Tämän päivän lehdessä oli kommentti siitä, kuinka avioeron jälkeen joidenkin lasten vanhemmat eivät antaneet leikkiä eronneen lapsen kanssa. Ennen suositun lapsen äitikin kärsii lapsensa vuoksi nähdessään tämän.
Itse olen ehjästä perheestä, mutta silti olen kokenut olevani sosiaalisesti hyljeksitty. Nyt aikuisena se on totta, kun ajattelee mm että olen kahden lapsen äiti joilla on eri isät. En nimittäin hyväksy itseäni ja tarkkailen aina asioita tältä kantilta, häpeän nuoremman lapseni isää tavattomasti. Koska olen erittäin tarkka ja oikeudenmukainen pidän hyljeksintäkäyttäytymistä epäloogisena ja epäsosiaalisena ilmiönä.Olen erakoitumassa pahasti elämän kohtalon heittelyn johdosta, samalla tuntien suurta yksinäisyyttä ja hätää.
Ihmiset ovat samoja alkeellisia sosiaalisilta taidoiltaan kuin ennenkin. En huomaa ihmisissä juurikaan mitään valistumista muuta kuin nykytekniikan suomien ansioiden valossa. Älyllisyys, terävyys ja sarkasmi ovat kyllä huipussaan kaiken laskelmoinnin kera. Henkinen kehitys on taantunut monin tavoin materialistisuuden tieltä.
Itse aion pitää huolen yksin jälkikasvustani vaikka vaikeaa se on ja mahdotonta täysin yksin. Kova palakin se on, tietää olevansa riippuvainen muista siksi että on äiti. Mutta pakko on elää ja tulla toimeen, kun on lapsia saanut. Kunpa sitä eivät toiset hankaloittaisi enempää.
Itse olen ehjästä perheestä, mutta silti olen kokenut olevani sosiaalisesti hyljeksitty. Nyt aikuisena se on totta, kun ajattelee mm että olen kahden lapsen äiti joilla on eri isät. En nimittäin hyväksy itseäni ja tarkkailen aina asioita tältä kantilta, häpeän nuoremman lapseni isää tavattomasti. Koska olen erittäin tarkka ja oikeudenmukainen pidän hyljeksintäkäyttäytymistä epäloogisena ja epäsosiaalisena ilmiönä.Olen erakoitumassa pahasti elämän kohtalon heittelyn johdosta, samalla tuntien suurta yksinäisyyttä ja hätää.
Ihmiset ovat samoja alkeellisia sosiaalisilta taidoiltaan kuin ennenkin. En huomaa ihmisissä juurikaan mitään valistumista muuta kuin nykytekniikan suomien ansioiden valossa. Älyllisyys, terävyys ja sarkasmi ovat kyllä huipussaan kaiken laskelmoinnin kera. Henkinen kehitys on taantunut monin tavoin materialistisuuden tieltä.
Itse aion pitää huolen yksin jälkikasvustani vaikka vaikeaa se on ja mahdotonta täysin yksin. Kova palakin se on, tietää olevansa riippuvainen muista siksi että on äiti. Mutta pakko on elää ja tulla toimeen, kun on lapsia saanut. Kunpa sitä eivät toiset hankaloittaisi enempää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
on nuo avioerot niin yleisiä että onpa aika koomista tuollainen käytös! Tosin juuri yksi tuttava kertoi kuinka aikanaan hänen eronsa jälkeen ei jotkut puhuneet hänelle tai entiselle puolisolle mitään vaan tavallaan osoittivat mieltään ja kiukuttelivat toisen puolesta! No, oma ero kun on tullut kohdalle niin ollaan kuin ei siinä mitää olisi eli ymmärrys ja suvaitsevaisuus kasvaa sitä mukaa kun kantapään kautta oppii..
Meillä ei ainakaan erotella kavereita perhetaustan mukaan. Tosin joillakin se tausta saattaa aiheuttaa syitä joiden takia yhdessäolossa on jotakin rajoitusta tms, mutta niitä samoja ongelmia on yleensä ollut jo etukäteen ja pahempanakin ja lapset saattavat jopa rauhoittua kun kotitilanne tavallaan selkiää ja asettuu.
Ero on aika hankala juttu kaveriperheissä välillä. Joidenkin lasten suusta asia tulee julki heti ja joku yrittää peitellä sitä. Kumminkin jotenkin tahtoo viestittää lapselle, että kaikki on Ok vanhempien suhteen, ero on heidän asiansa. Viimeksi otinkin härkää sarvista ja totesin vain että "teidän iskä on sitten muuttanut" ja siihen lapsi myötävästi kommentoi. Omalle lapselleni oli sanonut "teidän äitiä ei ainakaan haittaa se" eli asian salailu oli ilmeisesti ollut raskasta ja moni oli lapselta udellut yhtä sun toista ja suora lähestyminen ja asian julkituominen oli helpotus. Seuraavalla viikolla hän sitten kertoi oma-aloitteisesti että on menossa käymään isän uudessa kodissa ja että se jännittää jne.. Asian jakaminen oli ilmeisen tärkeää. Samalla voi asioita selittää ja yleensä keskustella oman lapsen kanssa, joka voi olla todella ymmällään kaverin tilanteesta.
Mikäs sen pahempaa kuin asetta aitselleen mittarit joiden mukaan pitää elää ja olla ja sitten niiden mukaan ei pystykään toimimaan? Se on tehtävä uusi diili itsensä kanssa tai alkaa kohta pääkoppa oireilla pahasti..
Omien tunteiden ja toiminnan kanssa kun on rehellinen niin oppii kyllä hyväksymään oman toiminnan ja tunnistamaan sen motiivit. vaikka kerran olet ollut rakastunut mieheen joka nyt hävettää niin häpeääkö silloin itseään vai sitä toista vai molempia jne? Ehkä se taustalla onkin tunne siitä kuinka tuollaiseen meninkään retkahtamaan ja häpeää omaa tunnettaan eikä lopulta edes sitä toista tms. Vaatii aina omaa aikaa ja itsetutkiskelua, itsensä syyttämisestä on aika vähän apuja..
Kun itsensä kanssa on sinut niin on sinut ympäristönsä kanssa ja löytää sen ilon muista ihmisistä ja kanssakäymisestä. Älä vielä heitä kirvestä kaivoon, elämää on vielä pitkään edessä ja se on yksin pitkä ja kivinen tie kulkea. lasten oloakaan ei helpota erakkoäiti..