miesten & naisten työt?

on kysymys,mä teen kaikki,akka ei mitään!

Se tekee kuka jaksaa, osaa ja haluaa.

Kummatkin voivat olla väsyneitä, sillon mietitään lepäillessä kumpi tekisi jne.

Molemmat painavat täysillä voimiensa ja taitojensa mukaan lasten ollessa 0-18v.

Jos on töitä,
jotka jää tekemättä, mietitään,
pitäisikö niitä tehdä, vai olisiko keinoa unohtaa ne, tai toimia niin että sellaisia ei edes tulisi.

Ruualaitossa ukko on hyvä paloittelemaan ja minä sitten koostan ja maustan.
--------------

tuossa aavetunturi tekee yhteistyötä.

Meillä ei kyllä tehty, ei yhtään yhteistyötä,
kun tuli 1 2, 1v2kk välillä, touhua riitti ainakin 15 v aivan täysillä.'

Meillä aina tehtiin kaikki yksin,
kaupassa käynti, ruoanlaitto, aivan kaikki.
Yhtään kertaa ei olleet lapset "ruokakaupassa",
olivat kaupassa vai kun he jotain tarvitsivat.

Toinen lepäsi, tai hoiti lapsia,
lepo on hyvin tärkeä asia, sitä ei saa varastoon !!
Levon jälkeen kurja työ ei olekaan niin kurjaa.

Ei kaduta, nyt tehdään kaikki yhdessä,
10v on oltu jo vapaina lapsista ja hyvin terveitä.

Mies hoiti raha-asiat, kaupassakäynnit ja kaiken puuhun liittyvän: hankinnan, pilkonnan, tuulikaatojen sahauttamisen. Mies teki joskus ruokaa ja leipoikin. Jälkien siivoaminen jäi minulle niinkuin ylipäänsä koko siivoushomma. Itseasiassa siivoaminen oli miehelle kirosana ja opin tekemään sitä riidan välttämiseksi silloin kun hän ei ollut kotona. Minä myös tein kaikki sisäremontit ja kiinnitin hyllyt ja vaihdoin lamput. Mies kyllä rakensi lisähuoneen jonka minä sitten "pinnoitin" Puutarhan hoidin yksin mutta se onkin harrastukseni. Ruohoa mies ei periaatteessa leikannut koska pelkkä viikate olisi pitänyt riittää. Lapset olivat pääasiassa minun vastuullani. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt vaatia isältä enemmän siinä asiassa, se olisi ollut hänenkin etunsa.

No, tuossa nyt oli ehkä vähän katkera sävy. Mutta näin jälkeenpäin kyllä olen joutunut toteamaan, että en osannut olla kaikesta miehen tekemästä kiitollinen. Ajattelin omaa käytöstäni kriittisesti nyt kesälläkin, kun ensimmäistä kertaa elämässäni putsasin katolta ja ränneistä havunneulaset pois. Pojat olisivat sen kyllä tulleet tekemään, mutta halusin selvitä siitä itse. Olipa hurja homma! Rännejä varten jouduin tekemään tikapuut, sillä en uskaltanut roikkua niin reunalla. Ja kaiken moskan pudotin maahan. Kun pojat tai mies tekivät sitä hommaa, taisivat saada vain moitteita palkakseen: "olisitte kerännyt ne neulaset säkkeihin, nyt minä joudun ne täältä maasta keräämään". Aina kannattaisi tehdä itse se työ, josta toista moittii. On helppo arvostella kun ei tiedä työn vaikeuksista mitään.

on kyllä minun "työtäni". Itse en osaisi rakentaa Tanskandogille synnytyslaatikkoa:)
Mieheni kyllä tiskaa ja imuroi, itseltäni onnistuu auton renkaiden vaihto ja kaakelointi.

Leipominen, pyykin-, lattian- mattojen- ja ikkunanpesut kuuluu minulle (nainen) isäntä taas tekee puuhommat, autonrenkaanvaihdot ym. remppahommat, yhdessä tehdään,kumpi ehtii: tiskikoneen täyttö, kaupassa käynti, imurointi, pöydän siivous jne. Ruuan teen yleensä minä, isäntä tekee vain muutamia ruokalajeja ja toimii grillimestarina. Näin meillä homma toimii, eikä riitaa tule :-)

Historiikkia.:)Silloin kauan kauan sitten,oli nuori Kutvosen
pariskunta ja heille syntyi poika lapsukainen.
Nuori vaimo jäi kotia hoitamaa lasta,nuori ukko teki
töitä ympäripyöreitä päiviä joko lähistöllä
tai komennuksilla.
Koti ja lapsen hoito jäi tietenkin näin ollen nuorelle äidille.

Ajan rattaat raksutteli aika pikaisesti eteenpäin,
ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna.Äitikin meni töihin
ja isä oli edelleen komennuksilla

Vuosien kuluessa ja iän karttuessa,tuli mollemmille työ
tehtäviä lisää,aivan koti konttoriin asti.
Sivuun tuli vielä lisätyönä molemmille kirjanpito ja talonmiehen työt.
Silloin ihan luonnollisesti kaikkia töitä teki se
joka sen ensiksi ehti tekemään.(paitsi lumi ja
putki työt teki Kutv)
Aikansa kutakin,tästäkin menosta oli luovuttava.
Siihen aikaan tapahtui molemmilla päätyössä
aikamoinen tehtävien muutos ja sivutöistä oli luovuttava.
Koti työt jäi suurimmaksi osaksi jo keski ikään
tulleelle kotihengettärelle.

Sittempä v1992 tarjoutui Kutvoselle tilaisuus pitää
niin sanottua sapatti vapaata,joka sitten
venähtikin(yrityksen muuttaessa sillä aikaa pois
Suomesta)puoleksitoista vuodeksi.Siitä alkoi
Kutvosen keitto ja kotitalous koulu.:)

Sitten vielä 1995 sattunut radikaali elämän muutos
ja myöhemmin kuvioihin ilmestyneet kolmet pienet
ja kasvavat jalka parit ovat pitäneet huolen
siitä että kädet ovat pysyneet tähän asti puhtaina
ja kauppakassit täynnä.
Tämän hetkinen tilanne kyllä näyttää jo pikkasen
siltä,että Kutvoselle taitaa tulla jo vapaa ajan
ongelmia eli koti työt vähenee huomattavasti.Pojan
perheen opiskelut ja työt alkaa rutinoitumaan,
lapsille on koulua ja hoitopaikkaa.

Silloin Kutvosta ei tarvita ja Kutvonen saa mennä.:)))

mitkä kuuluu miehelle mitkä naiselle? mun mielestä olisi aika koomista jos menisin kotiin niin isä virkkais ja äiti kyselis "onko mittään suuhun pantavaa?"

yhdessäelo tekee systeemin jotenkin kuin itsestään selväksi.
Minä osaan paremmin ommella, silittää ja muutenkin pitää kotia järjestyksessä.
Mies hoitaa remontit, auton korjaukset plus lukemattoman määrän muita voimia vaativia tehtäviä.
Yleensä hommat hoidetaan yhteistuumin, systeemillä, kumpi paremmin ehtii, hän tekee.
Kokata osataan molemmat, joten sekään ei tuota ongelmia.
Minä vain vanhanaikaisine tapoineni laitan useimmiten aamukahvin valmiiksi, pieni hemmottelu, ei miestä pahenna.