käyn säännöllisesti töissä ja mielestäni olen ainakin lievästi masentunut. Tätä on ollut jo useamman vuoden, mutta sairaslomaa en oo ottanut. Itse työtehtävistä selviän vaikka päällä seisten, mutta henkinen puoli on sitten niin ja näin. Työpäivän jälkeen vaan itkettää. Tunnen itseni huonoksi, arvottomaksi ja täysin kelpaamattomaksi. Olen luonteeltani hiljainen, ujo ja ehkä liian kilttikin.Olen huomannut, että ihmiset katsoo töissä kummasti, silloin ajattelen " toi vihaa mua" ja se on totta. En oo ikinä mikään huomioon keskipiste enkä vitsailussa mukana. kai ne pitää mua tosikkona vaikka mielestäni sitä en ole. onko mulla oikeus silti hengittää ja olla olemassa vaikka työpaikan kuningattaret eivät minusta pidäkään? Millä saisin oman arvon tunnon takaisin? Onko tämä työuupumusta? Suunnitelmissa on kyllä työpaikan vaihto, mutta ei se niin helppoa ole. Mulla ois vielä niin paljon vuodatettavaa, mut jatkan toisella kerralla.
masennus ja
työelämä
4562
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Heippa!
Kärsit todennäköisesti keski vaikeasta masennuksesta, itse olin ihan samanlainen illat menivät itkiessä jne.
Itse kuvittelin myös, että minusta ei pidetä työpaikalla ja he puhuvat minusta, mutta kaikki olikin vain oman pään tuottetta.
Pyydä omalta lääkäriltäsi lähete mielenterveystoimistoon, sieltä saat apua varmasti.
Itselläni on pitkä sairasloma, lääkkeet ja terapia, enää ei itketä iltaisin ja olen saanut itseluottamukseni takaisin.
Kaikkea hyvää sinulle, olet arvokas ihminen, lähimmäinen=)
Heippa!"
Olen itse kokenut ihan saman kuin missä tilanteessa sinä nyt olet jos haluat vaihtaa ajatuksia kirjoita minulle, [email protected]
Hei!
Tee ensin netissä Beckin masennustesti. Hae sillä nimellä. Siitä löytyy useampikin versio, mutta valitse sellainen, jossa voit itse laskea pisteesi. 17 pistettä tai sen yli menevä pistemäärä on raja, jonka jälkeen kannattaa mennä lääkärille puhumaan masennusoireista. Varaa aika lääkäriltä, ja ota tekemäsi testi mukaan. Yleislääkärikin voi tarvittaessa aloittaa masennuslääkityksen.
Itse olen tajuamattani sairastanut masennusta jo vuodesta 2003. En uskonut olevani masentunut, sillä olen aina pitänyt itseäni kovin iloisena, positiivisena ja sosiaalisena ihmisenä. En siis hyväksynyt ajatusta, että minä, ikuinen ilopilleri voisin olla masentunut. Lopulta tilanne oli sama kuin sinullakin, työpäivien jälkeen olin niin poikki etten jaksanut kuin itkeä. Lisäksi minulla syviä arvottomuudentunteita ja lopulta myös itsetuhoisia ajatuksia. Vasta tehtyäni Beckin masennustestin ja saatuani siitä 45 pistettä, tajusin olevani vaikeasti masentunut. Pari päivää sitten aloitettiin masennuslääkitys, mutta voi viedä pari viikkoa ennen kuin vaikutukset alkaa.
Sitä, mikä kohdallasi on masennusta ja mikä työuupumusta on vaikea eritellä. Itsellänikin masennus alkoi työuupumuksesta, jota siivitti muut sairaudet sekä ongelmat henkilökohtaisessa elämässä. Suosittelen että suhtaudut vakavasti masennuksesi hoitoon, sillä hoitamattomana se voi johtaa psykoosiin, mikä omalla kohdallani kävi. Psykoosi ei ole leikin asia. Kaikki mitä ihminen kokee, jättää häneen jälkensä. Näin myös kohdallani, psykoosistani on jäänyt sekä fyysisiä että psyykkisiä oireita.
Työstä toiseen ei kannata säntäillä, hoida itsesi ensin kuntoon ja hae sairaslomaa uudelleen ja uudelleen niin kauan, kun tunnet ettet ole työkykyinen. Itse teen töitä satunnaisesti, mutta juuri nyt tilanne on se, etten tahdo jaksaa sitäkään. Mutta ehkä tästä suosta vielä joskus noustaan...
Laita toki viestiä jos tahdot kirjoitella.
Samalta tuntuu...tai lähinnä töihin lähtö on yhtä tuskaa..itkettää ja väsyttää. Nukahtaminen on yhtä tuskaa, yöt menee valvoessa. Työasiat tulee uniin.
Huolestuttaa vaan kun olen juuri valmistunut ja työelämää vasta aloittamassa. Suunnitelmissa olisi olla tämä vuosi työssä ja opiskeluja jatkaa toiseen ammattiin ensi syksynä.
Tuntuu vaan etten jaksa enää olla nyk. työpaikassani. Viihdyn sielä muuten kyllä, työkaverit on mitä parhaita, mutta epäsäännöllinen kolmivuorotyö on vienyt yöunet ja työ on muutenkin raskasta ja uuvuttavaa.
Uuden työpaikan löytäminen on kiven alla. En tiedä mitä muuta työtä voisin/haluaisin tehdä, vaikka tässä tilanteessa tuntuu että tekisin jo melkeinpä mitä tahansa muuta kuin kolmivuoroa.
Mistä aloitan? lääkärin vastaanotolta? työvoimatoimistosta? joku ratkaisu pian pakko keksiä ennen kuin palan loppuun.