Lapset tulee kylään eläkepäivänä.
En anna penniäkään.
En anna penniäkään.
Minä en anna periksi
Anni S.
5647
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lastenhan pitäisi sinua auttaa eikä tulla hakemaan sinulta rahaa. Minkälaisia jälkeläisiä sinulla oikein on, kun viitsivät tulla kerjäämään?
Et ole yksin tässä tilanteessa, pidä puolesi. En anna rahaa minäkään, menevät viinaan. Annan ruokaa ja vaatteita, sekin on varmaan väärin. Omat työttömyyskorvaukset menevät viinaan. Eikä vastuuta ole mistään.
Oma äiti vaati minulta huolenpitoa ja rahaa olisi pitänyt elättää hänet ja hoitaa, vaikka hänellä oli hyvä eläke. Autoin minkä pystyin, hänen omat rahat menivät yksityiseen terveydenhuoltoon, mistä hän sai vaivoihinsa samat lääkkeet usealta eri lääkäriltä. Yhdessä kaikki nautittuaan hän oli täysin sekaisin.
Luojalta toivon, että saisin elää viimeiset vuoteni omilla ehdoilla, vailla vastuuta ja velvollisuuksia
niin aikuisista lapsista, kuin muistakin.
Ole tarkoitus että elättäisimme aikuisia lapsiamme.Ei liioin ole tarkoitus,että mahdollistamme esim juopottelun.
Mutta sitä en ymmärrä,että jos vanhemmilla on tarpeeksi,eikä huolen häivää,miksi en antaisi lapsilleni?Mitään en voi täältä mukaani ottaa,haluan jakaa silloin kun se vielä mahdollista ja vapaaehtoista.Ei liene turha se sanonta;"Antaessaan saa".
aloittaja tarkoitti vallan muunlaista tilannetta.
On aivan väärin että antaa ollenkaan rahaa jos jo antaessaan tietää, että se menee viinaan tai huumeisin.
Juuri nämä eivät kaihda mitään keinoja kun saavat otteen antajasta,. Tarkoitan ovat siihen jo oppineet.
Vuosien kuluessa annan periksi yhä enemmän eri asioissa. Ei tämän arkipäivän tarvitsekaan olla niin jyrkkää, ehdotonta kuin joskus kymmeniä vuosia sitten opetettiin ja luulin.
Mielipiteitä on muillakin, erikoisesti nuorisolla omansa. En ole mikään tietäjä, ehdoton oikeassa olija. Voin oppia heidän aivoituksistaan, yrittää keikauttaa ajatuksiani.
Vierelläkulkijan mielipiteistä ei toita stressaantua. Hän ajattelee niin, minä näin.
Ei minua silti viedä tahdottomana kuin pässiä narussa.
Raha-asioissa on mahdollisuus olla itsenäinen. Auttaa voi, jos liikenee ja näkee tarpeelliseksi.
Pienet menoni antavat siihen jatkuvasti mahdollisuuden. Asuntosäästäjä-lapsiperheille eurot ovat tarpeen. Itselläni on jo kaikki tarpeellinen.
Viisikymmentä vuotta sitten nuori ihminen ei saanut useinkaan rahaa juuri muualta kuin omasta työstään. Antaminen kumpuaa, kun muistaa menneitä aikoja.
Kauniit kesäkengät jäivät silloin ostamatta, kun tiesi, että syksy on kuukauden kuluttua ja omistaa ihan ehyet läskärit. Muutakin proosaa niihin aikoihin sisältyi. Ei ollut nuorisomuoti huipussaan kuten nyt.