Minulla on 22 vuotias poika, joka on muuten aivan kunnollinen, työssäkäyvä, mutta hänellä ei taida olla tällä hetkellä yhtään ystävää ja se taitaa käydä hänen henkisille voimavaroilleen todella rankasti. Pelkään että hän masentuu täysin kohta, jos en osaa tehdä asialle jotakin. Olen täysin toimintakyvytön - en tiedä mistä apua tulisi hakea. Hän on vielä juuri muuttamassa kotoa pois. Sekin pelottaa minua. Olen itsekin asiasta todella ahdistunut. Onko ketään vastaavassa tilanteessa? Mitä te olette tehnyt tai sanonut nuortenne hyväksi. Auttakaa jos osaatte...
Miten voin auttaa 22-v. nuortani??
äiti vain
4568
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mielestäni sinä et voi äitinä tehdä juuri muuta, kuin kannustaa poikaasi vaikkapa jonkinlaisen harrastuksen tms. pariin, josta hän voisi löytää itselleen ystäviä. Ethän sinä niitä voi alkaa hänelle hankkimaan, jokainen tutustuu ja hankkii itse omat ystävänsä.
Kummallekos tuo asia todellisuudessa on ongelma, pojallesi vaiko sinulle? Kaikki eivät ole yhtä sosiaalisia ja on sellaisiakin, jotka yksinkertaisesti vain viihtyvät yksin.
Mitähän jos relaisit hieman, ja antaisit jo aikuisen poikasi ottaa ohjat omiin käsiinsä.
Ainakin voit auttaa olemalla pojallesi läheinen eli keskustelet ja kuuntelet poikasi asioita sekä autat sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen. Tietenkin sinun pitää muistaa antaa hänelle oma rauha etkä saa liikaa tuputtaa itseäsi. Entä muut sukulaiset ja perhetutut? Muuttaako poika kauas? Olisiko uudella paikkakunnalla sukulaisperhettä jonka luona voisi vapaasti käydä? Entä työkaverit?
Tähän pääkaupunkiseudulle toiseen kaupunkiin, eli ei kovin kauas. Ja hän on kyllä innostunut muutosta, mutta työkin tuntuu stressaavan. En tiedä onko työkavereista tullut yhtään varsinaista ystävää. Jotenkin hänellä on sellaista alakuloa - kaipaisi nähtävästi jotakin toimintaa, muttei vaan jotenkin osaa alkaa...
Kutsuppa poika käymään (= hae tarvittaessa) vaikka joku viikonloppu ja laita jotain hyvää ruokaa. Sitä hän osaa arvostaa. Samalla saatte yhteistä aikaa. Ei siinä mitään ihmeempiä tarvitse tehdä. Syödä, jutella, juoda kahvit, kysellä kuulumiset. Ottakaa vaikka tavaksi joka viikko tai joka toinen viikko.
Itselleni on tepsinyt hyvin. :)
Käydään yhä veljen kanssa syömässä vanhempien luona miltei joka viikonloppu. :)