tarvitseeko olla

Olen sairaalloisen mustasukkainen avomiehestäni. Aina, kun joku hänen työpaikkansa juhla tai retki on tiedossa, alan saamaan vatsanväänteitä ja mielikuvitukseni laukkaa. Yritän säilyttää tasapainon, mutta muutun hirviöksi. Avomieheni ei ymmärrä tätä sairautta, vaan hänelle on henki ja elämä päästä tuulettumaan. Järjellä ymmärrän asian, mutta tekee kipeää, kun toinen vaan menee ja on aivan innoissaan. Minun kanssa mieheni ei käy missään. Parisuhteemme alkaa kutistua kokoon tämän vuoksi. Mieheni on naisvaltaisella alalla töissä ja on siksi niin valtavan innoissaan, kun pääsee viihdyttämään isoa naisporukkaa. Minun kanssani mies ei halua sitoutua. En tiedä, miksi hän on kanssani, kun hän ei mitenkään osoita rakastavansa minua. Pelkään pahoin, että jonkinlainen laiskuus ja hyötynäkökohdat pitävät hänet kotisohvalla. Voisiko joku, joka tuntee tätä vastaavaa kipua kertoa, onko ero ainoa mahdollisuus, kun ahdistaa nykyään niin paljon, etten tahdo voida olla samassa tilassa hänen kanssaan. Hän elää vain näissä juhlaunelmissa. Seksielämä on tyrehtynyt meillä myös.
71323
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Kuulostaa kyllä todella huolestuttavalta, jos miehesi ei halua sitoutua sinuun ja ette puuhaile mitään yhdessä. Tämä kaikkihan perustaa juuri normaalin aidon ja rakastavan parisuhteen, teillä ei sitä kuulosta olevan. Lisäksi näivettynyt seksielämäkin on oireilua kaiken tämän päälle.

Miehesi kuulostaa selvästi naistennaurattajalta! Gigololta, jonka on pakko saada ihailuja vierailta naisilta, sekä ylipäätään päästä viettämään aikaa mahdollisimman paljon heidän kansssaan. Ei kuulosta normaalille ei. Eikä tuolaista todellakaan pidä sinun hyväksyä! Koska tuossa on selvästi motiivina toiset naiset, jotka vievät kaiken sen huomion, mitä sinun kuuluisi saada mieheltäsi luonnollisesti. Ei ole oikein eikä normaalia seurustelevan miehen olla innoissaan hyppelemässä toisten akkojen kanssa riennoissa ILMAN SINUA! Voisit varmasti paremmin ilman häntä! Anna hänelle näpäytys asiasta ja eroa siitä, teet samalla itsellesi suuren palveluksen. Saat varmasti paremman miehen, joka haluaa viettää mieluummin sinun kanssasi aikaa, kuin muiden naisten kanssa. Eikä tarvitse jatkuvasti sitten pelätä näitä väistämättömiä tulevia rientoja. Voin hyvin mielin sinulle suositella tätä, koska itselläni mies ei harkitsisikaan moista, eikä häntä edes kiinosta miehesi tyyppiset menot ja on muutenkin juuri päinvastainen luonteeltaan kuin mitä miehesi. Joten varmasti löytyy sinullekin tällainen sopivampi ja arvostava mies. Muista, ettei miehesi tuosta muutu ainakaan parempaan suuntaan!

Äänestä
  • Kiitos vastauksesta. Tiedän kyllä, että toinen vaihtoehto on lähteä pois huonosta suhteesta. Mutta se on aika raskas päätös ja pelottava. Itsetunto on kyllä jo valmiiksi kovin huono ja selviytyminen yksin isossa kaupungissa pelottaa. Lapset jo aikuisia ja omissa askareissaan jokainen. Mutta luotan toisaalta tunteisiini; tiedän milloin on lähdettävä:((

    Äänestä

  • vaikka en tiedä kirjoitti:

    Kiitos vastauksesta. Tiedän kyllä, että toinen vaihtoehto on lähteä pois huonosta suhteesta. Mutta se on aika raskas päätös ja pelottava. Itsetunto on kyllä jo valmiiksi kovin huono ja selviytyminen yksin isossa kaupungissa pelottaa. Lapset jo aikuisia ja omissa askareissaan jokainen. Mutta luotan toisaalta tunteisiini; tiedän milloin on lähdettävä:((

    itselläni hieman sama tilanne. poikaystäväni on naisvaltaisella alalla ja niitä saunailtoja pileitä välillä aina tulee.ja ottaa kanssa aivan älyttömästi päähän ja mahassa vääntää..mutta ei siihen oikein ole mitään tehtävissä. on vain luotettava..koska en halua hänen menojaan kieltää!!joten itseni kanssa on tehtävä töitä.
    tosin muuten suhteessamme menee hyvin ja teemme yhdessä paljon kaikkea. joten tuo asia vain on hyväksyttävä.
    tosin helpommin sanottu kuin tehty.

    mutta keskustelehan miehesi kanssa ja selvitä teidän suhteenne tilanne!

    Äänestä

  • mustimirri kirjoitti:

    itselläni hieman sama tilanne. poikaystäväni on naisvaltaisella alalla ja niitä saunailtoja pileitä välillä aina tulee.ja ottaa kanssa aivan älyttömästi päähän ja mahassa vääntää..mutta ei siihen oikein ole mitään tehtävissä. on vain luotettava..koska en halua hänen menojaan kieltää!!joten itseni kanssa on tehtävä töitä.
    tosin muuten suhteessamme menee hyvin ja teemme yhdessä paljon kaikkea. joten tuo asia vain on hyväksyttävä.
    tosin helpommin sanottu kuin tehty.

    mutta keskustelehan miehesi kanssa ja selvitä teidän suhteenne tilanne!

    Mieheni haluaa mennä menoihinsa, vaikka minä kuolisin. Vaikka vaikertaisin henkisesti viikkoja ennen ko. juhlaa tms. menoa. En kehtaa ääneenkään ulvoa, koska tilannehan on kamalan hävettävä, kun on mustasukkainen ja riippuvainen ja roikkuvainen ja epävarma.

    Nämä tilanteet invalidisoivat minut pitkäksi aikaa. Mutta kun mitään täsmälääkettä ei näihin mustasukkaisuuskohtauksiin ole olemassa. Jos olisi, poikisi se miljoonia sille, joka keksisi jonkin pikakeinon.

    Tietenkin, jos hulluna yrittää järjellä ajatella, että pahimmassakaan tapauksessa ei kaksi ihmistä voi tehdä mitään erikoislaatuista, ainoastaan paneskella ja nuoleskella. Jos oikein syvällisesti ajattelee, niin jo nyt sitten, jos niin kävisikin. Siinähän ei kukaan kuole ja se joka pettää, joutuu myös itselleen saamaan melkoisen taakan kannettavakseen.

    Elämä on melko hassu juttu loppujen lopuksi. Mutta kaipa sitä haluaa suhdettaan suojella kynsin ja hampain, kun tänä päivänä tuolla kylillä velloo niin vapaat suhteet ja ei mitään vastuuta kellään, kunhan vaan hauskaa on. Surullista meidän epävarmojen äitien kannalta:'-

    Äänestä

  • silviisiin..alkuperäinen kirjoitti:

    Mieheni haluaa mennä menoihinsa, vaikka minä kuolisin. Vaikka vaikertaisin henkisesti viikkoja ennen ko. juhlaa tms. menoa. En kehtaa ääneenkään ulvoa, koska tilannehan on kamalan hävettävä, kun on mustasukkainen ja riippuvainen ja roikkuvainen ja epävarma.

    Nämä tilanteet invalidisoivat minut pitkäksi aikaa. Mutta kun mitään täsmälääkettä ei näihin mustasukkaisuuskohtauksiin ole olemassa. Jos olisi, poikisi se miljoonia sille, joka keksisi jonkin pikakeinon.

    Tietenkin, jos hulluna yrittää järjellä ajatella, että pahimmassakaan tapauksessa ei kaksi ihmistä voi tehdä mitään erikoislaatuista, ainoastaan paneskella ja nuoleskella. Jos oikein syvällisesti ajattelee, niin jo nyt sitten, jos niin kävisikin. Siinähän ei kukaan kuole ja se joka pettää, joutuu myös itselleen saamaan melkoisen taakan kannettavakseen.

    Elämä on melko hassu juttu loppujen lopuksi. Mutta kaipa sitä haluaa suhdettaan suojella kynsin ja hampain, kun tänä päivänä tuolla kylillä velloo niin vapaat suhteet ja ei mitään vastuuta kellään, kunhan vaan hauskaa on. Surullista meidän epävarmojen äitien kannalta:'-

    olen siis mies mut samanlainen tilanne oli meilläkin mutta siltä osin eritavalla että menijä olikin nainen ja minua se ahdisti kovin ku hän oli miesvaltaisella alalla ja ainoana naisena siellä ja menoa oli jos jonkin moista ja jopa hän sanoi minulle et muutama mies on sanonut kiinnostuneensa hänestä..
    noh kestin tollasta yli 2 vuotta ja toivoin että toinen muuttuisi edes jonkinverran ja alkaisi viettää aikaansa minun kanssa enemmän mutta eipä muuttunut ja minua ahdisti yhä enemmän ja enemmän joten katsoin parhaaksi erota ku muutosta ei näkynyt ja minulla oli paha olla..
    ku erottiin niin alku oli itselleni todella kova paikka mut kyllä se elämä voitti ja olen ihmetellyt näin jälkikäteen et miten kestin sellaista niin kauan..oma olokin on parantunut todella rutkasti..

    Äänestä

  • päin kirjoitti:

    olen siis mies mut samanlainen tilanne oli meilläkin mutta siltä osin eritavalla että menijä olikin nainen ja minua se ahdisti kovin ku hän oli miesvaltaisella alalla ja ainoana naisena siellä ja menoa oli jos jonkin moista ja jopa hän sanoi minulle et muutama mies on sanonut kiinnostuneensa hänestä..
    noh kestin tollasta yli 2 vuotta ja toivoin että toinen muuttuisi edes jonkinverran ja alkaisi viettää aikaansa minun kanssa enemmän mutta eipä muuttunut ja minua ahdisti yhä enemmän ja enemmän joten katsoin parhaaksi erota ku muutosta ei näkynyt ja minulla oli paha olla..
    ku erottiin niin alku oli itselleni todella kova paikka mut kyllä se elämä voitti ja olen ihmetellyt näin jälkikäteen et miten kestin sellaista niin kauan..oma olokin on parantunut todella rutkasti..

    Eli on mahdollista erota. Tai tiedänhän minä sen, mutta kun en uskalla! Avomieheni selkeästi kiusaa minua, vai mitä olette mieltä. Hän tietää, että kiemurtelen mustasukkaisuudessa, silti hän valmistelee näyttävästi lähtöjään juhliin ja valitsee puvuntakkeja ja kravatteja. Minun kanssa ei käy missään! Mutta jos hänen ystäviään on tulossa meille kylään, kyllä alkaa taas valita takkejaan ja minä kelpaan tietenkin rekvisiitaksi, kun eihän silloin voisi paljastaa tätä piirrettä itsessään, etten kelpaakaan hänelle mitenkään, vaikka olen monien mielestä kotihengetär. Voi, voi kuinka paljon ihmisillä on ongelmia ja vallanhalua puolin ja toisin.

    Äänestä

välittömästi pois. Ei tuo ole mikään suhde. Hyi olkoon. Ihan ällöttää ajatellakin, että itse olisi tuollaisessa suhteessa.
Totta hemmetissä sitä nyt oman kullan kanssa kuuluu biletellä... kenes muun kanssa sitten???
Lähe kävelemään ja vähän äkkiä, äläkä alistu moiseen paskaan.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


mustasukkainen kirjoitti:

Olen sairaalloisen mustasukkainen avomiehestäni. Aina, kun joku hänen työpaikkansa juhla tai retki on tiedossa, alan saamaan vatsanväänteitä ja mielikuvitukseni laukkaa. Yritän säilyttää tasapainon, mutta muutun hirviöksi. Avomieheni ei ymmärrä tätä sairautta, vaan hänelle on henki ja elämä päästä tuulettumaan. Järjellä ymmärrän asian, mutta tekee kipeää, kun toinen vaan menee ja on aivan innoissaan. Minun kanssa mieheni ei käy missään. Parisuhteemme alkaa kutistua kokoon tämän vuoksi. Mieheni on naisvaltaisella alalla töissä ja on siksi niin valtavan innoissaan, kun pääsee viihdyttämään isoa naisporukkaa. Minun kanssani mies ei halua sitoutua. En tiedä, miksi hän on kanssani, kun hän ei mitenkään osoita rakastavansa minua. Pelkään pahoin, että jonkinlainen laiskuus ja hyötynäkökohdat pitävät hänet kotisohvalla. Voisiko joku, joka tuntee tätä vastaavaa kipua kertoa, onko ero ainoa mahdollisuus, kun ahdistaa nykyään niin paljon, etten tahdo voida olla samassa tilassa hänen kanssaan. Hän elää vain näissä juhlaunelmissa. Seksielämä on tyrehtynyt meillä myös.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu