Aloitteesta taas

Olen tehnyt aloitteita useastikin, yleensä sähköpostin välityksellä. Ei se ole niin vaikeaa, ja jos toisesta päästä sattuu löytymään kiinnostusta niin ei seuraa kuin hyvää. Pahimmassakin tapauksessa toisessa päässä ollaan vain imartuneita.

Se hyvä puoli tässä aikuiseksi kasvamisessa on, että enää ei tarvitse pelätä mitään nauramista, vaan minä ainakin luotan siihen että toisessa päässä on sivistynyt ihminen. Elleen uskoisi niin, niin enhän sitä viestiäkään lähettäisi.

ainoa paha puoli on, että kun aloitteita tehdään niin vähän, niin ihmiset reagoivat niihin joskus liian voimakkaasti. Onko se nyt niin iso asia että joku kysäisee sähköpostilla ulos? Mukaavaahan sen pitäisi olla, ei siitä mitään sydänkohtausta kannata saada. Jos ei kiinnosta niin sillä hyvä, tietääpähän sitten ainakin ettei kannata elätellä mitään ruusunpunaisia haaveita. En siis oikein näe mitään syytä olla tekemättä sitä aloitetta.

Tekstarilla on parikin kertaa joskus tultuu tehtyy kun ei sillon pokka kestänyt soittaa. Toinen onnistu ja toisen mokasin ihan itse myöhemmin.

Kirje ois ainakin erikoinen ja jotenkin enemmän henkilökohtainen. Molemmat muutkin tietty ovat ihan käteviä, jos ei siis uskalla soittaa/vastaavaa.

Luulin, että Se oli vapaa. Lähetin Sille tekstiviestin. Sen jätkäkaveri soitti seuraavana päivänä aika kiukkuisena. Arvatkaa nolottiko..

Joo, nelisen vuotta sitten tapasin elämäni miehen poikapuolisten kaverieni seurassa.. Ensimmäinen katse vei jalat alta ja seuraavana päivänä pyysin kaveriltani tämän puhelinnro:n.. Ehdotin kahvikupillista ja se kannatti! Nyt yhdessä jo neljä vuotta..

Tein aloitteen sähköpostilla ,johti kyllä keskusteluun ja asian selvittämiseen mutta ei suhteeseen ,ihastuminen oli yksipuolista, suosittelen silti kaltaisilleni ujoille.

Minäkin tein aloitteen tekstiviestillä. Ehdotin vaan tapaamista Hänen kotonaan ja sitten viihdyttiin niin että seuraavakin päivä meni Hänen seurassaan...

tekstarilla, sain vastaukseksi ettei kannata tuhlata aikaa vaan siirtyä uusiin.....

Olen tehnyt, ja sen verran oppinut, etten enää ikinä tee. Jos toisesta välittää, on se sanottava suoraan, kasvotusten, tai vähintään puhelimessa. Tekstiviesteillä voit kyllä saada jotain "juttua" aikaiseksi, mutta ei siitä oman kokemukseni mukaan voi syntyä mitään sen enempää. Samoin on sähköpostin laita. nytkin tuntuu, että olisi niin paljon helpompaa kertoa "hänelle", mitä tunnen, tekstiviestillä, mutta olen päättänyt olla sitä tekemättä - toivottavasti myös päätöksessäni pystyn pysmään.