Miten ihmeessä
Pien kertomus meidän perheemme elämästä:
Mieheni ex-avopuoliso on uhkailllut miestäni milloin milläkin "tapaamis"-jutuilla...lähettänyt viestejä ettei "poika tulee tänne meidän luoksemme enää ikinä"jne.,ja kuinka korottaa elatustukia..ja ettei lapsi tarvitse isää lainkaan,poika ei tarvitse kuulema kuin vain hänet ja hänen uuden miesystävänsä...
Heillä on ollut sopimus tapaamisista joka toinen vkonloppu pe-su iltaan,ja kesälomalla poika olisi viikon isällään,(tuo sopimus tehty,ennen kuin me olemme yhteen menneet..jolloin mieheni oli sinkku,asui toisella paikkakunnalla,ja oli eri työpaikassa jossa työaika 8-16,eikä hällä ollut kuin yksi vanhempi poika, jonka kanssa yhdessä asui).
Nyt meidän perhekuviomme ovat toiset,meillä on 6 lasta(minun 5 ja mieheni 1 lapsi),mieheni on vaihtanut työpaikkaa ja tekee arkisin iltavuoroa ,sekä on joka viikonloppu töissä päivävuorossa.
Asumme eri paikkakunnalla kuin mieheni ex.
Arkena on hällä vain yksittäinen vapaa,ja silloin hän on käynyt lastaan tapaamassa.Tai sitten minä olen poikaa hoitanut viikonloppuisin(tai arki vapaallani)kun isänsä on töissä,(poika on kohta 4 vuotias).
Miehelläni ei ollut lainkaan kesälomaa,sillä meni uuteen työhönsä vasta maaliskuun puoli välissä.
Omat lapseni menevät isälleen kerran kuussa(3-4.n viikon välein),koska hälle se järjestely sopii paremmin.Silloin me olemme pyrkineet pitämään yhteisen vapaan viikonlopun,koska muuten emme tätä
arkea jaksa pyörittää.
Tuo mieheni ex ei ymmärrä sitä että me emme ota silloin "vapaaviikonloppunamme"tuota 4 vuotiasta luoksemme,koska meidänkin pitää tätä parisuhdetta hoitaa...Myös ME olemme tärkeitä!
(Tosin ei kannata olla kade,sillä viimeisin yhteinen vapaa meillä oli juhannusviikonloppuna, kun minun lapset lähtivät exän äidille ja mieheni ex ei antanut 4v poikaa meille juhannuksen viettoon..heillä kuulema oli muita suunnitelmia).
Tuo ex on uudessa avoliitossa,uuden miehen ja uuden vauvan kera.Katkera ollut meille siitä,ettemme ota tuota 4v poikaa silloin kun hän niin haluaa.Haluaa vain lastenhoitajan,ei kuulema miestä.
Nyt hän on sossun luona ollut,ja siellä käynyt itkemässä kuinka "lapsi kaipaa isäänsä,eikä isä ota lastaan sopimusten mukaan"..ja että uusi sopimus pitäisi tehdä,kun entistä ei voi noudattaa..
Ja kun ei lomallekkaan lasta ottanut luokseen..milleköhän lomalle?
Miehelläni on epäsäännöllisen säännöllinen työ.Työvuorolistat on tehty vain 2.ksi viikoksi kerrallaan,uutena työntekijänä ei toiveita voi samalla tavalla esittää..eikä mitään erillistä "eropykälää"ole työsopimuksessa.Sellaista,joka määräisi että miehelleni pitää erityisesti määrätä viikonloppuvapaa,että pääsee etälastaan tapaamaan.
Onhan siellä työtovereina muitakin "uusperheellisiä",jotka etälapsiaan tapaavat.
Mieheni siis ottaisi poikaansa sopimuksen mukaan,mutta se ei ole mahdollista.Hän tapaa sen sijaan poikaansa aina silloin,kun on mahdollista.
Kaipaa ja ikävöi häntä.
Tuo ex on vain kiusaa tehnyt koko sen ajan,mitä minä olen tuon pojan isän kanssa ollut.Kun menimme alku vuodesta naimisiin..kiusanteko vain yltyi...eikä lopu kai ikinä.
Toinen ei hyväksy sitä että me olemme onnellisia yhdessä.
Huomenna siis sossuun,ja mielenkiinnolla odotan mitä kaikkea sieltä viel tuleekaan.
Ehdottaakohan se sossu että sopimus tulee tehdä 2.n viikon välein?Kun ei mieheni niitä työvuorojaan pidemmälle ajalle tiedä...
Itsellä on hyvä suhde tuohon poikaan,meillä on kivaa yhdessä.Ja poika on meille tervetullut..mutta voiko ex-avoke määrätä sen "koska me otamme pojan?Tai koska me saamme viettää omaa perhe-elämää?Olla harvat hetkemme kaksin?"
Kuinka paljon te siedätte ex-puoliskoiltanne?Missä kulkee yksityisyyden raja?
Niinpä,lapset ovat vain hetken pieniä..mutta myös meille on annettu vain tämä yksi elämä.Emmekö saa siis elää omaa elämää tavallamme?
Sillä jos me emme hoida tämän ryhmän keskellä parisuhdettamme..meitä ei enää kohta ole.
Pien kertomus meidän perheemme elämästä:
Mieheni ex-avopuoliso on uhkailllut miestäni milloin milläkin "tapaamis"-jutuilla...lähettänyt viestejä ettei "poika tulee tänne meidän luoksemme enää ikinä"jne.,ja kuinka korottaa elatustukia..ja ettei lapsi tarvitse isää lainkaan,poika ei tarvitse kuulema kuin vain hänet ja hänen uuden miesystävänsä...
Heillä on ollut sopimus tapaamisista joka toinen vkonloppu pe-su iltaan,ja kesälomalla poika olisi viikon isällään,(tuo sopimus tehty,ennen kuin me olemme yhteen menneet..jolloin mieheni oli sinkku,asui toisella paikkakunnalla,ja oli eri työpaikassa jossa työaika 8-16,eikä hällä ollut kuin yksi vanhempi poika, jonka kanssa yhdessä asui).
Nyt meidän perhekuviomme ovat toiset,meillä on 6 lasta(minun 5 ja mieheni 1 lapsi),mieheni on vaihtanut työpaikkaa ja tekee arkisin iltavuoroa ,sekä on joka viikonloppu töissä päivävuorossa.
Asumme eri paikkakunnalla kuin mieheni ex.
Arkena on hällä vain yksittäinen vapaa,ja silloin hän on käynyt lastaan tapaamassa.Tai sitten minä olen poikaa hoitanut viikonloppuisin(tai arki vapaallani)kun isänsä on töissä,(poika on kohta 4 vuotias).
Miehelläni ei ollut lainkaan kesälomaa,sillä meni uuteen työhönsä vasta maaliskuun puoli välissä.
Omat lapseni menevät isälleen kerran kuussa(3-4.n viikon välein),koska hälle se järjestely sopii paremmin.Silloin me olemme pyrkineet pitämään yhteisen vapaan viikonlopun,koska muuten emme tätä
arkea jaksa pyörittää.
Tuo mieheni ex ei ymmärrä sitä että me emme ota silloin "vapaaviikonloppunamme"tuota 4 vuotiasta luoksemme,koska meidänkin pitää tätä parisuhdetta hoitaa...Myös ME olemme tärkeitä!
(Tosin ei kannata olla kade,sillä viimeisin yhteinen vapaa meillä oli juhannusviikonloppuna, kun minun lapset lähtivät exän äidille ja mieheni ex ei antanut 4v poikaa meille juhannuksen viettoon..heillä kuulema oli muita suunnitelmia).
Tuo ex on uudessa avoliitossa,uuden miehen ja uuden vauvan kera.Katkera ollut meille siitä,ettemme ota tuota 4v poikaa silloin kun hän niin haluaa.Haluaa vain lastenhoitajan,ei kuulema miestä.
Nyt hän on sossun luona ollut,ja siellä käynyt itkemässä kuinka "lapsi kaipaa isäänsä,eikä isä ota lastaan sopimusten mukaan"..ja että uusi sopimus pitäisi tehdä,kun entistä ei voi noudattaa..
Ja kun ei lomallekkaan lasta ottanut luokseen..milleköhän lomalle?
Miehelläni on epäsäännöllisen säännöllinen työ.Työvuorolistat on tehty vain 2.ksi viikoksi kerrallaan,uutena työntekijänä ei toiveita voi samalla tavalla esittää..eikä mitään erillistä "eropykälää"ole työsopimuksessa.Sellaista,joka määräisi että miehelleni pitää erityisesti määrätä viikonloppuvapaa,että pääsee etälastaan tapaamaan.
Onhan siellä työtovereina muitakin "uusperheellisiä",jotka etälapsiaan tapaavat.
Mieheni siis ottaisi poikaansa sopimuksen mukaan,mutta se ei ole mahdollista.Hän tapaa sen sijaan poikaansa aina silloin,kun on mahdollista.
Kaipaa ja ikävöi häntä.
Tuo ex on vain kiusaa tehnyt koko sen ajan,mitä minä olen tuon pojan isän kanssa ollut.Kun menimme alku vuodesta naimisiin..kiusanteko vain yltyi...eikä lopu kai ikinä.
Toinen ei hyväksy sitä että me olemme onnellisia yhdessä.
Huomenna siis sossuun,ja mielenkiinnolla odotan mitä kaikkea sieltä viel tuleekaan.
Ehdottaakohan se sossu että sopimus tulee tehdä 2.n viikon välein?Kun ei mieheni niitä työvuorojaan pidemmälle ajalle tiedä...
Itsellä on hyvä suhde tuohon poikaan,meillä on kivaa yhdessä.Ja poika on meille tervetullut..mutta voiko ex-avoke määrätä sen "koska me otamme pojan?Tai koska me saamme viettää omaa perhe-elämää?Olla harvat hetkemme kaksin?"
Kuinka paljon te siedätte ex-puoliskoiltanne?Missä kulkee yksityisyyden raja?
Niinpä,lapset ovat vain hetken pieniä..mutta myös meille on annettu vain tämä yksi elämä.Emmekö saa siis elää omaa elämää tavallamme?
Sillä jos me emme hoida tämän ryhmän keskellä parisuhdettamme..meitä ei enää kohta ole.
Vastaukset 34
Vanhimmat
ei koskaan ajattele muita. Lapset ovat isälle tärkeitä eikä sun kuulu puuttua siihen miten he sen ex vaimon kanssa sopivat.
Kyllä se lapsi ihan varmasti kärsii tilanteesta kun vanhemmat eivät ole yhdessä. Miksi sinä lisäät turkaa marisemalla heidän ajankäytöstä,ja koska lapsi isäänsä saa nähdä.
Pitää vaan kysyä että kuinka paljon se mies sitetää nyksänsä kiukuttelua ja lapsen äidin haukkumista ja lapsen estämistä isän luokse tuloa silloin kun haluaa?
ota se lapseton mies niin ei ole katkeroitumiseen mitään syytä. Lapsen omaavalla miehellä on velvollisuutensa ja halu nähdäomaa lastaan,mutta jos sen katkerana estää ja vaikeuttaa, niin onko sekin lapsen syy tai ex vaimon syy?
Anna ihmisten hoitaa omat asiat niinkuin parhaaksi näkee, ja hoida sinä omat. Olen liian läheltä nähny miten uudet naiset kiristää miestä kaikenlaisilla tempuillaan näkemästä lastaan, joten tiedän mistä puhun. Viisas mies ei mene uuden naisen koukkuun, mutta sellasiakin varmaan on.
eikös tässä ollut juuri kyse siitä, ettei isällä ole mahdollisuutta ottaa lastaan aina, kun ex haluaisi?
Ja ei kai isänkaipuuseen auta, jos isän uusi vaimo "joutuu" hoitamaan lasta, oli tämä sitten miten hyvä äitipuoli hyvänsä! Eikös se lapsi tule nimenomaan tapaamaan isäänsä, eikä antamaan lähiäidille omaa aikaa...
miksi vika on aina uudessa puolisossa? kuinka pitkälle pitäisi joustaa?
kovin katkera jostakin,kun pitää purkaa paha olosi allekirjoittaneen tarinaan.
Minä todellakin tiedän mitä on lapsen ikävä isänsä luo/kun ei isä halua lasta luokseen ottaa.
Onhan itselläni sentään 5 lasta!Ja exäni ottaa lapsia
luokseen vain harvoin...se ei ole lasten toivomus,eikä minun tahtoni.En vain voi itse asiaan vaikuttaa.Kun ei ota,niin ei ota!
Sen asian olemme vain joutuneet lapseni kanssa hyväksymään.
Se seikka,että nykyisen mieheni ex-avoke kiukuttelee siksi että mies ei voi poikaansa luokseen ottaa työesteidensä takia.Ei ole minun syyni.
Poika on kuitenkin meillä ollut 2.n viikon välein(arkena,tai sitten viikonloppuna),ja minä olen sitten lasta omieni ohella hoitanut!
Mutta se ei aja tarkoitustaan.Eihän poika tule minua tapaamaan,vaan isäänsä!(Vaikkakin meillä pojan kanss kivaa täällä onkin)..
Isällään on vaan se työ,joka asettaa omat rajoitteensa.
Me olimme tahoillamme kumpikin eronneet,ja mieheni entinen uuden miehensä kanssa perheen jo perustanut.
Ei tuo nainen ajatellut poikaansa sillä hetkellä,kun hyppäsi vieraan miehen kanssa samaan sänkyyn ja heille ero siitä syystä tuli!
Mikä siis tuo ex on ohjaamaan meidän elämäämme?Onko hänellä oikeus sanoa kuinka saamme kodissamme elää ja milloin hänen mielestään poikaa tulisi ottaa?!
Olemme mieheni kanssa 11 vuotta vanhempia kuin tuo ex,löytäneet toisistamme sukulaissielun ja todellisen rakkauden..mikä siis sinä olet sanomaan kuka saa rakastaa ja ketä ja milloin??
Miksi minä,jolla itsellään jo 5 lasta,ottaisin lapsettoman miehen??Etenkin kun olen naimisissa
maailman rakastettavimman miehen kanssa.Eihän se hänen syynsä ole että sillä ex-avoke,joka kuvittelee itsestään liikoja...eikä raukka ymmärrä että hän ei kuulu meidän elämäämme.
En ole koskaan ollut "estämässä"isää tapaamasta lastaan...siksi väitteesi oli aiheeton.Oli kyse siitä,että isä haluaa nähdä lastaan, mutta ei sitä työnsä vuoski voi tällä hetkellä tehdä!
Mieheni ei todellakaan voi sietää eksäänsä,minun ei tarvitse siis tuota ihmistä erikseen "haukkua"...siksi sekin väitteesi oli outo.
Meillä on todellakin ihan muita puheenaiheita,kuin entiset puoliskot,tai heidän puutteensa!
Minä tiedän myös mistä puhun.Onhan minunkin ex-miehelläni uusi vaimo..joka ei aina näitä entisen liiton lapsia hyväksy,en silti ikinä ole sortunut moittimaan häntä.Hän on ihan hyvä naisen malli tyttärelleni,ja pojille myös.
Annan heidän elää omaa elämäänsä,kuten hekin antavat meidän elää..
Miksi ihminen katkeroituu,vain syystä että hänet on hylätty ja jätetty...Ainahan sitä syytä voi etsiä muualta/muista..mutta suosittelisin peiliin katsomista,sieltä kun useimmiten se pahin vihollinen löytyy;)
Ja jos lukisi tekstit tarkkaan,ennen vastaamista...voisit vaikk yllättyä että ei ollut kyse ex-avokkeen haukkumisesta..vaan kyseenalaistin sen, "kuinka paljon voi ex-avopuolison elämään puuttua?"..ja vain siksi kun ei tuon ex-avokkeen oma elämä suju onnellisesti!
Moni liitto päättyy tänä päivänä eroon,silti ei aina ole syy niissä exissä..eikä tulevissa vaimoissa/miehissä...Pitää vaan oppia hyväksymään se,että ne uudet puolisot ovat lapsillekkin tärkeitä ihmisiä!
kyllä jotkut ex ihmiset osaa tehdä kiusaa.. jos lapsi olisi isällään ILMAN exän uhkailuja niin SITTEN se olisi tervettä yhdessä oloa.
MUTTA jotkut äidit on NIIIN tyhmiä ja hölmöjä ETTÄ uhkaileevat tapaamis oikeudella.. jos et ota et nää vaikka miten hyvä isä olisit.. HOHOIJAKKAA!!!
onnekis meillä on suhteellisen fiksu ex ja nyx lapset saa mennä ja tulla miten haluaa ilman sen kummempaa nurinaa.. ja kumpikin vanhempi ja nyx hoitaa lapsia tasapuolisesti..
ONNEKSI lapset kasvaa ja tajuaa jos äiti on käyttäytynyt kun tyranni noissa isää kohdistuvissa asioissa ja mahdollisesti sanoo heipat äidilleen.. "lapset monelle äidille sotalelu isän uutta onnea vastaan" ja räikeimpiä on jutut jossa äiti itse petturi ja tullut jätetyksi.. MUTTA kumma on ihmis mieli..;P
lasten puolta. heitä ei kukaan kohtele huonosti, ei edes heidän oma isä! Jos isä lapset jättää, eikä pidä sopimuksia, niin on aika sanoa lapsille totuus, eikä kierrellä sitä ja kaunistella. Jos miehestä ei ole sitä itse sanomaan, täytyy sen jonkun tehdä.
Meillä totuus aikanaan sattui kaikkiin, mutta ajan kanssa siitä päästiin yli. Mitään ongelmia ei lasten kanssa ole ollut, koulua käyvät ja menestyvät kuten ennenkin.
Isäänsä eivät enää ole nähneet moneen vuoteen, eikä se ole heidän elämäänsä haitannut, päinvastoin, luulen että meillä on parempi elämä, kun ei tarvi nähdä katuvaa ja välinpitämätöntä isää,joka väkisin yrittää leikkiä sitä isää.
Niin lapset kasvaa, ja edellen asuvat luonani, kaksi käy koulun ohella jo työssä iltaisin, eikä kukaan ole minua pitänyt tyrannina. Samoja ihania lapsia minulle edelleen kuin ennenkin. Ymmärtävät, että olen kaiken tehnyt heidän takiaan, ja ollut heidän puolellaan. Koskaan en ole lapsia kiusannut, aina auttanut ja ollut tukena. Siksi en voi ymmärtää tuolalsia asioita, että jostain ihmisestä äidit ovat aina niitä pahoja!
Minä ainakin olen tehnyt kaikki lasteni parhaaksi, en kiusatakseni ketään. Ja olen onnistunut siinä.
Sitä, millaisia vaurioita olet lapsillesi aiheuttanut asenteellasi ja toiminnallasi et vielä tiedä. Sen näyttää vasta aika.
Vain yksi on varmaa - osittainen isättömyys on aivan varmasti haavoittanut lapsiasi. Ja siksi, että olet tehnyt sen tietoisesti, tahallaan ja haluten pahaa lasten isälle, tekee sinusta surkean äidin.
lapsen lapsikin jo ja yhä vanhin lapseni käy perheineen luonani. Muttei vaari ole läheskään yhtä arvokas kuin minä, tuskin lapsi vaaria tuntee.
Samoin muut lapset ovat ihania nuoria. En tiedä minkäläiset ihmiset sitten kärsii huonosta isästä, meidän lapset ei ole ainakaan kärsineet.
Heille on ollut parempi että jättää kokonaan kuin että roikkuisi katteettomine lupauksine ja väkisin.
että siirrät oman katkeruutesi omiin lapsiisi.
Mistä he tietävät että heillä on ollut hyvä elämä sinun kanssasi,jos heillä ei ole kokemusta ydinperheestä,jossa isä olisi läsnä joka hetkessä?
Ei ole normaali malli elää vain toisen vanhemman kanssa.Joskus se toki on ainoa vaihtoehto,mutta paras ratkaisu se ei ole.
Tiedän tapauksia,joissa tuo lapsi on aikuisiällä etsinyt isänsä,ja he ovat tutustuneet uudelleen.Se on ollut ainakin minun tietämissäni tapauksissa vain positiivinen kokemus.
Lapsi tarvitsee kaksi aikuista elämäänsä..olipa se roolimalli sitten vaikka naapurin setä,tai äidin veli..tai isän uusi vaimo.
Eihän se ole ihan normaalia, että mies kun perheeseensä kyllästyy niin lähtee! Kyllä siinä miehen milenterveydestä on sillon kyse ja pahasta sellasesta.
Olin katkera lastenikanssa kun he olivat pieniä, ja kaikki oli minun vastuullani. Kahden olisi ollut helpompaa, mutta lasten nyt ollessa isoja tilanne on tietenkin toinen ja aika hajottaa arvet.
Kyllä hyvän elämän näkee. Jos heillä olisi ongelmia niin toimisivat aivan toisin, kyllä se näkyisi. Mutta ovat ihan normaaleja nuoria kaikki.
Meille ratkaisu oli näin paras, ja toisaalta hyvä etteivät näe isän mielenterveyden aiheuttamaa pahaa oloa, niin eivät voi samaistua tai saada vaikutteita.
pitäisikö lapsi ottaa aina (vaikka lapsen isä on töissä ja estynyt itse hoitamaan lastaan )ja nyxien hoitaa lapsi.
tuskimpa se lapsi tulee nyxää tapaamaan.
tarkoitushan on että isä ja lapsi viettävät aikaa keskenään mutta eihän lasta töihin voi viedä
että isää ne lapset tulee tapaamaan ei sitä NYKSÄÄ!!! On kumma että niiden pitää puuttua joka asiaan ja aina sillä haukkumaperiaateella ja valittamalla!
Jos isän ja lapsen välinen suhde ärsyttää, niin onko pakko ottaa se lapsen omaava mies???
Kyllähän se niin on että mikä kukin on sanomaan toiselle että sinä olet kiva,mutta tuo toinen tyhmä?Menee ihan hiekkalaatikko-puheiksi..aikuisilla.
Sitenhän ne jotkut "entiset puolisot" tekevät ilkeyttään..moittivat isin uutta,ja ihmettelevät sitten myöhemmin,kun tuo lapsi ei vihaakkaan sitä "naikkosta"vaan jopa toimeen tulevat,ja tykkäävätkin toisistaan.
Äidit kun haluavat olla aina ja kaikessa "korvaamattomia"...parempiakin,kun se "uusi naikkonen".Etsimällä etsivät vikaa ja virheitä..no,ainakin ulkoisesti jollei muuten..
Itse olen eronnut,ja ex puolisoni on uudestaan naimisissa,ja pienen tytönkin uusperheeseensä saanut aikaiseksi.
Olen iloinen että hän kohtasi rakkauden,vaikka meille aikoinaan ero tulikin,ja jäimme lasten kanssa keskenään selviytymään.
En puhuttele exäni uutta vaimoa loukkaavasti,vaan hänen nimellään.Lapsetkin hälle soittelevat,ja kertovat asioitaan jolleivät isäänsä tavoita.
On vain hyvä,että lapsillani on muitakin välittäviä aikuisia lähellään.
Olisiko siis aika tutkiskella itseä,ja myöntää että virheitä tuli tehtyä..ihan itse.Ja koittaa elää sovussa,niiden exien uusien puolisoiden kanssa.Ei tarvitse tykätä,mutta toimeen voi silti tulla!
kyllä minusta uusiopuolisokin voi lasta katsoa vähän niinkun hoitaja periaatteella:)
se on kumma kun ihmisiä potuttaa se että ja jos joku muukin aikuinen pitää heidän lapsistaan:D
itse en ainankaan edes pystyisi puolison lapsia syrjimään mitenkään:)
meillä molempien lapset asuvat saman katon alla ja miehen lapsia ei exä ole hoitanut ollenkaan niin että silleen mutta jos lapset olisivat etä lapsia ja exä temppuilisi milloin mitenkin niin minä (me) en todellakaan antaisi sen määrätä meidän elämästä vaan pitäisin kiinni sovitusta ja jos ei käy niin voi voi....sama pätee omaankin exään
toki voisin joskus hoitaa lapsia vaikka mies ei olisikaan paikalla mutta en säännöllisesti. eihän mieskään sitä tekisi. meillä kumpikin huolehtii omista lapsistaan vaikka saman katon alla asutaankin.
Oon niin kyllästyny noihin tyhmiin akkoihin, jotka pitää lapsiaan vain välikätenä tehdä exän elämästä helvettiä. Niitä on nii paljon. Tällä hetkelläkin saan kestää yhtä, jonka kanssa tapeltu oikeudessa. Neiti raivopää siis poikaystäväni lapsen äiti. Olen siis itsekkin nainen ja äiti. En todellakaan eronnu lapseni isästä kavereina, mutta olen aina sysänny vihan sivuun ja ajatellu lapsen parasta ja sitä, että sillä on molemmat vanhemmat kuvioissa. Helvetti sentään ku pitää rueta aikuisten ihmisten tappeleen ihan tyhmistä asioista. Näissähän tilanteissa pitää kaikkien vähän joustaa aina!!! Ei meilläkään useinkaan mene tapaamiset suunnitelmien mukaan ja se välillä ottaa päähän, mut sit pitää keksii muuta. Muistakaa lapset on tärkeintä!!!
entäs milloin sinä annat miehellesi ja hänen pojalleen kahdenkeskistä aikaa heidän suhteensa hoitamista varten? se suhde on ihan yhtä - ellei tärkeämpikin, kuin sun ja miehesi suhde.
meinaan, jos poika ei saa tulla teille silloin, kun sun lapsesi ovat isällään, niin ei tuo kovin hyvältä kuullosta. sinä aikuisena ymmärrät, että lapset kasvavat ja te aikuiset voitte kyllä odottaa sitä "suhteenhoito-aikaa", mutta lapsen ja isän suhde luodaan tässä ja nyt, ei sitten, kun poika on aikuinen!
tuo edellinen viestini oli siis tarkotettu viestiketjun aloittajalle!
Mutta en arvottaisi asioita noin jyrkästi.
Lapsi on toki tärkeä..mutta lapsi ei korvaa aikuista.Se vain on fakta.
On minullekkin omat lapset tärkeitä,mutta mieheni on myös hyvin erityinen ihminen!
Olemme kumpikin reilusti yli 40v,joten mikä aika pitäisi odottaa...sitä yhteistä aikaa??
Sittenkö kun kaikki lapset ovat kotoa pois muuttaneet?Vai sittenkö kun meitä ei enää ole?
Kauankohan siis sinun mielestäsi minun ja mieheni pitäisi "odottaa"että saisimme olla hetken edes yhdessä??
Meillä kun lapset ovat 15,15,14,11,9 ja 7 vuotiaita(ja tuo mieheni pian 4-vuotias siis).
Jokainen jolla on enemmän kuin 1 lapsi,tietää että lapset kyllä osaavat ottaa vanhemmistaan kaiken irti!
Myöskään meillä ei ole isovanhempia "lastenhoitoapuna",itse opiskelen/käyn töissä,ja mieheni iltavuorojen takia meillä on aika kortilla.
Mieheni haluaa itsekkin arjen keskellä viettää minun kanssani aikaa,ilman lapsia.Olemme nuoripari,vasta 5kk.tta naimisissa olleet.
Me emme vietä aikaa baareissa,vaan sen yhteisen ajan otamme esim. kun käymme koiria lenkittämässä tai yhdessä pikaisesti kahvilassa.
Olemme aikas tiivis perhe,käymme yleensä yhdessä joka paikassa..koska niin haluamme tehdä.
Miksi siis pitäisi jotenkin "erottaa"tuo pieni poika tästä yhteisöstä?Asuuhan hänen velipuolensakin tässä kanssamme!Eiköhän veljekset halua touhuta myös yhdessä.
Ja usko tai älä,mutta minä olen myös tärkeä ihminen tuolle pienelle pojalle.On monasti sen osoittanut kuinka minusta tykkää,tunne on molemminpuolinen:)
Toki mieheni poikansa kanssa kaksinkin on,mutta lapsi itse tuntuu viihtyvän siten että myös nuo muut lapset ovat mukana menossa.Kotonaan sitten ei olekkaan hällä "leikkikaveria",ja joutuu olemaan paljon itsekseen..kun hänen äidillään on uusi vauva,joka on vammainen.
Kun menimme yhteen,meille oli tärkeää se että saamme edes kerran kuussa yhteisen "lapsettoman"hetken.Niin ei aina kuitenkaan ole ollut mahdollista järjestää...mutta sen olemme oppineet aiemmista liitoista että parisuhdetta on hoidettava jatkuvasti.Yhteisen hyvän eteen on tehtävä töitä,osattava olla tarvittaessa myös itsekäs.
Miten ihmeessä ajattelet että isän ja lapsen suhde olisi jotenkin "jäissä"?Kyllä he kahden viikon välein tapaavat,vaikka sitten päiväseltään jos se muutoin ei ole mahdollista.Mutta meillä on niin paljon arki lasten ehdoilla elämistä,että joskus se aika on vaan itselle otettava.
Eihän ero ole koskaan simppeli asia,siinä on aina joku häviäjä.Harvemmin vain eron jälkeen on mahdollista järjestää asiat siten, että kukaan ei kärsisi.Mutta onhan tuolla pojalla "miehen malli"siellä kotonakin,hänen äitinsä uudesta miesystävästä.
On helppo antaa neuvoja toiselle,kun ei itse sitä elämää joudu elämään.
Eikö koskaan voi iloita toisen puolesta..vaan aina pitää löytää jotain negatiivista.
Oletko sinä avioliitossa,tai onko sinulla useita lapsia...Oletko kenties "uusperheellinen"..odotatko sinäkin vuosia sitä, että saat elää miehesi kanssa yhdessä onnellisena..kunhan ensin muutaman vuoden elät vain lapsen ehdoilla??
Voin kertoa että se malli ei toimi.Mies tarvitsee yhtä lailla rakkautta,kuten nainenkin.Parisuhdetta pitää vaalia,siinä arjen keskelläkin.
kyllähän ns. tavallisissa perheissäkin vanhemmat ottavat aikaa toisilleen, käyvät elokuvissa, syömässä, lomalla keskenään. Miksi siis ei uusperheessä tätä saisi tehdä.
Meillä myös yritetään järjestää yhteistä aikaa ainakin kerran kahdessa kuukaudessa, mutta aina se ei vain onnistu. Silloin pitää mennä vaikka pihalle yhdessä puuhaamaan. Lapsia meillä myöskin useita, 17, 16, 15, 15, 12, 11 onneksi jo näin isoja joten pärjäävät keskenäänkin jonkin aikaa.
että jotkut tajuavat, että se parisuhde ja sen onnellisuus heijastuu myös lapsiin. Kaikki tarvitsevat lapsivapaa, olivat naimisissa ekaa tai vikaa kertaa ja pyöri lapsia siinä yksi tai kymmenen ja olivat ne yhteisiä tai sun ja mun omia.
Siihenhän ne liito yleensä kaatuu, kun unohdetaan se aikuisten suhde ja eletään lasten ehdoilla.
että kun etävanhempi ei halua edes joka toinen viikonloppu ottaa lasta niin lähivanhemmilla ei ole edes tätä vapaa-aikaa.
Tuntuu typerältä jos toisella on 5 lasta jotka asuu heidän kanssa niin ongelmaksi on noussut isän yksi lapsi joka kävisi vaan joka toinen viikonloppu isänsä luona. Se on todella vähän ja täytyyhän tämänkin lapsen äidille joskus suoda vapaata.
Itsekkäältä tuo minusta enemmänkin tuntuu ihan rehellisesti..
ihan totta! ei ne a.p:n lapset ole sen 4-vuotiaan "oikeita" sisaruksia, eikä se äidin uusi mies korvaa sitä omaa isää, vaikka olis kuinka hyvä miehen malli! kyllä minusta näiden "uusiovanhempien" nyt pitäis jaksaa muutama vuosi edes elää lasten ehdoilla, eikä vaan miettiä miten sais pienen pojan pysymään kotonaan, eikä tulla häiritsemään heidän "uutta onneaan!"
ja kun kysyit, olen itse viiden lapsen "perusperheen"-äiti,naimisissa edelleen saman miehen(lasteni isän) kanssa, jonka kanssa avioiduin 25-vuotta sitten.
ei ilmeisesti ole hakannut sua eikä lapsia, ei juonut ruokarahoja, ei kulkenut vieraissa... Turhaan sinä miskali, nyt nostat itseäsi ylemmäksi ja paremmaksi.
Monesti se uusio-isä on 100 kertaa parempi kuin se bio-isä.
Mutta asiaan, siis sinun mielestäsi lapsen on tultava isä luo vaikka isä olisi töissä, eihän hän silloin sitä isää tapaa vaan sen uusio-äidin.
haluat jyrkästi oman mielipiteesi pitää,sivuutan ne sanomalla että..Sääliksi käy tuollainen mustavalkoinen ajattelutapa.
Eivätkö muka lapset,joilla on sama isä..ole keskenään sisaruksia?Kuten mieheni 15 ja 4-vuotiaat...Entäpä sitten adoptio perheen lapsi..eikö hänkään ole "oikea"sisarus muille perheen lapsille?Pitäisikö häntä siis kohdella eri tavalla??Jotenkin syrjiä??Entäpä,eikö adoptio perheessäkään "isä ja äiti"ole oikeita vanhempia??
Sittenhän pitäisi ajatella että 4v-pojan "äidin uusi vauvakaan" ei ole mitään sukua mieheni 4v-pojan kanssa...kun heillä eri isätkin..niinkö??
Ja jos tarkasti katsoit sitä ap.kirjoitustani..tarkoitin kysymyksen nimenomaan SAMASSA elämäntilanteessa oleville uusperheellisille.En suinkaan sellaiselle joka vain ydinperheessä elävänä moralisoisi,ja kommentoisi asiaa,josta itsellä ei ole henkilökohtaista kokemusta.
Eksyit todellakin aiheesta..mutta näköjään asiallinen vastauskaan ei saa sinua ymmärtämään että mielipiteesi on "vain yksi mielipide muiden joukossa".
Enkä ole missään kirjoitukseni vaiheessa todennut,että mieheni poika "häiritsisi"meidän uutta onnea.Meillä kyllä rakkautta on riittänyt toistemme lisäksi myös kaikille lapsillemme.
Kun mieheni tekee 8 päivää töitä putkeen,ja on vain yksi arkivapaa..ei hän ole silloin kykenevä huolehtimaan pojastaan.Ihminen tarvitsee joskus myös lepoa.
Samaa mieltä ovat olleet myös sosiaalityöntekijät,
heidän mielestään se on vain inhimillistä..ei itsekkyyttä!
Hymy saattaa pelastaa jonkun päivän,ja hyvää eteenpäin viemällä saa vain hyvää.Katkerilla ihmisillä on ruma sielu..siispä säilytän hymyn kasvoillani,ja toivotan sinulle oikein ihanaa tulevaa syksyä :)
Minulla on 5 lasta aiemmasta liitostani.Ja miehelläni on 2 lasta,joilla eri äidit!!
Perheessämme on siis arkena minun 5 lastani sekä mieheni 1 lapsi,ja sitten vielä tuo 4 vuotias tulee isälleen, kun hänellä on vapaata!
Lapsia on siis yhteensä 7!
Enhän minä "sorra"tai hyljeksi tuota mieheni toistakaan lasta,joka kanssamme tässä asuu.Siksi väittämäsi kuulostaa yhä oudolta.
Jotenkin en ymmärtänyt koko juttua..mikä on ongelma? Sekö että lapsi on liikaa isällä vai mikä? Vai se että työvuoroista johtuen isä ei voi enään noudattaa entistä sopimusta, vaan tarvitaan uusi.
Minunkin ex on vuorotyössä, joten lastenvalvoja sanoi, että meidän täytyy itse sopia tapaamiset, koska niitä ei pystytä säännöllisesti järjestämään. No mehän fiksuina ihmisinä otimme kalenterin käteen ja aloimma sopimaan miten lapset isällä ovat ja hups, ei ollut ongelmia eikä riitelyä (mitä kyllä on vaikea uskoa riitaisaa liittoa muistellessa)
Lapset siis noudattavat isänsä työvuoroa ja kun isä löysi uuden vaimon, niin lapset on sitten monesti yövuoron ajan isällä ja tämä mahdollistaa sen, että heillä on yhteistä aikaa sitten kun ex-puolisolla on viikonloppuvp töistä.
Ajattele näin. Lapsi on yhteinen ja yhteisesti hänet pitää hoitaa ja kasvattaa. Mielestäni lapsi voisi olla jopa enemmänkin isällä. Työvuorot ei ole selitys ettei onnistu. Onnistuuhan se ydinperheessäkin. Ja jos menee yhteen miehen/naisen kanssa tietää myös saavansa vastuun toisistakin lapsista. Pitää vain järjestää asiat ja sopia. Ja sitten ensikesänä, kun miehelläsi on jo kesäloma, voi hän ehdottaa lapsen äidille, että mitä jos lapsi olisikin sen kaksi viikkoa isällä, kun viimevuosi jäi väliin.
Ei olisikaan,jos se menisi kuvailemallasi tavalla.
Mutta mieheni työvuorot ovat 9-18,11-19,tai 10-18,10-16.Epäsäännöllisen säännöllisesti.
Hän ei ole tehdastöissä,vaan kaupan alalla,jossa siis lauantait ja sunnuntait myös töitä!
Työvuorot siellä tehdään 2 viikoksi kerrallaan...miten voisi siis uutta sopimusta käydä tapaamisista tekemässä??Kun ei työvuoroista itsekkään tiedä!
Aluksihan me otimme tuota 4v poikaa,aina kun se oli mehdollista,jopa joka viikko!Mutta se ei sovi tuolle exälle.
Hän haluaa että kirjaimellisesti tulee sopimusta noudattaa..muu ei kelpaa!
Hän aloitti sen kiukuttelun,kun mieheni ja minä tapasimme,ja tilanne paheni,kun menimme naimisiin.
Se että hän sai uuden miehensä kanssa vammaisen lapsen,on tehnyt sen että hän soittaa milloin tahansa ja sanoo että NYT HETI meidän pitää ottaa poika,kun hän joutuu menemään vauvan kanssa esim.sairaalaan,tai hänen pitää päästä ostoksille!Ei hyväksy selitystä että mieheni on esim.töissä.Me emme asu samalla paikkakunnalla kun tuo miehen ex,ja hakemiset ja viemiset on aina meidän tehtävä.
No,ei sekään tietenkään ole ongelma ollut,mutta jos hän kerran on tähän kaupunkiin tulossa,eikö olisi silloin helpompi samalla tuoda lapsi tänne..sen sijaan että hän tulee yksin,ja me haemme lapsen sieltä,hänen vanhemmiltaan?!(Matkoihin menee 2 tuntia yhteensä).
Olemme tuolle exälle selittäneet,että toki otamme
poikaa jos mahdollista..mutta että se ei ole syy huutaa ja raivota miehelleni,jos niin emme pysty tekemään.Hänellä kun ovat kuitenkin samalla paikkakunnalla omat vanhemmat apuna,sekä uusi mieskin.
Mieheni exän taholta on siis tullut jatkuvasti huutoa,kiukkua...olemme sietäneet sitä vain tuon pojan takia.
Ex lisäksi toistuvasti uhkaillut,että emme saa enää poikaa tänne..poika ei kuulema tarvitse kuin hänet jne...
Miten paljon siis tuollaista tarvitsee kenenkään kuunnella?Eron jälkeenkin...Ja mikä ihmeen syy oli
mennä sosiaalityöntekijälle valittamaan "kun ei isä ota poikaa"..etenkin kun hän on itse uhannut useasti "ettei meille enää poikaa anna"...
Mieheltäni siis joustavuutta,ja sovittelukykyä riittäisi..mutta exälle ei kelpaa mikään ehdotus.
Kerrohan miten paljon enemmän lapsi voisi isällään olla?Silloinhan Lapsella pitäisi olla hoitopaikka tässä kunnassa...koska isän työajat ovat em. mukaiset.
Minä itse olen koulussa/töissä,joten ei olisi minustakaan hälle lastenhoitoapua.Muut lapset ovat kaikki kouluikäisiä...
Ja kun joskus ehdotin että poika olisi meillä esim vuoroviikoin,mieheni totesi että hän on asiaa kysynyt exältä..eikä tuo suostu sellaiseen ajatukseen!
Siispä,kuuntelisin mielelläni ehdotuksen siitä miten olisi mahdollista "enemmän" poikaa luoksemme ottaa?
Tietenkin,jos minä lopettaisin opiskeluni..ja jäisin häntä hoitamaan(jos siis pojan äiti antaisi lapsen meille asumaan),tai jos mieheni sattuisi löytämään uuden työpaikan,jossa säännöllinen päivätyö,ja viikonloput vapaat!Niinpä.
Mutta kun elämä ei mene aina kuin sadussa,jossa kaikki ovat onnellisia ja tyytyväisiä..totuus on aivan jotain muuta.
Minä haluan viimeinkin valmistua,saada opiskeluni päätökseen..eikä meidän perhekoko elä pelkällä pyhällä hengellä ja kauniilla ajatuksilla.
Tuosta ydinperheestä vielä...ei se kavatusvastuu sielläkään aina tasaisesti jakaudu.Itse hoidin enemmänkin yksinään nuo 5 lastani,koska mies ajoi rekkaa ympäri suomea ja teki 16 tuntisia työpäiviä.
En ole siis koskaan "pakoillut"vastuuta,olenhan muutoinkin vuosia hoivatyötä tehnyt kodin ulkopuolella.
Oli vain kyse siitä,että onko tarkoituksenmukaista että minä hoidan mieheni lasta..ja vietän aikaani enemmän hänen kanssaan,kun hänen oma isänsä??
Eroperheissä vain ani harvoin kasvatusvastuu jakautuu "tasaisesti".
Mieheni vanhin poika asuu isällään,ja tapaa äitiään harvoin..sillä tuo äiti ei ole kyennyt alkoholisminsa takia lapsestaan ikinä huolehtimaan...asioita ei siis voi yleistää!
No,ehkä vain on niin että asioita vaikea ymmärtää,jollei ole itse vastaavaa kokenut.Mutta toivoisin,että niiden uusienkin puolisoiden annettaisi elää ja olla onnellisia.
Miksi nähdä "peikkoja"tilanteissa..sen sijaan että kuunneltaisi ja annettaisi toisille mahdollisuus!!??Onnelliset vanhemmat kasvattavat onnellisia lapsia :)
ennen toimivaa isän ja lapsen tapaamisaikataulua. Jos ennen isän lapsen ja äidin väliset asiat sujui mutkitta, niin se on varmaa että nyksien tullessa väliin, kaikki alkaa menemään hurjaa alamäkeä. Mikään ei enää toimi ei mikään. Mutta sehän heillä on tarkoitus. Sääli vaan lapsia joita se eniten koskee.
aivan noinkaan ole.
Meidän tilanteessa oli siten,että mieheni tapaisi lastaan sovitusti silloin, koska hällä oli silloin eri työpaikka..arjet olivat 8-16 ja viikonloput vapaat.
Me sitä paitsi tutustuimme mieheni kanssa vasta kun hän oli jo eronnut avopuoliskostaan,silloin jo tuo nainen odotti uutta lasta sille nykymiehelleen!
Kun miestäni pyydettiin toiseen työhön alkuvuodesta,niin silloin siis muuttuivat nuo työajatkin epäsäännöllisiksi!
En kait minä ole voinut vaikuttaa mieheni työaikoihin..eihän se muistakaan perheenjäsenistä ole kivaa että hän on aina illat,viikonloput töissä!
Miten lapsi kärsii siitä että hänellä on tälläkin hetkellä asiat hyvin?
Kun on oma äiti,uusi sisarus,isäpuoli paikalla,isä elossa,ja toinen sisarus täällä meidän kanssamme.Minä leikitän ja laulatan/touhuamme yhdessä,kun hän on täällä.On koirat/kani joita paijata kun tulee luoksemme.Ruokaa ja lämpöä,haleja riittää.
Miten tuo lapsi siis kärsii??
Ikävähän toki voi olla,mutta isompi lapsi ymmärtäisi kaivata enemmän toista vanhempaansa,ja niitä yhteisiä tekemisiä.Niin se vain on.
Mieheni lapsi oli vain 2vuotias,kun he erosivat.Paljonko sen ikäinen lapsi muistaa ydinperheessä elämisestä?Kun sanotaan että lapsi muistaa vasta 3vuotiaasta eteen päin asioita...
Onko se niin vaikea uskoa että se isin uusi vaimokin on tärkeä ihminen?
on jo tapellut exänsä kanssam eikä tämä enää sotkeudu meidän elämään, mieheni on aikoinaan sanonut että exän ei tarvitse soittaa, ei kirjoittaa, ei tulla hänen tontilleen ikinä. Lapset hän hakee ja vie kotiinsa ja lasten kanssa sopii milloin he tulevat meille, ei exän kanssa, vaikka exä yrittikin yhdessä välissä sotkeutua asiaan mies sanoi että kyllä hän hoitaa asiat lasten kanssa, älä sinä soittele.
Tässäkin toi exä haluaa v****lla lapsen isälle, käyttää lasta lyömä aseena, mutta lapsikin kasvaa ja jossain vaiheessa hän pystyy itse päättämään missä hän haluaa olla, silloin isä voi olla vahvoilla ja katkera äiti häviää.
Jos lapseni olisivat halunneet pois mun luota, olisvat sen jo tehneet! MUtta, kun pitävät minua parempana vanhempana, joka ei petä ei jätä, ovat kaikki päättäneet jäädä mun luo aikanaan. Nyt kohta poika lähtee armeijaan, tytär va,mistuu ammattiin ja nuorimmainen lähtee amikseen, joten, kyllä meidän lapset tietää ja ymmärtää, kuka oikeesti on se välittävä ja rakastava aikuinen heidän elämässään! Niinpä, se olen ollut minä.
erosi jälkeen? Onko elämässäsi ollut erosi jälkeen uutta miehen ja naisen välistä suhdetta?
hyvin tilanteesi. meillä vastaavassa tilanteessa äidin hankaloittaessa kaikkea ja varsinkin tapaamisia, tapaamiset sovitaan päivälleen lastenvalvojan luona parin viikon välein ja koitetaan näin äidille opettaa, että lapsella on oikeus olla molempien vanhempien luona silloin, kun he eivät ole töissä.