Mutta eipä sitä enää ystäviä tarvii
eläkeläinen.
eläkeläinen.
Mistä löytäisi ystävän?
H.M.
91187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä eläkeläinen tarvitsee ystävän tai useampiakin.
Minä jään lähiaikoina eläkkeelle, enkä aio luopua yhdestäkään ystävästä.
Toivottavasti saan heitä lisääkin.
rientoihin mukaan. Mene leskikurssille, jos olet leski. Jollekin muulle, ellet ole. Sain tällä tavalla monta uutta ystävää, jotka pitävät yhteyttä.
mutta jos kuitenkin sellainen ystävän kaipuu mielessä pyörii, niin mene eläkeläiskerhoihin. Eiköhän sieltä ystäviäkin löydy.
Ota yhteyttä entisiin työtovereihin, osa on varmasti myös eläkkeellä. Juttele naapureille. Etsi vaikka nuoruuden ystävät esille. Pidä sukulaisiisi ja tuttaviisi yhteyttä, käykää yhdessä asioilla, teatterissa, näyttelyissä, elokuvissa ym.
ilmoituksen mukaan 4 kpl. Mikähän tässä kiikasta?
samalla silmänräpäyksellä kuin tuo edelliseni. Ihmeitä tapahtuu.
Nyt sinä niitä ystäviä tarvitset enemmän kuin koskaan. Muista kun sellaisen saat niin sinun pitää olla aktiivi yhteyden pitäjä että saat hänet pysymään ystävänäsi... Pitää mennä hänen kanssaan jonnekkin keksitte yhdessä juttuja.
Mene oman paikkakuntasi eläkelläisiin sieltä ne ystävät löytyvät.
ne ystävät niin vain löydy.
Tuttavia kylläkin.Minäkin olen täällä uudessa asuinpaikassa yksinäinen. Ystävät jäi edelliseen kaupunkiin. Tapaan heitä silloin tällöin. Täällä kaipaan elokuviin ja teateriin seuraa.
Ymmärrän sinua varsin hyvin. Ei tällä iällä ystäviä enää helpolla saa, tuttavia tulee pikkuhiljaa. Kehittyykö siitä ystävyys on sitten molemminpuolinen juttu.
Olen itsekin vähän samanlaisessa tilanteessa. Työkaverit jäivät, eläkkeelle jäätyäni. Osittain jo työaikana, johtuen organisaatiouudistuksista ja muutoksista työpaikalla. Kuuluin viime vuodet organisaatioon siihen osaan mikä oli aivan toisella paikkakunnalla.
Miehen sairasti vuosia ja hänen sairautensa myötä katosivat ystävät. Näin se vain on.
Nyt olen yksin mieheni kuoleman jälkeen, jopa yksinäinen joskus. Kyllä on vaatinut itsensä ”päähän potkimista” lähteä yksin harrastuksiin. Monet harrastuspiirit ovat toimineet vuosia ja siellä on jo valmiita ryhmiä, minne ei mukaan pääse.
Tänä syksynä olen suunnitellut osallistuvani pariin luentosarjaan. Siinä saa toimintaa kahdelle päivälle viikossa ja löytyy myös samanhenkistä juttuseuraa. Yritän aikataulutta viikkoni, sillä pääsee aina eteenpäin. Minulla on koira, sitä kautta tulee liikunta ja tuttuja. Tunnen täällä muutaman muun koirankuljettajan, vaihdamme kuulumisia aina välillä tavatessa.
Ystäviä on pari jäljellä, hekin ovat perheellisiä, eli tapaamiset jäävät vähiin. Teatteri ja muuta vastaavaa menoseuraa kaipaisin, nyt on pakko mennä yksin. Kyllä sekin onnistuu, kunhan saa sen eka kerran mentyä. Kuluu se elämä näinkin.