Olen pikkutytöstä asti haaveillut saavani elämänkumppanin. Elämän potkiessa päähän olen sitten sairastunut henkisesti ja suurin ongelmani on masennus. Sitten kun olen yrittänyt tutustua henkisesti sairaisiin miehiin, ovat he lyöneet oven edessäni kiinni. Ovat vain kammoksuneet sairauksiani.
Olen epätoivoinen. Yksinäisyys ja parisuhteen puuttuminen vain pahentaa masennustani. Terveitä minun on turha edes yrittää saada, he kammoksuisivat minua vielä enemmän.
Surullinen on elämäntarinani. Toivonkin, että Kaikkivaltias Jumala kutsuu minut pois tästä helvetin esikartanosta. Mahdollisimman pian. En jaksa elää yksin.
Olen epätoivoinen. Yksinäisyys ja parisuhteen puuttuminen vain pahentaa masennustani. Terveitä minun on turha edes yrittää saada, he kammoksuisivat minua vielä enemmän.
Surullinen on elämäntarinani. Toivonkin, että Kaikkivaltias Jumala kutsuu minut pois tästä helvetin esikartanosta. Mahdollisimman pian. En jaksa elää yksin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse olen sairastanut masennusta vuodesta 1998, minulla on ollut muutama vakava suhde ja nyt olen naimisissa ollut vuodesta 2004.
Ei miehet ole kammoksuneet masennustani, uskon, että olet tavannut vääränlaisia miehiä. Älä etsi sairaita vaan terveitä, ehkä sairaat eivät jaksa toista sairasta vaikka luulisi heidän paremmin ymmärtävän toista sairasta.
Kun tapaat miehen yritä olla kuitenkin positiivinen ja elämänmyöteinen, kukaan ei halua olla ihmisen kanssa joka toivoo kuolevansa.
Ja pitää muistaa, kummppanin löytäminen ei tarkoita, että masennus poistuu, yksinäisyys kylläkin.
tsemppiä tulevaisuuteen, ei kannata toivoa kuolevansa, se kyllä tulee aikanaan!!
!!!