Tämä malli, jossa asiakas joutuu itse maksamaan aina siirtohinnan, on aivan väärä. Pitäisi toimia kuten toimittiin GSM-kilpailussa. Se yhtiö, joka myy sähkön, maksaisi myös siirtohinnan liitäntä yhtiölle. Johan alkaisi siirtohinnat laskemaan kun sen joutuisi maksamaan toinen yhtiö. Yhtiöt osaisivat kyllä laskea ja valittaa jos siirtohinta ei ole kohdallaan. Ilmeisesti ei ollut tarkoituskaan saada mitään todellista kilpailua aikaiseksi.
Väärä malli alunperin
Ville Watti
7894
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja kaikki jotka asuisivat harja-asutusalueilla tai muuten kehä III ulkopuolella olisivat käytännössä kilpailusta ulkona, koskei kukaan myyjä haluaisi maksaa siirrosta kuin yhtiöille joilla olisi sopivan kompakti verkko.
Ennenhän homma oli niin että verkkoythiö osti jostain sähköä ja myi sitä edelleen.
Tilanne on vähän eri, koska meillä on kai noin kaksisataa verkkoyhtiötä, joiden verkot ovat kusatannuksiltaan ja rakenteeltaan hyvin erilaisia.
Puhelinverkkoja on käytännössä kaksi.
Lankapuhelimissa verkkoja on enemmän ja niissähän asiakas maksaakin erikseen paikallisverkon käytöstä.
alunperin sähkönsiirron laskutusjärjestelmästä, kun valitaan jokin sähkö-standaarti käyttöön, täytyy menetellä sen mukaan vaikka kuinka kirpaisis lompuukissa, sehän tarkoittaa vaan sitä, että "mene töihin", jotka tuottavat paremmin. (luterilainen uskomus)
Ketjun aloittaja selvästi kirjoittaa, että koko sähkönlaskutusjärjestelmä on nykyisellään aivan väärä.
Sähkön myyjiä sitoo eri sopimukset, joiden mukaan heidän on meneteltävä ja sopimuksia on kunnioitettava ja noudatettava.
Kun tullaan sähkön myyjän ja verkkoyhtiön väliseen toimintaan, havaitaan selvästi siinä erilaisia nyansseja (yksityiskohtia). Aikaisemmin sähkönmyyjät ja verkkoyhtiöt olivat sähkön kuluttajan kannalta katsottuna yhtä yhtiötä, tällöin siirtomaksut maksut sisältyivät energiatariffiin, joka oli verkkoyhtiön alueella voimassa.
Nykyisessä järjestelmässä ei ole energiatariffia taikka verkkotariffia, vaan sähkön myyjät myyvät sähkötuotteita ja sähköä siirtävät yhtiöt myyvät siirtopalvelua sähkönmyyjille, jotta sähkönmyyjät voisivat harjoittaa elinkeinoaan koko maan alueella.
Sähkön myyjä ei voi valita jakeluverkkoyhtiötä, mutta sähkön myyjän on eriytettävä kuluttajalle osoitetussa sähkölaskussa sähkönsiirron osa, sekä voimalaitokselle tai sähköpörssiin menevä osa.
Ja tämä kaikki on tehty kuluttajan edun vuoksi, jotta kuluttaja saisi edullisinta sähköenergiaa asuinpaikkaansa toimitettuna.
Verkkoyhtiön kustannusrakenne ei vaikuta sähköenergian hintaan, vaan ainoastaan sähkönsiirtoon. Tässä noiden parin sadan verkkoyhtiön itsenäisyys piilee, jos sähkön myyjä hyväksyy verkkoyhtiön alueellisen monopoliaseman ilmestyy kuluttajille osoitettuun sähkölaskuun sähkönsiirto- ja voimalaitos-osa sähköenergiasta.
Näin kuluttajat edelleen kykenevät kilpailuttamaan sähköenergian, sähkönsiirto jää kilpailutuksen
ulkopuolelle. Vain eräitä sähköyhtiöiden sisäisiä työtehtäviä siirtyy eri toimijoille,
ja esimerkiksi kuluttajille haitallinen kaksoislaskutus-järjestelmä katoaa.
senkun vaan lisääntyy, pittäähän se lilluksenkaltaisille maksaa ja hänen kullinpyyhintäapulaisilleen
En ymmärrä vielä, mitä tarkoitat välistävetäjien joukolla. Voitko selventää?
Edellä kerrotussa laskutus-mallissa on vain yksi todellinen maksunsaaja eli "pankkitili" laskussa, miten siinä voi olla välistävetoa?