.
Mutta kauan en enää jaksa ja joitakin lääkäreitä pidän täysinä m..kkuina kun eivät enää usko minun oireisiini...siis okei, jos pitävät vaivojani kokonaan mielenterveydellisinä, MIKSI HEI EIVÄT LAITA LÄHETETTÄ HOITOON? Hyväksyisin sen jo tässä vaiheessa...
Ja silloin kun kuukausi sitten päätin itse haketua psykiatrin vastaanotolle, minut tyrmättiin puhelimessa, ehkä kuulostin sittenkin lian selväpäiseltä kun selostin asiaani, sillä minun käskettiin ottaa yhteyttä omalle terveysasemalle.
On tämä maailman meno uskomatonta. Ellei minulla olisi vielä alaikäistä lasta jonka elämässä haluan jollain lailla olla mukana, tappaisin itseni täältä helvetistä kitumasta.´
jos joku haluaa kirjoitella sähköpostiini ja piristää tai kertoa vaikka om8ia vaivojaan niin [email protected] on osoitteeni.
hyvää yötä
Vastaukset 1
Vanhimmat
On paljon mahdollista, että fyysiset oireet juontavat juurensa psyykkisiin tekijöihin. Jonkun ihmiskehon tapa on oireilla henkisesti, toisen fyysisesti. Fyysinen oireilu ei tarkoita sitä, että vaivat olisivat kuviteltuja ja korvien välissä, vaan ihmiskeho sairastuu fyysisesti mielenongelmien takia. Silloin on kyllä fyysisesti sairas, mutta jos hoidetaan vain sitä fyysistä puolta, vaivat eivät parannu tai jos parantuvat, tilalle tulee jokin uuusi fyysinen sairaus.
Itselläni masennus on oireillut enimmäkseen henkisesti ja siksi sainkin nopeasti apua ja pääsin toipumisen alkuun. Mutta minulla on tuttava, jolla oireet olivatkin täysin fyysisiä. Hän raukka joutui juoksemaan vuosia lääkäriltä toiselle, tutkimuksesta tutkimukseen, apua saamatta, niin kauan kunnes joku lääkäri tajusi, että fyysisten vaivojen syvin alkuperä olikin henkisellä puolella. Vasta sitten alkoivat hänenkin asiat hoitumaan.
Normaalireittejä voi olla vaikeaa päästä asiantuntevaan psykiatriseen hoitoon. Pystyisitkö menemään suoraan yksityiselle psykiatrille?
Itse vältyin lähete- ja lääkärikierteeltä juuri siksi, että menin suoraan hyvälle psykiatrille. Onni oli mukana, koska ensimääinen lääkäri oli hyvä. Kartoitin lähialueen eri psykiatrien pätevyyttä ja erikoisaloja netin ja heidän kirjoittaman kirjallisuuden yms. avulla. Niiden perusteella minulle muodostui "henkilökuva" heistä ja tein valinnan, että tämä psykiatri vaikuttaa pätevältä minun tapauksessani. Osuin oikeaan, onneksi.
Kirjoituksesi perusteella olet jo aika puhki henkisestikin oli sitten fyysiset oireesi joko syy tai seuraus. Toivottavasti asiasi ratkeavat parempaan suuntaan.